Ransun puuhia

Olen viime viikkoina ottanut muutamia kuvia Ransun puuhista kaupungissa, niputan ne nyt tässä yhteen. Tässä Ransu on yhdessä lempipaikoistaan, eteisen ja makuuhuoneen välisen seinän päällä olevalla hyllyllä, ihan katonrajassa (olen ottanut kuvan jakkaralta käsin).

Ransu is keeping busy. Here are some of his favourite pastimes. They include climbing on top of shelves and helping me to wrap parcels.

Ransu myös auttaa minua pakkaamaan tilauksia. Tässä on menossa hansikaspari asiakkaalle, Ransu huolehtii postimaksuista.

Kyllä tämä on nyt riittävän litteä menemään tavallisena kirjeenä!

Ransu lisää paketteihin oman Elsan lempituolin leiman. Tällaisia paketteja ei ole kellään muulla nettikaupalla! (Ja toivon samalla, ettei Elsan asiakkaina ole myöskään hirveästi kissa-allergikkoja!)

Mitä, meinaatko, ettei kaikki ilahdu mun hampaanjäljistä?!

Eräänä päivänä pakkasin laatikkoon korin. Sepä vasta oli mainio paketti! Tuote täytyi heti testata.

Kori pahtilaatikossa soveltui hyvin oleiluun. Koeajo alkaa olla suoritettu. Seuraavat tehtävät odottavat.

Hyps

Ransulla on niin paljon tehtäviä, ettei ihme, että se simahtaa välillä täydellisesti.
Leppoisaa illanjatkoa!

Esikkoihin voi aina luottaa

Etelänkevätesikko on nupulla. No, yksi nuppu, mutta kai sekin lasketaan!

Primulas are doing well.

Loistokevätesikoiden lehdet ovat erittäin reippaan vihreitä, ja ilokseni huomasin, että kaksi vuotta sitten ostettu kerrottu Belarina-esikko on yhä hengissä, vaikkakin se on yhä pieni! Viime kesänä se ei tainnut kukkia, mutta pääasia, että se sinnittelee, ehkä tänä vuonna koittavat paremmat ajat, jos talvi oli näin lyhyt.

Palloesikko 'Ruby' on ainakin sitä mieltä, että nyt on kevät!

Istutin tammikuussa ostetun kerrotun tarhakääpiöesikon Rohan-puutarhaan, pienikasvuisen 'Rohan Weeping' -pyökin varjoon. Pyökki on vasta vähän yli polvenkorkuinen, mutta kai siitäkin vähän varjoa jo tulee.
Tulppaanien versoja näyttää nousevan vaikka kuinka, vaikka mielestäni istutin tähän vain yhden pussillisen niitä. Tämäpä mielenkiintoista.

Iloista tiistai-iltaa ja keskiviikkoa! Paistakoon aurinko kaikille.

Etelänkevätesikko – Primula elatior
Loistokevätesikko – P. Polyantha-Ryhmä
Palloesikko – P. denticulata
Tarhakääpiöesikko – P. Vulgaris-Ryhmä
Pyökki – Fagus

Pihan hallitsijat

Työtön lumikola, mikä ihana näky! Tuon voisi maalata iloisen keltaiseksi, esimerkiksi, ja käyttää sitä vain pihakoristeena tästä lähin. Jos voisin, tilaisin tällaisen talven joka vuosi. Vesijohto suli toimintakuntoon viime viikolla, joten kantoveden kausi loppui tänä talvena miellyttävän lyhyeen.

It is fantastically spring-like!

Olen niin iloinen siitä, että piha on taas minun – koko pihalla voi liikkua, puuhailla, jättää työkaluja ja kottikärryjä, pyörittää kiviä, vaellella... Tämä talvi on ollut tontin omistamisen kannalta ensiluokkainen. Lumen aiheuttamaa kulkemiskyvyttömyyttä tai jään aiheuttamaa kaivuukyvyttömyyttä on esiintynyt ilahduttavan vähän. On hieno tunne, kun koko tontti on hallussa ja siellä pystyy puuhailemaan lähes mitä vain, missä vain.

Jatkoin taas kasvimaan kiveystä, kun tein laastia yhteen toiseen projektiin, siitä lisää toisella kertaa. Tätä menoa koko kasvimaa on kohta kesään mennessä kivetty, jospa samalla vauhdilla saisin kohopenkkejäkin tehtyä, hirret on ainakin kahteen penkkiin vielä. Kesällä ei tunnu aika riittävän tällaiseen melkein ollenkaan. Illallakin alkaa olla jo vähän valoisaa, ainakin alkuillasta. On hienoa, kun päivä ei enää pääty keskellä iltapäivää!

Olemme Mustin kanssa hyvin tyytyväisiä tilanteeseen. Musti on toisaalta aina tyytyväinen tilanteeseen, se on sellainen kaveri. Paitsi jos ollaan autossa.

Muuten kevään edistymistä on kiva seurata, mutta taikapähkinä ei taida kukkia tänä vuonna. Jos kukkisi, olisi tämä kukkaterttu varmaan jo auennut. Terttu taitaakin olla viime talvena paleltuneessa oksassa, joka on niin alhaalla, etten huomannut sitä leikata.
Viime talvi palellutti kaikki oksat kuoliaiksi, pensas teki uudet versot juuresta, mutta niissä on pelkkiä lehtisilmuja. Kukkasilmut ovat tällaisia pyöreitä, lehtisilmut pitkiä ja soukkia, joten ne on helppo erottaa toisistaan. Ilmeisesti taikapähkinä ei kuki uusilla oksilla, vaan ainoastaan ylivuotisilla. Harmi, tämä olisi ihannekevät juuri tälle pensaalle, joka alkaa kukkia heti mittarin noustua nollan yläpuolelle! Kuva on otettu tammikuussa, mutta nuput eivät ole kehittyneet tuosta ollenkaan.

Siirrytään sitten muualle, missä tapahtuu kehitystä. Tarhajouluruusut nousevat kovalla tohinalla. On helppo erottaa limenvihreä- ja tummanpunakukkainen toisistaan jo nyt.

Arvaatko, kumpi on kumpi...

Iloista alkuviikkoa!

Taikapähkinä – Hamamelis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Versoa siellä, versoa täällä

Näitä nousee niin, että kohina käy. Tämä on varmaankin 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekka.

There is so much happening right now! I can't believe it, the spring has arrived!

Ja tämä puolestaan joku tarha-, helluntai- tai pikkukurjenmiekka viime syksyn hankinnoista.

Näistä en ole ihan varma, pitäisi kaivaa istutusmuistiinpanot esiin, mutta olen liian täpinöissäni. Voisi olla hyasintteja. Niillä on juuri tuollaiset valaan nokkaa muistuttavat lehdenkärjet.

Vaaleanpunakukkaisen helmililjan tunnistaa verson väristä.

Nämä ovat puolestaan italiantulppaaneja, olen aika varma.

Mustalaukkoja näyttää nousevan monta, mikä on iloinen uutinen, sillä viime kesänä näitä kukki tässä vain yksi. Tässä kuvassa eivät näy kaikki, sillä niitä kasvaa yhden ruusun eri puolilla. Ilmeisesti ne pitivät välivuoden, eikä ihmekään, kun viime talvi oli yhtä Siperiaa. Olisin minäkin tarvinnut hermolomaa.

Sokerina pohjalla: se lumikello (kerrottu puistolumikello), joka eilen vasta oli nousussa, alkoi tänään avautua!

Lisäksi sille nousee kavereita ♥
Pakahtuneen onnellisena toivotan hyvää uutta viikkoa kaikille!

Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä
Helmililja – Muscari
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Italiantulppaani – Tulipa clusiana
Mustalaukka – Allium nigrum
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä

Toisenlainen päivä

Jos perjantaina tuprutti lunta, niin lauantaiaamuna verhot vetäessäni vastassa oli ihana lumeton vihreä maisema ja auringonpaiste! Menin heti, jo ennen aamukahvia, pihakierrokselle. Kirjavalehtinen unelmatädyke on valmiina kevääseen.

If there was snow on Friday, on Saturday it was all gone!

Jäätä on vain tienposken ojissa ja sielläkin se joutuu antamaan periksi allaan virtaavalle vedelle.

Pantteri tutkii.

Lähdimme poikien kanssa pienelle kävelylle.

Tiesin, että yhdessä paikassa kylätien varrella on hyvän kokoinen tupas lumikelloja eräällä eteläseinustalla. Ja siellähän ne olivat!

Ransu kävi pissalla naapurin perunapellossa. Maata voi ihan hyvin kuopsuttaa ja kääntää. Taustalla näkyy vanha taloni, jonka yläosan laudoitusta ei ole vielä uusittu, talo näyttää kovin harmaalta. Harmaa on kaunista, sanoo Ransu.

Kun palasimme kotipihalle, löysin sieltä kevään ensimmäisen lumikellon! Vannon, että se ei ollut tuossa vielä torstaina.

Talvivihannille vaaleamunkinhupuille tämä on unelmatalvi. On kiva huomata, että lähes lumeton pakkasjakso ei ehtinyt lannistaa näitä ollenkaan. Molemmat taimet ovat yhtä vehreinä!

Aurinkoisessa muotopuutarhassa on vaikka mitä kasvillisuutta jo. Tulppaanien väleissä on hassuja ruohomättäitä, jotka paljastuivat lähemmässä tarkastelussa maahan römpsähtäneiden viinilaukkojen iduiksi. Jokaisesta lakastuneesta kukinnosta nousee tällainen mätäs, onpa niillä elämänvoimaa.

Jihuu!
Aurinkoista sunnuntaita!

Lumikello – Galanthus
Unelmatädyke – Veronica gentianoides
Vaaleamunkinhuppu – Arum italicum
Viinilaukka – Allium atropurpureum

Päivän tulos

Piipot ovat peittyneet eilisen ja tämän päivän aikana lumeen. Ja versoja onkin aika paljon! Olen bongannut ainakin sahrameita, tulppaaneja, laukkoja, helmililjoja ja narsisseja. Lumikelloista ei näy vielä mitään, mutta huomenna, kun aurinko alkaa paistaa ja tämä valkoinen töhnä sulaa, lähden lumikellonbongausretkelle. Tiedän yhden oikein otollisen paikan.

The winter has been lovely and mild so far, but yesterday and today we have had lots of snow. Luckily it seems that by tomorrow evening, all is gone.

Etelänkevätesikko oli eilen nupulla, tänään se on peittynyt lumeen.

Mutta ei kaikki sentään ihan kurjaa ole. Huomenna lumi sulaa, aurinko paistaa – ja tajusin juuri, että tämä on ensimmäinen näin hieno talvi kuuteen vuoteen! Viisi vuotta olemme kärvistelleet paksujen nietosten keskellä ja paukkupakkasissa, oli jo korkea aika, että tällainen leudompi talvi tulee. Kun saisi vielä kaikki "huonon talven" päivittelijät lähetettyä raketilla avaruuteen, hitsi, eikö viisi "kunnon talvea" putkeen riitä?

Harvoin on niin hienoa helmikuuta, että voi tehdä kiveystä. Enpä olisi muuten kylläkään ajatellut kiveystä tehdä, mutta kun satuin sekoittamaan laastia ja sitä jäi yli. Kohopenkkikasvimaa sai puolisen neliömetriä lisää kiveystä.

Sekoitin laastin tätä toista projektia varten: jo toiseen kertaan tänä talvena kaatunut rajakivi piti saada pystyyn. Tämä kivi on ollut kaatuneena niin kauan kuin tontti on ollut minulla, mutta viime kesänä keksin nostaa sen pystyyn. Loppusyksyn märkyydessä se kaatui. Nostin uudestaan, sillä nythän en voi elää kaatuneen kiven kanssa enää ollenkaan.
Nyt se oli taas kaatunut. Tuossa on vähän rinnettä ojaa kohti, kiven pohjakaan ei ole ihan tasainen, siksi paikka on haastava. Perustuskivet liikkuvat, kun tulee märkää ja pakkasta vuoron perään.
Nyt kiinnitin aluskivet laastilla ja vielä tuon kivipaaden laastilla niiden päälle, toivottavasti pysyy. Jos ei, on rautakangelle vähän hommia, taas kerran... Se on yksi eniten käyttämistäni puutarhatyökaluista.
Operaatiossa tuli niin lämmin, että menin suoraan pesulle kylmään saunaan, toki keitin pesuvettä vedenkeittimellä, ihan kaivokylmällä vedellä nolla-asteisessa saunassa ei tämäkään sissi pysty peseytymään.

Musti oli mukanani pihapuuhissa. Oikeastaan, mihin näitä rajapyykkejä tarvitaan, kun on näin pätevä rajavartiolaitos?

Ransukin kunnostautui gbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbg
...öh? Käväisin hetken olohuoneessa ja tulos on tämä. Niin, kunnostautui näköjään bloggaamaankin, mutta aiemmin päivällä uhmaamaan säätä ja tuli kanssani istutuspuuhiin.
Löysin eilen Nauvon kaupasta sipulipussin! Siellä oli kaikki myymättä jääneet syksyn sipulit hyllyssä ja koska olen addikti, pakkohan niitä oli mennä hypistelemään. Ihmettelin kyllä, ettei niitä ollut heitetty pois ja sitäkin, etten ollut aiemmin niitä huomannut. Alennuksessahan ne tietenkin olivat. Valkoiset helmililjat ja kevätkurjenmiekat olivat ihan tomua, mutta sitten katsoin huvikseni tulppaanipusseja. Mitä, siellähän oli tulppaanit lähteneet versomaan!

Joka ikinen sipuli oli kiinteä ja siinä oli verso ellei kaksi. Tässä näkyy, millaiset kukat niihin tulevat, eli kyseessä on lajike 'Double Beauty of Apeldoorn', hurmaava liekinvärinen kerrottu kaunokainen.
Koska kuvissani näkyvistä tavaroista tulee näköjään kyselyjä, kerron tässä, että tätä puolisankoa, johon voi esimerkiksi istuttaa sipuleita ja laittaa astian seinälle, myydään nettikaupassani Elsan lempituolissa. Ajattelin viedä sangon sipuleineen kaupunkiparvekkeelle, joka on lasitettu – siellä jos missä onnistuu aikaisen kevään järjestäminen.

Eikä siinä vielä kaikki! Maa on sulaa, siis sain otettua hiekkamultakasasta (talon multapenkkaperustusten hiekkaa) maata sekä laastiin että tulppaaneille. Siinä mullassa on todella paljon lasinsirpaleita, kuten kaikkialla muuallakin tontillani. Nytkin silmiin osui jotakin vihertävää, jonka arvelin olevan lasinpalan reuna, vanha lasi kun on useimmiten vihertävää.
Mutta palahan olikin ihan pyöreä! Kotona sitä vähän kynsiharjalla harjattuani huomasin kaksipäisen kotkan. Vasemmalla on samasta multakasasta muutama vuosi sitten löytämäni viiden pennin kolikko vuodelta 1915. Nyt siirryttiin siitäkin yli sata vuotta ajassa taaksepäin, kun tämä paljastui kahden kopeekan kolikoksi vuodelta 1813. Kumpikin kolikko on kuparia.

Kotkaa on kohdeltu kaltoin, sen päälle on viilletty ristiä.

Arvoa tällä ei ole kuin muutaman lantin verran, mutta näitä on silti mukava löytää ja kerätä kotimuseoon.

Etelänkevätesikko – Primula elatior