Vähän aikaa sitten tuskailin violetin jalopähkämön ja lohenpunaisen unikon kanssa. Kun ne eivät sopineet yhteen. Tänä iltana puutarhakierroksella tuli jo muitakin siirtoajatuksia.
Puutarhanhoito on loputonta kasvien kaivamista! Kun ne on kerran saanut maahan, on niitä jo pian kaivamassa ylös siirtääkseen toisaalle.
Ne unikot varmasti siirrän, mutta muiden ideoiden kanssa odotan ja katson, minkälaisia väriyhdistelmiä tässä vielä kesän mittaan kehkeytyykään. Ne nimittäin muuttuvat koko ajan.
The colour combinations on my English Garden are ever changing. There is (nearly) no point in transplanting plants, at least not before the full season is gone by. There are still many to bloom and the situation changes day by day.
Nyt jalopähkämöiden seuraksi on avautunut Viherpeukaloilta pieninä taimina tulleita 'Black Barlow' -lehtoakileijoja. Nämä ovat todellakin black! Vieressä kohoaa jättiverbenan varsi, silläkin on violetti kukka.
Jalopähkämön kukat hohtavat jännittävästi muotopuutarhassa iltavalossa. Edessä suuresti rakastamani hunajalta tuoksuva valkoapilanurmi.
Lilac and white are great evening colours, they seem to shine.
Nyt jalopähkämön kanssa samaan kukkapenkkiin on avautunut neilikkaruusu 'Pink Grootendorstin' kukkia.
Hempeyttä jatkaa Endless Summer -hortensia viereisessä penkissä...
... ja kevättalvella marketista ostettu Belarina-esikko!
Endless Summerin kellertävinä avautuvat kukkatertut saavat mukavasti vastakaikua keltakirjavasta kirjopuntarpäästä ja keltakukkaisesta 'The Pilgrim' -ruususta. Se kuuluu nk. David Austin -ruusuihin. Vasta ensimmäinen kukka aivan maanrajassa on kokonaan auennut.
Vielä viimeinen kuva siitä kukkapenkistä, josta tämän jutun kirjoittamisen aloitin. Olipahan taas kuvapläjäys, kiitos jos jaksoit tänne asti! Edessä 'Bowl of Beauty' -pionit vetelevät viimeisiään, heti niiden vieressä alppipiikkiputki.
Ransu puutarhatiikeri odottelee, koska valkoiset tiikerililjat aloittavat kukinnan. Sitä odotellessa, makeita unia kaikille!
Good night!
Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Endless Summer -hortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä 'Bailmer'
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
.JPEG)
.jpg)
Vitsit, että sulta löytyy puutarhasta kaikkia herkkuja!! Ihan uskomattoman ihana tuo musta akileija :) Ja kaikki!!
ReplyDeleteMä kans rakastan valkoapiloiden tuoksua! Niin simppeli kukka mutta niin hehkeät aromit. Taitavat olla juuri nyt parhaimmillaan.
Harmi muuten, että Bowl of Beauty jaksaa kukkia niin vähän aikaa... Mutta kaunis se on!
Rapsutukset haukottelijalle ja hyvää yötä :)
Tuossa kuvassa jalopähkämö ja unikot näyttävät yhdessä tosi hienoilta! ullakin on tuota lähes mustaa 'Barlowta' enkä ole ihan vakuuttunut, kenen kanssa ne sopisivat parhaiten :) Jättiverbenasta olen haaveillut, lähtisikö siemenestä... etelänruusuruohon siemenistä sain muuten kolme vantteraa tainta kasvamaan ja nyt sitä oli myynnissä myös Sainiolla. Kiva kun kasvihaaveet vähitellen toteutuu :)
ReplyDeleteAivan ihana tuo neilikkaruusu, tuostakin taidan ruveta haaveilemaan! Ja markettiesikko noin kauniina myös! Keskikesän tunnelma on vangittuna muotopuutarhassasi... ja Ransu viimeistelee leppoisan raukean tunnelman. Makoisia unia :)
Vau! Siis eihän tähän muuta osaa kirjoittaakaan. Loppumaton kukkameri vetää sanattomaksi. Vielä joskus... :)
ReplyDeleteMä haluun kans tota mustaa akileijaa :D
Lohduttavaa lukea, että kokenutkin puutarhuri vaihtelee kukkien paikkoja, kun minusta välillä tuntuu, että olen istuttanut kaikki väärään paikkaan. Valkoapilanurmi on ihana.
ReplyDeleteInka; Kiitos samoin! Herkkuja tietenkin, ei kai sitä nyt mitään rumaa voi istuttaa ;-) Lapsena otettiin valkoapiloita ja imettiin makea nektari niiden pienistä torvista.
ReplyDeleteTästä kylmästä heinäkuusta on ollut se hyöty, että kukinnat ovat kestäneet selvästi tavallista pidempään.
Maria; Kiitos :-) Niin tuossa ekassa kuvassa ne ovat, mutta siinä ei näy koko penkki. Kun pinkki pioni on taas ihan eri värimaailmaa, kyllä ne unikot nyt vaan täytyy siirtää!
Istutin omia 'Black Barloweja' kahteen penkkiin ja huomaan, että ainakin tässä violetin kumppanina ne ovat omiaan.
Taisin suositella teille joskus tätä neilikkaruusua sen juhannusruusun tilalle, jos ikinä jaksatte sitä alkaa siirtämään... Tää on helppo pitää aika pienenä, itse leikkasin huhtikuussa oksien päät poikki ylimmän lupaavan terhakan lehtisilmun yläpuolelta.
Kartanonrouva Elise; Noooh, ei tämä nyt ehkä niin loputonta kukkamerta ole... pitänee joku päivä kuvata taas niitä lautakasoja, maavuoria ja kiviröykkiöitä niin pysyy realiteetit hanskassa ;-)
Musta akileija on pähee!
Paula; Siis ilman muuta, kasveja on pakko siirtää. En juurikaan suunnitellut istutuksia, vaikka se on peräti ammattini. Mutta mistä sitä silti tietää, koska mikäkin kukkii ja minkä korkuisena juuri tässä maaperässä. Ainoa asia, johon yritin perehtyä on se, minkälaisessa kasvupaikassa kukin kasvi viihtyy. Ja siinäkin olen tehnyt mokia ja siirtoja on tarvittu...
Ihana tuo pihatiikerisi Ransu : )
ReplyDeleteKuvista on paljon hyötyä kun tekee siirtosuunnitelmia. Paitsi värimaailmat niin joskus myös kukkien korkeus yllättää. Siirtelyä tapahtuu, lisäksi kukkapenkit kasvavat helposti umpeen, kun kaikki leviää riehakkaasti. Tuo neilikkaruusu on kertakaikkisen upea!
ReplyDeleteIhania kuvia, kyllä näitä jaksaa katsella. Kiva, kun jaat nautiskeltaviksemme.
ReplyDeleteViime viikonlopulla kun olin saaristossa, tosin Perniön suunnalla, astuin autosta ulos rankkasateen jälkeen ja tuoksu huumasi mut heti! Se iski suoraan tajuntaan samoin kun lämpöisiin maihin mennessä tuntuu kesäkuumuus. Hetken mietittyäni tajusin että huumaaja oli samainen apila. Aivan mieletön tuoksukokemus. Sä oot onnekas, kun saat niitä omalla tontilla tuoksutella :)
Samaa mieltä olen Evan kanssa. Kyllä näitä jaksaa katsella.
ReplyDeleteAina sitä kukkien siirtämistä täälläkin riittää.
Neilikka ruusu on kaunis. Meilläkin on se, mutta siihen tahtoo tulla välillä niitä tuholaisia.
Kaunis on pihasi.
Mukavaa heinäkuun jatkoa sinulle sinne saaristoon.
Hienosti kukat hakee paikkansa kukkamaallasi ja värit menee sievästi sekaisin.
ReplyDeleteVoi tuota ihanaa kissan haukotusta!
Upeaa! Myös manuli ♥
ReplyDeleteKiitos itsellesi kauniista kuvista ja komeasta puutarhatiikeristä:)
ReplyDeleteJoikaako Ransu? ;) Ihana kuva.
ReplyDeleteHuomenta ja kiitos kaikille kommenteista!
ReplyDeleteErjuska; Niin se on :-)
Cheri; Kuvat todellakin auttavat hahmottamaan ja muistamaan. Neilikkaruusut ovat ihania! Niitä on muutamassa värissä.
Pirkko; Valkoapilan tuoksu on kuin hunajapurkkiin putoaisi :-) Varmaan kosteus nosti tuoksun enemmän esiin?
Sylvi; Minäkin puristan kirvoja ja sumutan ruusuja välillä, tosin todella harvoin, vain kerran, pari kesässä.
Mummeli; Värit ja kukat menevät todellakin sekaisin!
Nakulan Mamma; Manuli on kaikkein upein, heti isäntäpantterin jälkeen tietysti.
Myrsky; Kiitos :-)
Santra; Ehkä Ransu osaa joikua, onhan se norjalainen :-D
Kaunista! Mistä olet hankkinut tuon kaariportin? Aloin haaveilemaan samanlaisista meille...
ReplyDeleteHei! Se on Gardman-nimisen firman valmistama, heidän tuotteita myyvät muistaakseni K-raudat, mutta tilasin omani Englannista. Kun kaikissa nissä K-raudoissa missä olen Gardmania nähnyt, on ollut vain sellaisia malleja, joissa on makuuni liikaa koukeroita. Minun pihallani saavat koukerot tulla mieluiten kasveista! (Poikkeuksena tuo pöytä, sehän on oikea koukeroiden esi-isä ;-))
ReplyDeleteJalopähkämön väri on kyllä parhaimmillaan ilta-auringossa; väritys on hohtava ja intensiivinen.
ReplyDeleteKyllä tämä puutarhurointiharrastus on sellainen,että pitkin vuotta ja etenkin kevät ja kesäaikaan pää on pyörällään suunnitelmista. Hyvä,kun saa kunnon yöunet otettua :)
Hyvin sanottu :-)
ReplyDeleteOi! Viimeinen puutarhakuva on mieletön, kuin jostain puutarhalehden sivulta !!
ReplyDeleteEkan kuvan jälkeen tuumasin, että musta sopis hyvin lilan/violetin kanssa ja NIIN sopii.
Ja minusta myös kiva kuulla, että sinä vaihtelet kasvien paikkaa.
Lieneekö puutarhaihmiset perfektionisteja vai mitä se on ? ;)
Ja viimeinen kuva kuin jostain Pethouse- lehden sivuilta! Ransu rules !
Voi, tänään kuolasin kissanäyttelyssä pienien ransujen, osimattien, reksien ja itisipanoiden vuoksi. Vaan kyllä aikuinen karvapeffa on myös todella ihana!
Ransu , väsyttääkö vesimyyräjahti noin kovasti?
Rauhallista viikonlopun jatkoa ja kasvi-inspikisä rutkasti,
t. Leena ja sen Pojat
Kiitos kehuista Leena (ja sen Pojat)! Ransu todellakin rules. Täällä on aika rankkaa, työtä on monenmoista, kun pitää kaikki materiaalitkin tarkastaa. Tänään pojat tarkastivat mun lattialankkujen kuurausta, Ransu oikein kunnolla, ja meni myös tutkimaan vielä kuuraamattomien lankkujen kasan. Sen perään se meni jahtiin ja palasi pian läski sätkivä vesimyyrä suussaan. Siinä Ransu veti välipalaa vieressäni kun kuurasin lankkuja. Kas, kun mammaakin pitää pitää silmällä samalla. Eipä ihme että haukotuttaa!
ReplyDeleteEn tiedä, onko kasvien paikkojen vaihtaminen perfektionismia, en ainakaan itse koe olevani ollenkaan perfektionisti! Mutta koko ajan tulee entistä parempia ideoita, niinhän se on kaikkien käsitöiden ja harrastusten kanssa.
Mukavaa viikonlopun jatkoa teillekin! Jipii, täällä alkoi vihdoin tihkua, mutta se taisi loppua jo. Yöllä pitäisi sataa oikein kunnolla ja sitä tarvitaankin.
Kiusaa vaan mua vaaleanpunaisella Endless Summerilla, mä kun en saa sitä millään pysymään parvekkeella punasena! :P
ReplyDeleteSe näyttää viihtyvät käsittämättömän hyvin, luulin sitä kiikun-kaakun meillä menestyväksi ja niin kai se onkin. Ilmeisesti tuossa on sinne juuri sopiva paikka. Maa on täällä tosi kalkkipitoista, siitä tuo punertava sävy. Tänään kävin viskomassa sen tyvelle kasan ruosteisia vanhoja nauloja, joita kiskoin ylös lattialankuista. Niiden pitäisi happamoittaa maata eli sinertää kukkia, ainakin legendan mukaan...
ReplyDeleteNämä sinun kukkajutut on niin mielenkiintoisia ja häkellyttäviä, että minusta tuntuu, kuin olisin tehnyt juuri kierroksen oikeasti puutarhassa! Kiitos.
ReplyDeleteEdellinen bloggauskin oli erittäin mielenkiintoinen ja henk.koht. kiinnostava... vanhan lattian aukaisu, tyhjennys ja maapohjan syventäminen on tullut keväällä ja kesällä kovin tutuksi;) Ei ole mitään pikkuoperaatioita nämä...;);) Hienoa, että teit siitä postauksen! Mukavaa heinäkuuta.
Kiitos kauniista sanoistasi Hyvä Mieli!
ReplyDeleteLattiarakenteiden uusiminen on suururakka. Tämä alkoi jo kolme vuotta sitten, kun hirsiä vaihdettiin, silloin työmiehet pyörittivät suurimman osan vanhoista multapenkkiperustuksen kivistä ulos, mutta on niitä tullut vuosien saatossa pyöriteltyä itsekin. Aikamoista touhua! Tsemppiä sinne teidän rempan keskelle.
Voi että mikä kuva tuo kukkapenkkifoto! NIIN HIENON NÄKÖISTÄ! Wau.....
ReplyDeleteKiitos!
ReplyDeleteMä taas niin toivosin niitä pinkkejä. En ole vielä keksinyt mitään millä värin saisi pysymään, enkä siis edes raaski ostaa koko kukkaa. :(
ReplyDeleteMinäkään en ymmärrä tuota, täälläkin on pariinkin otteeseen muistaakseni sitä pohdittu. Kalkitus auttaisi maan emäksisemmäksi saamista ja se taas tekee kukista punaisemmat, mutta en tiedä raaskitko ostaa puutarhakalkkia. Tuhkakin toimii kalkituksena, jos voit saada sitä jostakin.
ReplyDeleteJoo, me ollaan tätä joskus vissiin pohdittu. :D Oltaisiko me tuohon päädytty etten kehtaa ostaa mitään jättisäkkiä yhden kukan takia? Täytyy katsella joskus jos on varoissa tai jos saisi tuhkaa jostain. :D (Maaltahan sitä saisi jos muistaisi.)
ReplyDeleteYritä muistaa! Olisi kiva, jos jossain kaupassa joskus näkyisi pieniä pusseja puutarhakalkkia. Tarvitaanhan sitä parvekkeellakin. Kaikki valmiit ostomullat tosin taitavat olla jo lannoitettuja ja kalkittuja, mutta kalkkia voisi myös lisätä tällaisessa erikositapauksessa!
ReplyDeleteKyllä on nättiä! :)
ReplyDeleteTämä on hienoa aikaa! Pitäisi ehtiä nauttimaan pihasta monta kertaa päivässä, kerta ei riitä ;-)
ReplyDeleteEnsi kesänä sitten. Tuun hukuilee sulta sulta sitten uudelleen mikä se vinkkiä oli. ;)
ReplyDeleteMun pitää yrittää sit muistaa ;-)
ReplyDelete