Thursday 26 April 2012

Jatketaan jouluruusuilla

Jouluruusut kukkivat. Yksi on viihtynyt esikkopellossani monta vuotta niin hyvin, että se sai syksyllä kolme kaveria. Yksi on ilmeisesti talven aikana hävinnyt, tai sitten en muuten vain löydä sitä kuivasta heinikosta. Ei se mitään, on näissä muissakin ihastelemista. Tämä erinomaisen tumma kaunotar kiinnitti huomioni viime keväänä, toiset ostin taimimyymälän syysalesta (-70 %!). Kasvit kannattaisikin aina hankkia syksyllä, ne saa silloin edullisesti, lisäksi lämmin, kostea syksy on hyvää istutusaikaa. Kasvit juurtuvat hyvin eivätkä kärsi helteen tuomasta stressistä.

Hmm... alkaa kummasti tehdä mieli punaviiniä!

Tämä neljä vuotta viihtynyt yksilö on hieman vaaleamman punainen.

Mukana täytyy olla yksi limenvihreäkin, minusta nämä ovat niin mahtavan värisiä. Nämä kaikki ovat tarhajouluruusua. Valkokukkaista, matalampaa vaaleajouluruusua istutin vasta viime syksynä ja se ei vielä kuki kunnolla.

Hellebores flowering now! And they are not bores at all, ha ha.
Below a stripy-leaved lily of the valley, bought at Stockholm garden fair this month.

Lopuksi kuva Tukholman puutarhamessuilta ostetuista valkoraidallisista kieloista. Nämä ovat näin pitkällä, sillä ne astustivat kymmenen päivää lasitetulla parvekkeella.
Toiveikasta torstaita!

Raidallinen kielo – Lily of the valley (stripy) – Convallaria majalis 'Albostriata'
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-ryhmä

21 comments :

  1. Oih ja voih kuinka kauniita kasveja, ihanoita kukkia.

    ReplyDelete
  2. Tämä on kyllä kukka, joka minun on pakko istuttaa ensi syksynä. Nyt kun olen sitä riittävän pitkään näissä blogeissa ihastellut ja kadehtinut! :D

    ReplyDelete
  3. Kukat ja erikoiset lehdet aiheuttavat sellaisia ilostuksia ja kicksejä ettei melkein mikään muu!
    Leena, suosittelen. Joku puolivarjoinen paikka. Viihtyy pihassani erinomaisesti saarnien alla, missä saa vuotuisen lehtikatteen päälleen syksyllä mutta nyt on vielä valoisaa, kun puissa ei ole lehtiä.

    ReplyDelete
  4. Upea tuo tumma kaunotar:) Minulla on joululta ostamani jouluruusu nyt sisällä ja mietin, koskahan se pitäisi istuttaa ulos?

    ReplyDelete
  5. Oh, limenvärinen jouluruusu! Aivan uusi (ja varsin ihastuttava!) tuttavuus minulle :)

    ReplyDelete
  6. Taina; Eikös ole, kohtalokas viettelijätär ;-)
    Minusta sen voi istuttaa ulos heti kun maahan saa lapiolla reiän. Mitenkään kylmänarka se siis ei todellakaan ole. Ennemminkin ei kestä kuivaa ja liian lämmintä sisäilmaa. Se on nk. metsäpuutarhan kasvi, eli käy puun tai pensaan varjoon.

    Elina; Näissä tarhajouluruusuissa on väreissä paljon valinnanvaraa valkoisesta vihreän ja kellertävän kautta lähes mustaan. Kukka voi olla pilkullinenkin. Nämä ovat vasta rantautumassa Suomeen, moni tuntee vain jouluisin myytävän vaaleajouluruusun, siinä on valkoinen tai vähän hennosti punertava kukka.

    ReplyDelete
  7. Vai on jouluruusuissakin tumma kaunotar?! Voin siis hyvästellä kukkaron täyttäjät, jos aion kerätä kaikki tummat kukat :D

    Mihin aikaan syksystä muuten ne puutarha-alet ovat? Minä kun käyn harvoin puutarhoilla, niin tuntuu, että olen aina joko liian ajoissa, tai ihan liian myöhässä.

    ReplyDelete
  8. Aivan ihanat värit jouluruusuissa! Limennvihreäkin on niin herkullisen värinen ympärillään puskevan vihreän seassa. Kaunottaria!

    ReplyDelete
  9. Upea kokoelma! Mukava kuulla, että on pitkään viihtyneitä yksilöitä. Minua niin jännitti miten kasvini selviää ensimmäisestä talvesta. Muistelen, että istutin myös valkokukkaisen (se puutarhapäiväkirja!) jonnekin, mutta se on kadonnut tai en ole sitä löytänyt. Kielot ovat myös jännittävän näköiset.

    ReplyDelete
  10. Taas lähtee mielikuvitus lentoon ja katselen ajatuksissani kuvaa missä sinä, isäntämies ja naistenmies kirmaatte pitkin keväistä Saaripalstaa! Siellä on varmasti ihanaa!

    ReplyDelete
  11. Vau mitkä värit, tuo tumma on kyllä ykkönen. Mulla on pari kappaletta niitä valkoisia, kukkivat paraikaa.

    ReplyDelete
  12. Oi, sulla on jo vaikka mitä ihania kevätkukkijoita siellä! Ihanat nuo raidalliset kielot. Ostin tänään muutaman himalanesikon, kun olivat niin vastustamattoman PINKKEJÄ :)

    ReplyDelete
  13. Kartanonrouva Elise; On todellakin! Pitää vain ostaa kukassa niin tietää mitä saa... Suomessa kun ei vielä ole jouluruusun kasvattajia, jotka tietäisivät tarkalleen mitä myyvät ja minkä värinen kukka kussakin on.
    Alen aika riippuu myymälästä, joissakin ei ole alea lainkaan, jos heillä on paikka missä talvettaa taimet. Syyskuussa ehkä alkaa? Loppusyksystä ostin jo joitakin todella edulisia perennoja euron kappale, istutuskausihan jatkui etelässä jouluun asti!

    Désirée; Eikös ole, todellakin kaunottaria :-)

    Cheri; Kyllä vain. Ekat jouluruusuni, jotka istutin viisi vuotta sitten, joku söi, mutta sittemmin ei ole koko kasvia tuhottu.

    Naukulan Mamma; Niin me kirmaammekin! Isäntämies ja naistenmies ;-D Minä en vain kiipeile puihin, ainakaan kovin usein.

    Pioni; Eläköön jouluruusut! Ei kun lisää vain :-) Sitten kun löytyy joku tumma. Tuon tosi tumman taisin ostaa puutarhamessuilta kukkivana viime keväänä.

    Tiina; On kaikkea ihanaa! Piti googlettaa tuo himalajanesikko, IHANA! Hennon pinkit helmililjat muuten on nupulla, täytyy kuvata niitä huomenna jos vaikka joku kukka olisi jo auki.

    ReplyDelete
  14. Ooh, aah, iih, ooh, ihanaa. Tahdon!

    ReplyDelete
  15. Kukallekin voi sanoa tahdon :-)

    ReplyDelete
  16. Miten sinä vain näet pihallani metsäpuutarhankin jossakin? Minä kun en näe sitä missään. Siksi jouluruusuvalikoimani on varsin vähäinen, vaikka kuinka toisin toivoisin. Kylläpä sinun ovat kauniita. Ja nuo kielonlehdet. Kops, pyörryn. Ehkäpä värkkään jollakin konstilla pohjoispuolelle tuollaisille paikan...

    ReplyDelete
  17. No kun sulla on puita ja pensaita sen verran, ja tosiaan talon pohjoispuolikin käy riittävän varjoisasta paikasta. Nää kielot, jouluruusut sun muut viihtyy paikassa, jossa on valoa keväällä mutta ei välttämättä enää kesällä (toisaalta valon puute estää sopivasti kilpailijoiden kasvun, tuossa jouluruusupaikassa on harva heinikko / koiranputkikko, mutta se ei näytä kevätesikoita eikä jouluruusuja yhtään haittaavan). Niin että ehkä paikka sopiikin juuri siksi, että kipailijat eivät ole liian päällekäyviä, ennemminkin kuin sopivan varjon takia? Kuka tietää... Kostea paikka ei ole, sillä se on rinteessä, mutta maan pinnalla on hyvä lehti- ja kuiva heinänkorsikate joka syksy ja talvi, siitä nämä kai pitävät, mutta senhän voi tehdä keinotekoisestikin. Keväällä maa on kyllä kostea kun rinnettä pitkin valuu sulamisvedet.
    Isovanhempieni entisen kesähuvilan jyrkässä rinnepihassa kasvoi kieloa tuhatmäärin. Se ilmeisesti viihtyy rinteissä. Ja aika paahteistakin siinä paikassa oli, iltapäivisin, ja kielot sen kun rehottivat.
    Teidän talon pohjoispuolen suoman varjon viileä maa voisi olla ihan omiaan näille, siellä koristeompun ym. alla, vaimitäsiellänyt oli? Kokeilun arvoista, sano.

    ReplyDelete
  18. Ovatpa upeita nuo jouluruususi!

    ReplyDelete
  19. Niissä on todella jänniä värejä. Odotan vain, koska pilkulliset rantautuvat Suomeen, toistaiseksi on ollut tuurista kiinni, minkälaisen kukan löytää. Näissä on niin paljon muuntelua tuossa kukassa, niin värissä kuin kuvioissakin. Tai onhan jokunen lievästi pilkullinenkin tullut vastaan taimimyymälän rullakossa. Kerrannaiskukkainen 'Double Ellen' minulla on kans, mutta ei kuki.

    ReplyDelete
  20. Ihania...Varsinkin tuo tumma kaunotar on lumoava<3 Sitä saattaisi istua ihailemassa ja siemailla hyvää punaviiniä:) Mä suojasin omat jouluruusut talvensuojaturpeella ja nyt niitä on työlästä rapsutella puhtaiksi.Taidan ensi talvena jättää turpeet pois,eiköhän ne pärjää ilmankin,on nääs niin lupaavia selviämisiä tapahtunut muutenkin tänä talvena,postailen niistä tässä joku päivä.

    ReplyDelete
  21. Pitääkin nostaa tuoli sen eteen, kohtahan saa seurata kevätesikoiden kukkanuppujen nousemista, ne kasvavat tuossa samassa paikassa. Silloin pitää ehkä siirtyä valkoviiniin :-D
    Ehkä jouluruusut eivät kaipaa talvisuojausta, sitähän voisi kokeilla suojaamalla vain puolet kasveista. Olosuhteet joka pihassa, talvista nyt puhumattakaan, vaihtelevat niin, että on tosi vaikea tietää mikä on paras tapa toimia. Tällaisten Suomessa vasta vähän aikaa viljeltyjen kasvien kanssa täytyy suorittaa testingit itse, mutta on se kivaa ja jännittävää puuhaa! Tiedän, että olet samanhenkinen :-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!