Olipa ihanaa tulla kotiin liian pitkään kestäneen kaupunkioleskelun jälkeen. Täällähän kukkii vaikka mikä! Ja versoo sitäkin useampi. Aloitetaan näistä, ihanaakin ihanammista keväisistä kurjenmiekoista.
Istutin muutama vuosi sitten pihan lähes ainoaan kukkapenkkiin kevätkurjenmiekkoja. En tajunnut, miten märkä paikka on talvisin. Kevätkurjenmiekoille se ei sovi alkuunkaan, niinpä niistä suurin osa on kuollut, pari sinnittelijää on jäljellä kuivemmassa päässä, tässä toinen niistä. Paikka on sen sijaan erinomainen posliinihyasintille, vinkki muillekin, joilla on talvimärkä ja kevätkostea puutarha.
Nyt kun minulla on muotopuutarha talon paahteisella puolella, istutin sinne syksyllä kurjenmiekkoja. Vaaleansininen kevätkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin' vain alkaa olla lopettelemassa esitystään, tämä on niistä ainoa, joka on enää joten kuten salonkikelpoinen.
Onneksi muotopuutarhan toisessa penkissä on vielä show pystyssä. Nämä ilahduttavat mahdottomasti, eihän tuossa ole muuten vielä mitään väriä! Viereinen 'Endless Summer' -hortensiakin on kuin risuluuta vain.
Nämä ostin syksyllä ranskalaisesta supermarketista "kasvitieteellinen iiris -mélangena".
Mukana on yksi hurrrrmaavan purppurainen!
Kaksin aina kaunihimpi ♥
Aurinkoista päivänjatkoa!
There are some lovely dwarf irises flowering now that I have found a sunny and dry enough spot for them.
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
.JPEG)
.jpg)
Ompa ne sieviä! Kevätkukat ovat tosiaan tapansa mukaan purskahtaneet esiin. Se on hienoa.
ReplyDeleteVoih, ihania ♥
ReplyDeleteSiellä on kevät jo tosi pitkällä.. Täällä vielä lunta metri kaupalla =D
Toivottavasti lumet saa kyytiä kun on lupaillut lämpintä keliä viikonlopuksi ja vapuksi..
Taidokkaasti kuvioidut lehdet, varsinkin tuon purppuraisen mustavalkopilkutus on todella viehättävä. Meillä on muuten edelleen lunta, mutta aikas vähän. Ja olen niin iloinnut ekoista nousseista kukkasista, en voinut kuvitellakaan että kurjenmiekat voisivat jo tulla näkyville! Sulla on kaikki niiiin ajoissa.
ReplyDeleteUpeita!!! Nyt juhlat ovat siis alkaneet, jihuu! Ja kiitos matkavinkeistä, palaan niihin...
ReplyDeleteNuo on nättejä, voin kuvitella että ilahduttivat sinua, kun olivat siellä puutarhassa vastassa kaupunkioleskelun jälkeen. Muistan varhaisesta lapsuudestani, että meillä kotona Yyterissä kasvoi matalia tummanvioletteja kurjenmiekkoja muuten villiintyneessä rinteessä. Siinä ei siis ollut mitään kukkapenkkiäkään. Niiden on täytynyt olla kauniita, kun jäivät lähtemättömästi mieleeni.
ReplyDeleteJokke; Kevät on hienoa, hienointa aikaa ikinä (joka vuosi)!
ReplyDeleteTaika; Hitsi, pikaista kevästystä sinnekin!
Pirkko; Minustakin purppurassa on jännä kuvio, tulee leopardi mieleen. Ja siinä ei ole lainkaan keltaista juovaa, mielenkiintoista!
Eläköön kevätkukat! Ilmeisesti täällä on varhainen kevät, lunta oli niin vähän. Tai sitten täällä ollaan muuten vain edelläkävijöitä ;-)
Maria; Upeita ovat, siis ihan vesi kielellä ja sydän läpättäen noita ihailen. Tästä bileet lähtevät käyntiin!
Paula; Minusta kurjenmiekat ovat aina kauniita... niissä on aika eksoottinen kukka, kuin joku lintu.
ReplyDeleteAh ihania. Minäkin muistaakseni istutin kevätkurjenmiekkoja rippipenkkiin:)
ReplyDeleteVarmasti tähän aikaan vuodesta ei malttaisi olla poissa puutarhastaan!
Ovatpa kauniita, erityisesti tuo purppura. Mulla oli tänään pihapäivä, haravoin melkein viisi tuntia ja nyt alkaa piha näyttää hyvälle. Joka paikasta punkeaa pientä piippoa vaikka kevät oli märkä ja kylmä.
ReplyDeletePioni; Toivottavasti pian sielläkin! Vaikka vapun kunniaksi. Oli kiva lukea rippipenkin synnystä Puutarhamaailma-kirjassa.
ReplyDeleteEi nyt kestä olla pois kuin kärvistellen. Jos voisi painaa stop kun lähtee pois ja sitten taas play palatessaan, tekisin sen ehdottomasti!
Katja; Nuo on niin ihania! Syksyllä istuttamaan kevätkurjenmiekkoja! Ihan mahtavaa noiden piippojen katsominen, märkä syksy ja kylmä kevät eivät ilmeisesti ole haitanneet niiden kasvuhaluja, ihan mahtavaa.
Ihan hirrrrveen kaunis tuo purppura.
ReplyDeleteoi kun ihanii kukkasii. :) Täälkii on otettu satoi kuvii kevätkukkijoista. Kunhan vaan sais postattua.
ReplyDeleteOh, miten kauniita! Vaikka kasvien eriaikaisuus onkin rikkaus, niin on se vähän säälikin kun loistoa ei kestä sen kauempaa... Täytyy nauttia sen minkä ehtii! :)
ReplyDeleteHuikeita kaunottaria sinulla pihassa! Voi kun osaisinkin itse kukkien ja kasvien nimiä, olen aina ihaillut ihmisiä, jotka vetelevät kasvin kuin kasvinkin nimen suoraan apteekin hyllyltä...
ReplyDeletetv Leena
Ymmärrän hyvin, että on ihana palata tähän paikkaan kaupungissa olon jälkeen. Varsinkin, kun jotkut kukat ovat vielä vastaanottamassa.
ReplyDeleteOi tuota purppuranväristä! Ihana! Meillä on rutikuiva rinne, jonne olen istuttanut noita kääpiökurjenmiekkoja kymmenittäin vuosien aikana. Tänä keväänä kukki huisat 3... Sen sijaan posliinihyasintteja on rinne ja sen ympärystä täynnä, niitä kasvaa tiheästi kuin pienessä pellossa (pitänee ottaa kuva viikonloppuna ennen kuin kukinta loppuu).
ReplyDeleteAmalia; Niin on ♥
ReplyDeleteSantra; Pääasia, että on ne kuvat! Postaa vaikka ens talvena jos nyt ei kukkien ihailun lomassa ehdi :-D
Elina; Todella osuvasti sanot. Tästä alkaa kasvukauden pituiset jäähyväiset, kesän etenemisessä on sellainen haikea puoli. Vuoron perään pitää sanoa hei heit kullekin kukalle, nähdään vuoden päästä... Vaikka jotkut harvat saattavat kukkia syksyllä uudestaan.
Siksi ehkä pidän niin kovin keväästä, kun voi toivottaa iloisia tervehdyksiä eikä vielä ole niin monia hyvästejä. Syksy on siksi niin haikeaa aikaa minulle.
Leena; Kiitos vain, mutta toisaalta kun se on ammattini, niin ne täytyykin osata. Ja mitä en varmasti muista, tarkistan Viljelykasvien nimistöstä, se on aina työpöydällä.
Vilma; Niin on, tai siis kotiinpaluuhan on tietysti aina ihanaa, mutta jos on puutarha ja meneillään on kasvukausi, ei parempaa paikkaa olekaan.
Sanna; Voi ei :-D Siinä meni se teoria paahteisen, kuivan paikan sopivuudesta kevätkurjenmiekoille! Posliinihyasinttien sopeutumiskyvystä olin sentään tietoinen... Ota ihmeessä kuva! Minä vasta odottelen kukkapeltoa, ne ovat ihan kivasti levittäytyneet neljän vuoden aikana, mutta kukkamerta vielä odotellaan.
Puutarha on muuten juuri tyypillisesti sellainen ammatti, missä yhä enemmän oppiessaan huomaa tietävänsä aina vain vähemmän.
Minun kurjenmiekkani vasta harkitsevat talviunesta luopumista. Yhä vahvemmin tuntuu siltä, että pihani sijaitsee tundralla! Ja tänään on lämpötilakin jostain tundralta päin maapalloa, sniif.
ReplyDeleteVoi ei... kyllä kevät tulee tundrallekin. Täälläkin on tänään tihkuista ja koleaa, hyyh. Ei taida olla talonmaalauspäivä! Ajattelin nyt ryhdistäytyä ja saada kerrankin talon maalattua, tai ainakin ne seinät joissa on pelkkä alusmaali (ehkä 3 vuotta sitten vedetty). Kun keväällä on aina niin paljon istutettavaa, että maalaus jää aina alakynteen... harmi vain, mutta sateella on erinomainen istutuspäivä ;-)
ReplyDeleteAloitetaan JUURI kurjenmiekoista. Ne ovat maailman mainioin suku, kun niitä on niin monen kokoisia ja näköisiä ja eri aikoihin kukkivia ja joka ainoa niistä on järisyttävän kaunis. (Paitsi tuo 'Katharine Hodgkin' minua vähän mietityttää... ehkä totun siihenkin.) "Kuin lintuja." Todellakin!
ReplyDeleteAi, sepä jännää, kun minusta Katharine on melkein kaunein... ihastuin siihen ensi silmäyksellä 1997, kun opettelin kasvien tunnistusta ja tieteellisiä nimiä Englannin opinahjossani. Mutta niin maku vaihtelee... Se on niin kalvakka, tulee mieleen jonkun nyyhky-tyttöromaanin sairaalloinen sankaritar... no ny läks mielikuvitus laukkaan. Mutta lentoon pyrähtävän linnun lennokkuutta näissä kukissa on!
ReplyDelete