Parsapostaus

Kävin läpi viime kevään kuvia Amsterdamin kasvitieteellisestä puutarhasta ja vastaan tuli tämä parsa. Tämä ei ole ruokaparsa (Asparagus officinalis), vaan A. tenuifolius. Siitä tuli mieleen lukijan kysymys parsasta ja näin aasinsiltojen kautta ajattelin kirjoittaa parsan kasvatuksesta. En ole alan erikoisasiantuntija, vaan tässä on hieman kirjoista opittua ja pääasiassa omia huomioita ja kokemuksiani.

Löysin tonttini ylärinteestä parsaa jo ensimmäisenä syksynä 2006. Korkeita huiskuja ei voi olla huomaamatta! Selvisi, että se on siementänyt itsensä naapurin parsasta. Keräsin juurakoita rikkaruohottuneesta pöheiköstä talteen ja siirsin seuraavana keväänä kunnostetulle kasvimaalle.

Tässä violettipalkoinen herne 'Purple Podded' kasvimaallani viime kesänä. Kasvimaan ongelma on se, että sekin oli pahasti rikkaruohottunut ja koko maa olisi hyvä saada käännettyä jyrsimellä joka kevät. Näinhän ei siinä kohdassa voi tehdä, missä kasvaa parsaa. Oikeastaan monivuotiset vihannekset ja yrtit olisi kätevintä pitää vaikkapa kukkapenkeissä ja antaa kasvimaan olla perunan ja muiden yksivuotisten kasvupaikkana. Näin sen maata saa käännellä rauhassa.

Tässä kuvassa näkyy parsan huiskuja oikealla herneen takana. Kasvimaata ympäröi joka puolelta oja, jonka reunoilla kasvaa rikkaruohoja, joista tulee aina uusia rikkakasvien siemeniä. Parsaa olisi kuitenkin paras viljellä rikkaruohottomassa maassa. Niinpä minulla on suunnitelma.

Siirrän kasvimaata pikku hiljaa kohopenkkeihin, joita rakennan talon huonoista vanhoista hirsistä, jotka vaihdettiin uusiin. Talon nurkalla pyöri myös pari betonista kaivonrengasta, jotka pyöritettiin tänne jo viime kesänä ystävällisten miesten avulla. Toinen renkaista on vielä pystyssä, sillä ennen kuin se kellistetään kumoon, sen alle täytyy laittaa kangas estämään rikkakasvien kasvu.

Kun nyt siivosin kohopenkit, löysin viime syksyllä maahan unohdetut porkkanat – hups!

Hieman havainnollisempi kuva kohopenkkikasvimaasta viime heinäkuulta. Ensimmäisessä on enimmäkseen monivuotisia yrttejä ja taempi on täysin itse kylväytyneen korianterin valtaama. Syytän korianteria siitä, että en löytänyt porkkanoita sen seasta. Betonirenkaat ovat taimmaisina, toinen jo kumollaan, toinen pystyssä. Teen laatoitusta penkkien ympärille sitä mukaa, kun löydän kiviä tai tiiliä ja saan kannettua laastisäkkejä saareen. Luonnonkasvusto on aika rehevää, sanoisin. Mesiangervoa ja miehenkorkuista heinikkoa.
Kohopenkin rakentamista parsalle puoltaa sekin, että se viihtyy hiekkapitoisessa maassa ja sitähän tonttini raskas savimaa ei tarjoa. Maan täytyisi olla rikkaruohotonta; se onnistuu, kun laitan betonirenkaan täytteeksi hiekkapitoista maata taloni multapenkkaperustuksesta, joka täytyy kaivaa muutenkin pois. Näissä muissakin kohopenkeissä on samaa hiekkamaata ja se näyttää kelpaavan yrteillekin erinomaisesti.
Tällaista on ohjelmassa, kunhan ehdin... muitakin projekteja on listalla muutama kymmen...

Lopuksi vielä kuva parsasadosta toukokuun puolivälissä. En tiedä herkullisempaa vihannesta. Makoisaa maanantaita!

I have an asparagus project. It doesn't like clay soil and it is also difficult to cultivate in the vegetable patch that needs forking every spring. Since there were two surplus concrete well liners hanging around, I will fill them with suitable soil and replant the asparagus there.