Sunday 29 April 2012

Iloinen yllätys nro 2

Kun tein pihakierrosta, huomasin tyytyväisenä, että posliinihyasintit ovat sopeutuneet joka paikkaan mihin niitä istutin. Taisin istuttaa 50 sipulin pussillisen neljä tai viisi vuotta sitten syksyllä. Tämä on erinomaisen sopeutumiskykyinen pieni kevätkukka ja niin herkkä kuin toivoa saattaa. Vaaleissa kukissa on pehmeät, välimerenturkoosit raidat.
Mutta mitähän tuolla takana sinertää?

Mitä ihmettä. En löytänyt puutarhapäiväkirjastani näistä mitään merkintää, laatikollisesta sipulikukkien etikettejä – olen säästänyt ne kaikki – ei myöskään ollut apua. Oikealla on selvästi juuri se sinikevättähti, mitä juuri täällä blogissa haikailin!
Vasemmalla on kukkatupas, joka osoittaa, ettei näitä ole viime syksynä istutettu: kasvi on selvästi jo ehtinyt levitä. Se näyttää erehdyttävästi pikkusinililjalta, joten kunnes toisin todistetaan, sanotaan, että se on sitä.

Kukat ovat todella herkkiä, pieniä ja niillä on suloiset tummat navat. Olin tietämättäni tällaisten ihanuuksien onnellinen omistaja!
Ainoa keksimäni selitys on se, että kun olen parina vuonna ollut puutarhamessuilla samalla osastolla kuin Aarno Kasvi ja hänellä on ollut tapana tuoda Ruissalosta kukkivia pieniä sipulikukkia sipuleineen muovimukeissa näytille, on hän antanut nämä minulle ja olen istuttanut ne tähän. Siitä minulla vain ei ole mitään mielikuvaa enkä selvästi ole ollut paikalla aiempina keväinä silloin, kun nämä ovat kukkineet.

Aarnon peruja on nimittäin tämä nyt jo mukavan suuri tupas kevätlumipisaraa. Tämäkin on lähtöisin yhdestä muovimukissa siirretystä sipulista muutama vuosi sitten. Tämä viihtyy erinomaisesti taloni pohjoisseinustalla, kosteassa ja kylmässä maassa, joka ei kuivu täysin kesälläkään. Korkeampi kesälumipisarakin viihtyy lehtomaisissa olosuhteissa.

Tavallinen skilla eli idänsinililja asuu myös pihallani, mutta vasta parina pienenä tuppaana. Lapsuudenkodissani se oli levittäytynyt siniseksi matoksi koko pihalle ja olin varsin iloinen, kun huomasin saaneeni sitä kyytipoikana siirrettyäni rusopäivänliljan ja tillipionin kotipihalta tänne. Tämä kasvaa tillipionin punaisten versojen vieressä, ne näkyvät skillasta oikealle. Muut punertavat lehdet ympärillä ovat mesiangervoa. Sitä täytyy kitkeä ja rajoittaa, mutta kaunista kasvia ei koskaan voi kitkeä kokonaan pois.

Onnekasta sunnuntaita!

I have found some lovely Scilla sardensis and S. bifolia in my garden that I only have a faint idea where they might be from. What a lovely surprise!

Idänsinililja – Scilla siberica
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Sinikevättähti – Scilla sardensis

12 comments :

  1. voi että millaisen ihanan yllärin olet löytänyt!niin parasta kuin olla voi.
    Nuo kevään pienet sipulikukat ovat niin valloittavia,että niitä kannattaisi joka syksy istuttaa lisää.niin valtavan suuri ilo ne ovat tähän aikaan keväästä.
    Aarno Kasvi on ihana,tulispa vielä telkkarista niitä puutarhaohjelmia,joissa hän oli asiantuntijana.Saisinpa minäkin Arno Kasvilta muovimukissa jotain noin mukavaa:)
    Riemukasta sunnuntaipäivää sinulle ja pojille.

    ReplyDelete
  2. Pieni on kaunista, hurmaavat kevätkukat! Puutarhapäiväkirjaan on lisätty sivu: hankinnat :)

    ReplyDelete
  3. Hienoja yllätyksiä! Epäilen sinne tulevan vuosittain niiiiiin paljon uusia asukkeja, ettei niitä kaikkia nyt todellakaan voi muistaa! :)

    ReplyDelete
  4. Piha osaa yllättää sielläkin! :)

    ReplyDelete
  5. Ai että tää on ihanaa aikaa, kevät! Kuinka monta er ikasvia olet itse istuttanut tähän mennessä? :)

    ReplyDelete
  6. Mitä pieniä iloisia yllätyksiä siellä maasta nouseekaan:)

    ReplyDelete
  7. Voi juku mikä yllätys, todella positiivinen sellainen:)
    Oletko muuten tehnyt niin läheistä tuttavuutta posliinihyasintin kanssa, että olet laittanut nenän lähes kiinni kukkiin, tuoksuu aika ihanalle:)

    ReplyDelete
  8. Eikös ole ihana tutkia puutarhaa ja ihmetellä sieltä nousevia kasveja:)Vielä kun on sopivan lämmintä ja aurinkoa, joka kruunaa kaiken.

    ReplyDelete
  9. Voi mitä pikku kaunottaria ja yllättäjiä! Nämä kaikki pikkuiset saavatkin ehkä eniten huomiota, kun talven jälkeen silmät halajaa kaikkea kukkaan puhkeavaa. Todellinen kevät on täällä eikä hetkeäkään halua hukata.

    ReplyDelete
  10. Tuo pikkusinililja puhuttelee minua kovasti. Ihana aavistuksen violettiin taittuva väri, ja tumma keskusta on jotenkin erityisen hieno.

    On sulla kyllä siellä ollut oikea kasvi-ilotulitus. Ja sykähdyttävä yllätys toisensa perään. Enää ei puutu kuin aitanpolulla asteleva Pierce Brosnan.

    ReplyDelete
  11. Olipa hauska kevätyllätys numero 2 tuo pikkusinilinja. Ja muitakin ihania yllätyksiä. Minäkin olen tänään kuvannut posliinihyasintteja...

    ReplyDelete
  12. Tiina; Niin On :-) Aarno on varsinainen suomalaisen puutarhakulttuurin edistäjä, joka tavalla! Jopa sillä, että jakaa sipuleita toisille puutarhaharrastajille. Pyteettömämpää miestä saa hakea, mitä puutarha-asioiden jakamiseen tulee. ja puhujana hän on ihan omaa luokkaansa, sieltä tulee juttua ;-D

    Cheri; Pieni on todellakin erityisen kaunista!

    Naukulan Mamma; No juu... yritän pysyä perässä kirjaamalla ylös, mutta aina se ei onnistu...

    Susanna; se on kiva, että piha yllättää!

    S; Niin on ♥ En ole ollenkaan kirjanpitäjätyyppi enkä ikinä laskenut lajeja. Sanotaan, että paljon!

    Myrsky; Niinpä ♥

    Pioni; Niin! Ihanaa. Kyllä myönnän polvistuneeni myös posliinihyasintin edessä niin kuin monien muidenkin kukkien :-)

    Taina; On :-)

    Maria; Niin saavat, ja onneksi nämä eivät kuki enää kesällä kun ne jäisivät isompien jalkoihin.

    Intopi; No aitan (tai sauna-) polulla asteleva P. Brosnan olisi varsinainen kevään kruunaus :-D welcome!

    Paula; Niin oli, kaikki kevätkukat ovat kylläkin kauniita!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!