Lisää myrkkylilja-asiaa

 Osa on lakastunut, uusia nousee tilalle.

Tänä syksynä viimeinkin kukkinut loistomyrkkylilja 'Atrorubens' ansaitsee lähempää tarkastelua. Sillä pitäisi olla erityisen hieno väritys, tumman purppurainen. Auringossa väristä on vaikea saada kunnon kuvaa.

Parin metrin päässä kasvaa myös upean värinen tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder'. Näillä kahdella tuntuu olevan vain hyvin vähän eroa. Enkä kutsuisi kumpaakaan purppuraiseksi, tai sitten 'Atrorubens' on tullut vääränä lajikkeena. Molemmat ovat tällaisia punertavia, todella kauniin värisiä kyllä.

Kunnollista eroa löytyy vasta, kun tarkastellaan kukkavarren väriä. 'Atrorubens' -lajikkeella se on todella tumma ja sen perusteella arvelenkin tämän olevan oikeaa väriä. Lisäksi tämä on tilattu luotettavasta paikasta, Nijsseniltä (linkki blogini oikeassa reunassa).

Eilen 'Atrorubens' näytti tältä. Meillä oli pari päivää oikein kova tuuli ja sadekertymä on yhteensä yli 40 mm ke–pe väliseltä ajalta. Sähkötkin olivat välillä poikki noin 14 tuntia. Todella upea purppurainen väri näköjään kehittyy vasta sitten, kun kukka lakastuu, heh.

Mutta siinä, missä yksi lakastuu, toinen versoo – ja saamme ihastella 'Lilac Wonder' -tarhamyrkkyliljaa vielä pitkään. Voi olla, että kukkavarsia nousee vielä lisää, tämä kun on tosiaan vasta aloittanut kukinnan. Tämäkin versoo haileampana ja kukkien väri tummenee vähitellen.

Kirkkaan väriset kukat ovat ihastuttavat syksyisen puutarhan sävyjen keskellä. Taustana myrkkiksellä on taikapähkinä. Viereinen vaaleajouluruusukin toisaalta sopii tummine lehtineen myrkkyliljan kaveriksi.

Laitetaan vielä laajempaa kuvaa, jotta saadaan enemmän syysvärejä mukaan. On tämä niin kaunista aikaa! Eilen tihkusateessa värit erottuivat hyvin. Nyt paistaa aurinko, mutta silloin eivät värit toistu kuviin niin mukavasti varjojen takia.

Sitten muotopuutarhaan. Valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album' teki todella monta kukkavartta. Voi olla, että mukuloita on maassa jo useampiakin, mutta ylöskaivuu tarkoittaisi myös kurjenmiekan kaivamista. Luulen, että annan olla. Iso tupas myrkkyliljaa on yhtä kiva kuin monta pientä!

'William Dykes' -tarhamyrkkylilja kukkii pitkään. Ensimmäiset kukat lakastuivat jo ajat sitten ja yhä niitä nousee uusia tilalle. Tämän kaivoin ylös viime syksynä ja jaoin mukulat laajemmalle.

Tarhamyrkkylilja 'Waterlily' nousee aina myöhään, lisäksi se on ainakin tähän asti ollut aika kitukasvuinen. Sen joutuu jossain vaiheessa siirtämään, sillä se kasvaa liian lähellä puksipuuaitaa – tai tulevaa puksipuuaitaa: tällä puolella tätä penkkiä aitaa ei vielä juurikaan ole.

Pieni realismipläjäys paskan muodossa. Taannoisen karanneiden lehmien paimennuksen jälkeen kävin hakemassa läjät naapurin nurmikolta ja pläjäytin ne kukkapenkkeihini. Kirjoitin aiemmin 'Harlekijn' -myrkkyliljasta, joka ei vieläkään kukkinut. No, päättelin sen ehkä kaipaavan lannoitusta – siitä sai! Oikealla näkyy syyssahrami, niitäkin on jo hiljalleen alkanut nousta.

Ensimmäinen syyssahramien tiedustelija nousi jo viikko sitten herkkunurkkaan, jossa kerrotut valkoiset 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljat ovat jo lakastuneet.

Syyssahrami ja syysmyrkkylilja ovat samantapaisia ja kumpikin on mukulakasvi, mutta kukan lähempi tarkastelu osoittaa, että ne eivät ole sukulaisia. Sahrameilla on kolme heteen vartta eli palhoa.

Myrkkyliljoilla heteitä on kuusi. Näinhän jo Linné aikoinaan määritteli kasvien sukulaisuussuhteita, ja vaikka ei nykytiedon valossa kaikessa ihan nappiin osunutkaan, on tämä merkittävä eroavaisuus. Krookukset kuuluvat yleiseen kurjenmiekkakasvien heimoon Iridaceae, kun myrkkyliljoilla on oma myrkkyliljakasvien heimonsa Colchicaceae.

Tässä kuvassa on Colchicum × agrippinum -myrkkylilja. Kaksi kukkaa oli ihan hyvä määrä ensikukinnaksi. 

Vaahteran alla on kerrottu valkoinen 'Alboplenum' -syysmyrkkylilja vasta nousemassa. Ensimmäinen kukkavarsi alkaa kaatua, mutta lisää nousee. Ja minä kun ehdin jo manata, että tällä on niin huono kasvupaikka.

Kasvupaikoilla ei ole kuin muutama metri eroa, siis herkkunurkan samalla lajikkeella ja tällä, ja silti kukinnassa on viikkojen ero. Tähän osuu vähemmän aurinkoa ja maanpeittokasvillisuus myös peittää nousevat varret. Maa on vaahteran takia myös kuivempi.

En edelleenkään tiedä, mikä saa myrkkyliljan viihtymään ja mikä ei. Olen istuttanut niitä paahteeseen ja varjoon, laihaan maahan ja saveen. Jotkut eivät ole nousseet, mutta alan yhä enemmän kallistua siihen, että ne ovat voineet olla näivettyneitä mukuloita.

Voi hitsi, kun en tajunnut taaskaan ottaa kameraa mukaan touhuihini. Äsken istutin Hollannista tulleet kaksi myrkkyliljaa (taas Nijsseniltä): 3 valtavaa mukulaa 'Purpureum' -turkinmyrkkyliljaa ja yhden Colchicum pannonicum -lajin, joka joskus luetaan syysmyrkkyliljan alalajiksi Colchicum autumnale ssp. pannonicum. On kiva, että sipulit ja mukulat tulevat pusseissa, johin on printattu kiinnostavaa tietoa ko. kasveista.

Istutin mukulat ruukkuihin – olisi pitänyt tehdä se heti alkuviikosta, kun hain paketin laivarannasta. Niissä oli nimittäin jo kunnon versot ja pannonicumissa myös kalpeat nuput, jotka olisivat varmasti hyötyneet istuttamisesta heti. 

Vaikka myrkkyliljojen lehdet ilmestyvät keväällä, kasvavat juuret nimenomaan syksyllä. Siksi aikainen istuttaminen on mitä tärkeintä. Pistin nyt niiden ruukut likoamaan veteen, jospa mukulat siitä saisivat ensiapua.

Joku saattoi huomata laatikossa myös vihreitä lehtiä. Ne kuuluvat valkokukkaiselle balkaninsyklaamille, joka myytiin kolmen kappaleen pakettina. Istutin kaksi niistä syklaamiruukkuun, jossa on entuudestaan kaksi murattisyklaamia. Nehän kukkivat syksyllä, balkaninsyklaami keväällä. Murattisyklaameista toinen on tehnyt kukan, mutta ei lehtiä, toinen puolestaan pelkkiä lehtiä, aika hauskaa. 

Lehtimuodoissa on iso ero: balkaninsyklaamin lehdet ovat pyöreät kuin taponlehdellä, murattisyklaamilla ne ovat muratinlehden muotoiset ja usein hienosti kuvioidut.

Otin riskin ja istutin kolmannen taimen avomaalle saniaistarhaan kuusen alle, koska ruukkuun ei saanut mahtumaan enää melko isoa mukulapaakkua juuristoineen tuhoamatta siinä jo kasvavia syklaameja ja pikarililjan, krookuksen ja kai yhden narsissinkin sipuleita, vaikka en ole varma, onko narsissi enää elossa. Ruukku pääsee pakkasilla sisälle viileään paikkaan.

Rappuset märkänä päivänä. Rautainen kynnysmatto on nurmikolla, sillä Ransu oli oksentanut sen päälle.

Ostin Nauvon K-kaupasta kanervan, kun ne olivat niin kauniita ja tuuheita. Yritän istuttaa niitä maahan, mutta jostain syystä nämä Keski-Euroopasta tuodut jalosteet eivät suostu talvehtimaan ollenkaan hyvin, vaikka ovat periaatteessa aivan samaa kangaskanervaa kuin luonnonkanervamme.

Mutta niin vain tuokin päätyy ennen pitkää maahan vain todetakseni keväällä, että se on ruskea. Paitsi jos tulee lauha talvi!

Tarhamyrkkylilja 'The Giant' osoittaa, miksi on hyvä istuttaa myrkkisten mukulat saman tien. Hankin tämän elo–syyskuun vaihteessa ja istutin heti ruukkuun, kaupungissa kun olin. Nuppu alkoi pian nousta ja nyt niitä on noussut jo viisi!

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Kangaskanerva Calluna vulgaris

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Taikapähkinä Hamamelis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Turkinmyrkkylilja Colchicum cilicicum

Vaaleajouluruusu Helleborus niger