Sininen päivä

 Se oli jo eilen, en vain ehtinyt kirjoittaa juttua. Nyt alkoi sataa: oivallinen hetki etenkin, kun sain pari uutta taimea maahan juuri ennen sadetta.

Ensin huomion kiinnittivät oudot siniset pilkut herkkujen nurkan kulmalla. En ollut ollenkaan tajunnut, että unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' oli löytänyt tiensä läpi lehtikatteen ja työntänyt kukatkin ilmoille saman tien!

Sitten menin minikoivikkoon etsimään tetenarsisseja, joista ei näy vielä mitään. Viime syksynä istutetut isommat narsissit versovat, mutta nehän ovat aina normaalia aikaisemmassa. Eivät vielä tajua elävänsä Suomessa.

Ihmetys oli suuri, kun täältäkin löytyi sinivuokko jo kukassa! Koivikon pari lehtosinivuokkoa ovat itsekseen sinne tiensä löytäneet ja niiden sävy on tällainen aivan ihana sinipunainen.

Ilahduin kovasti, kun kivipengermän väleihin toissa syksynä istuttamistani kurjenmiekoista muutama on elossa. Siitä huolimatta, että kun tärkeä salaoja tänä talvena jäätyi, vyöryivät vesimassat näiden yli solisten kivien väleistä keskellä talvea ja vieden maa-ainestakin mennessään.

Lajiketta en tiedä; piti olla vaaleampi 'Alida', mutta ei ole.

Tänä aamuna oli pihassa kaksi metsäkaurista. Niiden pois saaminen verkolla aidatulta pihalta onkin jännempi juttu. Lopulta onnistuin avaamaan portin ja ne menivät siitä ulos. En löytänyt muita tuhoja kuin näiden edellispäivänä kuvaamieni kurjenmiekkojen kukkien häviämisen tuholaisten kitaan ja tämän yhden, joka oli nyhdetty sipuleineen maasta.

Löysin riistaverkosta taas kohdan, jossa ne olivat suurentaneet verkon reikää. Sen molemmin puolin oli runsaasti kauriinkarvaa todistusaineistona. Lienevätkö kulkeneet siitä useammankin kerran, sillä aiemmin tänä talvena oli yksi kauris pihalla. 

Sanomattakin selvää: se reikä on jo tukittu ynnä pari muutakin epäilyttävää kohtaa.

Onneksi näistä 'Sheila Ann Germaney' -miekoista ei ollut syöty yhtäkään! Näitä on nyt kukassa kahdeksan, joista osa on tehnyt kaksi kukkaa. Ymmärtääkseni nämä keväiset kurjenmiekat kykenevät tuottamaan kaksi kukkaa per sipuli, jos niiden asiat ovat hyvin. Kaksi kukkaa voi kyllä kertoa siitäkin, että alkuperäisestä sipulista on kasvanut kaksi sipulia.

Yksi on vielä nupulla ja sitten on yksi, jonka löysin talvella ylös nyhdettynä ja yritin saada sitä lehtien ja kivien alle turvaan, kun maa oli jäässä. Pitäisikin istuttaa se kunnolla nyt, kun maa on sula, jos siinä on vielä eloa.

Joka tapauksessa tämä lupailee hyvää: istutin melko varmasti kymmenen sipulin pussillisen eikä siis yksikään ole taantunut. 

Kurkistetaan sitten alppipenkkiin. Siellä on kevätkurjenmiekka "caucasica" saanut kaverin kukkaan. Näitä istutin toissa syksynä kaksi sipulia. Etummaiset kaksi kukkaa on tuottanut yksi sipuli ja takimmaisen kukkaryppään se toinen.

Mutta siinä ryppäässä on kaiken kaikkiaan neljä kukkaa! No tämä on ainakin tuottanut uusia sipuleita. Vähänkö ihanaa! Paahteisena kohopenkkinä alppipenkin kyllä pitäisikin olla vuoristolajien mieleen, mutta huippua, ettei myyrä ole syönyt tai kylmä talvi vienyt. Tämä pää alppipenkistä oli jossain vaiheessa talvea myös huolestuttavan jääkuoren peitossa.

Kurjenmiekkatuppaiden välissä nuppuilee myös ihastuttava sinililja Scilla rosenii.

Kun yritin mennä toissa päivänä tutkimaan, onko ensimmäinen 'Yalta' -krookus avautunut enemmän, sain huomata, että se oli mennyt suppuun, vaikka aurinko vielä paistoi siihen. Eilen havaitsin, että ne menevät kiinni jo aikaisin iltapäivällä – taitavat olla ajastettuja. Sain onneksi kuvan niistä avonaisina tänään puoliltapäivin, paljon tuon enempää ne eivät näytä avautuvankaan.

Edelleen alppipenkissä. Tuntematon krookus, jonka piti olla Crocus minimus, mutta ei mielestäni ole. Tosi mini se silti on.

Taivaskin oli kauniin sininen eilen. Sain viimein entisen saunan peltisen piippusysteemin alas; melko pitkä väsytystaistelu, piippu onneksi väsyi lopulta, vaikka olin itsekin homman päätteeksi hieman väsy.

Metsäpuutarhassa tein hämmästyttävän löydön, kun rämmin katsomaan tähtilumikelloja. Imikkä kukassa! Tämä on ihana vaaleansininen imikkä Riihelän Leenalta. Tuli saatesanoilla, että on hyvin aikainen.

Sitten muotopuutarhaan, jossa vaaleansininen teema jatkuu. Persiansinililjat kukkivat ihanina mättäinä siellä täällä. 

Leikkasin kanukoista vanhempia oksia, joissa ei ole enää niin hyvin väriä, ja pystytin pionien tuiksi. Nyt on juuri hyvä aika leikata kanukat, niin ne kasvattavat uudet värikkäät oksat ensi talven iloksi.

Ensimmäiset atsurihelmililjan nuput löytyivät jo maaliskuun viimeisinä päivinä, ne ovat sittemmin kasvaneet vähän pituutta, mutta eivät kuki vielä. Edessä on sinisahrami 'Prins Claus'.

Tänään helmililjojen keskelle avautui muotopuutarhan ensimmäinen keväinen kurjenmiekka; tuntematon tumma kaunotar.

Huomiselle luvattu aurinkoinen lämpöaalto on loiventunut: aurinkoa on kyllä luvassa, mutta lämpöä vain +2 astetta! Näitä saaristoelämän kevään iloja... tuuli kun puhaltaa luoteesta yli hyisen meren. No, joka suunnasta se puhaltaa yli hyisen meren, ettei sen puoleen.

Mutta siitäkin selvitään, se on sentään plussaa.

Ihan ihmeissäni katsoin uutisista eilistä Lappeenrannan lämpöä, meillä kun oli noin kuusi astetta.

Eipähän kevätkukat kuihdu liialliseen kuumuuteen!

Atsurihelmililja Muscari azureum

Imikkä Pulmonaria

Kanukka Cornus

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Sinisahrami Crocus biflorus

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica