Saturday 6 April 2024

Aamun puutarhakierros

 Lumiseltahan se näytti eilisen myräkän jälkeen.

Tuuli oli puhaltanut lunta katon alle kuistille, vaikka ei onneksi kovin paksulti.

Eilen sataneen hangen paksuutta on vaikea arvioida, kun tuuli on pyyhkinyt sen joistakin kohdista ohuemmaksi ja kasannut toisaalle. Arvelen lumen syvyydeksi keskimäärin 6 cm. Eilistä ennenhän meillä ei ollut enää yhtään.
Nyt oli hyvä sauma tarkkailla, kuka on pihalla käynyt. Vaikka heti aidan ulkopuolella oli kauriin jälkiä, ei niitä onneksi pihassa ole. Ei ole jäniksenkään. Vain orava, linnut, pikku jyrsijät ja kissani olivat liikkuneet pihalla.

Edellisessä kuvassa näkyi alppipenkki navetan seinustalla. Siellä on edelleen kukassa kaksi ensimmäistä "caucasica" -kevätkurjenmiekkaa. En tänään jaksanut ottaa suojaverkkoa pois kuvaamisen ajaksi, otetaan sitten taas, kun tulee uusia kukkia.

Mäntyjen alla on ensimmäinen vaaleajouluruusu jo aika hyvin kukassa, ihmeen hyvin se on sietänyt esimerkiksi toissa yön –6 asteen pakkasta.

Musti on hiipparoinut tälläkin suunnalla. Se tykkää tehdä aamukierroksen jo silloin, kun minä vasta vetelen sikeitä. Avaan sille vain oven eteiseen, josta se pääsee luukusta ulos.

Vaikka sääennuste väitti, että meillä satoi sillä hetkellä vielä lunta, alkoi taivas sinertyä jo aamupäivällä. Pilvisyys on vaihdellut. Välillä aurinko paistaa täydeltä terältä ja se hivelee ihanasti – sekä sulattaa lunta vauhdikkaasti. Nyt enää puolet pihasta on luminen.

Kasveja alkoi tulla pian esiin. Talventähti näkyy jo lumen seasta kirkkaankeltaisena.

Puistolumikello.

Näitä olen odottanut kukkaan jo päiviä, ellei viikkoja. 'Sheila Ann Germaney' vaan pitää nuput supussa, vaikka ne venyvät pituutta ja koko ajan myös nousee uusia nuppuja, joissa jo näkyy vaaleansinistä kukkaväriä. Nämä kaksi lähellä kivijalkaa lienevät pisimmällä.
Kävin vielä nyt, kesken tämän jutun kirjoittamisen, katsomassa, olisiko jo kukka auennut, mutta ei. Ehkä huomenna!


Kevätkurjenmiekka Iris reticulata
Puistolumikello Galanthus nivalis
Talventähti Eranthis
Vaaleajouluruusu Helleborus niger

18 comments :

  1. Kevät on jääräpäisen vääjäämätön, vaikka lumi yrittää sitä hidastaa.
    Kävin kurkkaamassa edellisen postauksen kommentit, mitä vastasit, kunnes muistin, että blogisi ei viimeksi antanut minun ollenkaan edes kommentoida. Nyt näköjään tarjoaa normaalisti kommentoi -kohtaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi kevät on jääräpää :-D Olisi vain suonut, että kun talvi alkoi aikaisin, niin kevätkin tulisi aikaisin, mutta ei. Puolen vuoden talvi taitaa olla suomalaisen realiteettia, ikävä juttu.
      Voi hitsi, ikävää, ettei kommentointi onnistunut! Näitä ongelmia ei toivoisi, kun jokainen kommentti ilahduttaa niin valtavasti.
      Jostain syystä en ole pystynyt laittamaan blogini juttuja linkitettyä blogin facebook-sivulle noin viikkoon, mutta se ei ole blogin vaan facebookin ongelma. Harmillista.

      Delete
  2. Kasvien sinnikkyyttä ei voi kuin ihailla. Lumen verhoamina ne vain edelleen jatkavat kukintaansa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, on ne ihmeellisiä. Että edes ohuet terälehdet eivät vaurioidu.

      Delete
  3. Kivipellon Saila6 April 2024 at 16:58

    Oli oikea talvimyrsky ja lunta tuli vaikka sitä oli ennestäänkin ja niin hirvitti rohkeasti muuttaneiden lintujen puolesta! Mutta keväällä maasta nousevat aarteet ovat sinnikkäitä, eivät ihan pienestä tai suuremmastakaan lumimäärästä tai pakkasesta ole moksiskaan! Hiukan nyt tuntuu että sää alkaisi vähän lämpenemään - toivottavasti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, ihania punarintoja ja muita on jo. Kurjet huusivat eilen tuolla kyläniityllä ja olin aistivinani siinä mukana kirosanoja.
      Muistin juuri, että tähtisahramit ovat olleet herkkiä vioittumaan lumesta ja pakkasesta, onneksi niitä ei vielä kuki!
      Ensi viikko näyttää lupaavalta. Täällä ei niin lämmintä tietenkään ole kuin mantereella, meille on luvassa enintään 6 astetta, mutta se on jo hyvä ja sekin,ettei pakkasia enää olisi.

      Delete
  4. Ihmeellisesti kasvit sietävät kylmää, etenkin keväällä aikaisin nousevat. Varren vielä ymmärtää, mutta että kukkakin sietää hentoine terälehtineen. Meillä pojat jurottavat lunta ja pakkasta, Jalo maukuu kovaan ääneen tylsyyttään, lunta on niin paljon, että viistää masukarvoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, on ihan ihme, jos kukatkin kestävät. Kaikki kukat eivät välttämättä, mutta nämä nyt jo kukkaan ehtineet ovat suoriutuneet todella hyvin.
      Nämä säät ovat kyllä todella tylsiä pienille kissapojille, joiden masukarvat viistävät lumessa. Äh.

      Delete
  5. Hieno tuo ensimmäisen kuvan tassujälkirypäs. Sen kun saisit valettua pronssiin, niin tulisi upea taideteos!

    ReplyDelete
  6. Annan tavoin huomiotani kiinnitti eka tassunjälkikuva. Siinä on kissa tanssahdellut pitkän tovin miettiessään, mihin suuntaan lähtisi.
    Kevään ensimmäiset kukkijat ansaitsevat palkinnon sinnikkyydestään. Jouluruusukin kurkkii pää korkealla, josko jo aurinko kohta pilkistäisi pilvistä. Vähäiset värit korostuvat lumen keskellä.
    Ei enää yhtään lisää lunta, kiitos. Eiliset lumityöt saisivat jo jäädä viimeisiksi tälle talvelle. Ennusteet näyttävät lupaavilta. Uskaltaakohan niihin luottaa? Uskalletaan me!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kissanluukun edessä on ollut liikennettä molempiin suuntiin aika monta kertaa ennen kuin mamma tarttui harjanvarteen lakaisemaan kuistia lumesta. Niin vain oli kuiva päivä, kun aurinkokin välillä paistoi, että illemmalla kuisti oli paitsi lumeton, myös kuivunut!
      Nyt täytyy toivoa, että kevät jo tulisi. Ennuste näyttää ihan mukavalta, meillekin huomenna täyttä aurinkoa ja +6. Ihanaa. Teille tulee takuulla vielä lämpimämpää!

      Delete
  7. Meillekin tuli uutta lunta 15 cm eli kaikki lumikellot piiloutuivat lumen sisälle. No, ennusteet lupaavat parempaa ensi viikolle, joten sitä odotellessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tätä kevättä (tai sen jatkumista) on totisesti saanut odottaa! Jospa ensi viikolla ei enää tulisi takapakkia.

      Delete
  8. Onneksi nämä ovat sitkeitä sissejä!

    ReplyDelete
  9. Meillä ei krookukset kasva koskaan lumen läpi, kuten mikään muukaan. Aina sulavat ensin lumet ja sitten alkaa vasta piippoja pilkistää sieltä ja täältä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eipä täälläkään, johtuen varmaan siitä, että lunta on yleensä todella vähän. Näidenkin kuvien lumi on kaikki uutta, paljaasta maasta nuo ponnistivat. Mutta jos eläisi runsaslumisemmalla seudulla, saisi todistaa sipulikukkien lähteneen versomaan lumen alla.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!