Niin vain kevät etenee, laji seuraa toistaan. Vielä eivät ole onneksi ensimmäiset kukkijat kuihtuneet, mutta seuraavat ovat jo jonossa.
Tänä vuonna yritän varjella niitä pieneltä jyrsijältä, joka viime keväänä popsi suuhunsa lähes kaiken, mitä alppipenkistä nousi. Scilla rosenii kasvatti tuolloin uuden kukkavarren menetettyjen tilalle, onneksi! Olin jo vaipua epätoivoon, kun tämän pikkuisen erikoisuuden ensikukinta yritettiin torpata.
Tämä kuva on metsäpuutarha-alueelta, etualalla katajan alla persiansinililjojen kanssa kukkii kultasahramia, taustalla mäntyjen alla vaaleajouluruusuja. Pikkuruisia ruohomaisia tuppaita pikkukäenrieskaa on myös noussut, se on niin söpö minikukkanen.
Tässä katajapenkissä huomasin myös sinikevättähden jo nousseen maasta.
Toiseksi aikaisin on yleensä vaaleanpunainen pikkusinililja, joka kasvaa aurinkoisessa muotopuutarhassa. Sen sinikukkainen kaveri on varjoisammassa paikassa ja kukinta huomattavasti myöhäisempi. Niinpä olin jo ehtinyt etsiä näitä pikkuisia. Viimein ihaillessani vasta-avautuneita 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkoja havaitsin tuon ensimmäisen nupulla.
Pikkusinililja on nimen mukaisesti hyvin pieni ja matala. Varsi ei tuon enempää kasva, kun kukat jo avautuvat.
Kirjokevättähti 'Pink Giant' asustaa muotopuutarhassa mustaherukan katveessa. Ja tälläkin on jo nuput tanassa! Kevättähdethän olivat aiemmin omana Chionodoxa-sukunaan, mutta nyttemmin ne ovat Scilloja.
Joka kevät sitä putkahtaa uusista paikoista, kuten nyt tämä vanhan talon edustan kurjenmiekkapenkki, josta kurkistaa pikkuruinen idänsinililja. Tässä kukkivat kurjenmiekat ovat lajiketta 'Sheila Ann Germaney'.
Otetaan joukon jatkoksi mukaan posliinihyasintti, kun se kuuluu niin pieneen sukuun ja lajinimi scilloides kertoo, että se on scillamainen. Niitäkin nousee vähän joka puolelta, kun istuttelin sipuleita sinne sun tänne jo ensimmäisenä syksynäni täällä yli 15 vuotta sitten. Hyvin leviävät nurmikolla ja kukkapenkeissä, heinikossakin!
Tämä tyyppi nousee Mustin puutarhassa 'Cream Beauty' -krookusten ja talventähtien seurassa.
Eikö tämä löytöretki nuppuja etsien ole ihmisen elämän ihaninta aikaa?
Idänsinililja Scilla siberica
Kevätkurjenmiekka Iris reticulata
Kirjokevättähti Scilla forbesii
Kultasahrami Crocus chrysanthus
Persiansinililja Scilla mischtschenkoana
Pikkukäenrieska Gagea minima
Pikkusinililja Scilla bifolia
Posliinihyasintti Puschkinia scilloides
Sinikevättähti Scilla sardensis
Talventähti Eranthis
Vaaleajouluruusu Helleborus niger
.jpg)
.JPG)
.jpg)
.JPEG)
Ihania kaikki, mutta aivan söpöliini tuo vaaleanpunainen sinililja. En edes tiennyt, että sitä on tuonkin värisenä. Täällä odottelen myös pikkukäenrieskaa, joka on tullut puutarhaan samaa reittiä kuin sinun idänsinililjasi, salamatkustajana vanhan pensasruusun juuristossa lapsuudenkotini pihalta. Tykkään siitä kevätairueena kovasti. Odotin jo lapsena talven jälkeen kevättä aivan hirveästi. Talon pohjoispuolen pihaan puhalsi kylmä kevättuuli järveltä, mutta pitkältä eteläseinältä lumet sulavat aikaisin ja käenrieska toi sinne toivoa keväästä. :)
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Vaaleanpunainen pikkusinililja avautuu lähes valkoisena, se on niin hailea. Mutta silti se on todella söpö.
DeleteOnpa sinulla ihana muisto pikkukäenrieskasta! Ihanaa, että se päätti itse siirtyä myös nykyiseen puutarhaasi.
On tämä ihanaa aikaa, ellei peräti parasta aikaa vuodesta. Posliinihyasintti on hauska leviäjä, joka vuosi huomaan vähintään yhden taimen ihan oudossa paikassa, nyt oli tullut kaksi taimea talon seinustan viereen, yhtään sipulia ei ole siihen laittanut. Leviäminen ei haittaa, tykkään siitä todella paljon.
ReplyDeleteKirjokevättähdet ovat kauniita, samoin perinteiset scillat.
On tämä parasta aikaa, kun yksikään kukinta ei ole vielä ohi, uusia kasveja ponnistaa maasta päivittäin ja nuppuja tulee. Siis niin iloista aikaa!
DeletePosliinihyasintti tosiaan ilmestyy milloin mihinkin, kuten idänsinililja, metrien tai kymmenien metrien päähän emokasvista. Esimerkiksi tuo persiansinililja ei ole ainakaan vielä levinnyt mihinkään kauemmas emotaimista, mutta niistä kehittyy koko ajan runsaampia kukkamättäitä. On kyllä ihanaa, että kauniita pikku kukkasia on vuosi vuodelta aiempaa enemmän.
Niin söötti tuo vaaleanpunainen idänsinililja!
ReplyDeleteSe on pikkusinililja, eri lajia. Ihana se on! Tosi pikkuruinen.
DeleteVoi voi, miten somaa. Jotain piippoja näkyi omalla pihallakin, varmaan narskut ja tulput.
ReplyDeleteKannattaa istuttaa näitä pikkuisia aikaisempia kukkia, niin saa nauttia kukista ihan kevään ensi hetkistä saakka :-)
DeleteVoi kuinka paljon ihania silmäniloja tupsahtelee maasta iloksesi🌸
ReplyDeleteNiin parasta, kun luonto herää..se ihme tapahtui täälläkin🌸
Se on suoranainen ihme talven jälkeen, etenkin tällaisena vuonna, kun talvi kesti ikuisuuden.
DeleteKeväässä on kai parasta se, että puutarhassa tapahtuu joka päivä kasvun myötä jotain uutta. Piippoja nousee, kuin sieniä sateella.
ReplyDeleteSe on justiin parasta ja kaikki on niin tuoretta ja uutta. Ja valoisaa, kun puissa ei ole vielä lehtiä, rakastan tätä avaruuden aikaa.
DeleteTämä on niin ihanaa aikaa ja nyt (pah) kun luvattiin sään viilenemistä, se tietenkin pidentää kukintaa, no onneksi! Meillä scillaa on paljon. Voiko olla mahdollista, että kun meidän tonttia myllättiin yli 20 vuotta sitten (siis paikalla oli isomummun blue carpet) ja nyt parin vuoden aikana meillä on alkanut scillaa ja posliinihyasinttia tupsahtelemaan ihan mistä vaan, voiko siemenet elää maan uumenissa noin kauan, ei meillä muurahaisia niin paljoa ole että kaikki ne olisi kuljettanut, enkä ole sellaisissa paikoissa haravoinutkaan!
ReplyDeleteBlue carpet on siis nurmikolla haaveena, se on sinulla jo totta - ihania kevätkukkijoita! Pitäisi vain hankkia siivet, että pääsisi paremmin katsomaan, ettei astuisi päälle!
Kyllä kai se on mahdollista, varmaan oli oikea siemenpankki mullassa, kun siinä oli kukkamatto! Täällä ei todellakaan voi kukkamatosta puhua, on pieniä tupsuja siellä täällä, onneksi kumminkin jo monessa paikassa. Lapsuudenkodissani oli omenapuiden alla idänsinililjamatto, se oli niin ihana. Ei tosiaan voinut kulkea.
DeleteKyllä elämän ihaninta aikaa jos vaan jotain löytyisi...no pitää katsoa kun mennään mökille nyt aluksi viikoksi .
ReplyDeleteJotain piippoja minäkin löysin viimeksi olisikohan kuitenkin kevätkurjenmiekat nousseet. Nyt jännittää en tunne niitä piipoista .
Sinulla on tosiaan pikkumättäitä siellä täällä ja onhan niillä jo toisilla ikää 15 vuotta ..,herttilei 🤔 .
Kaipa sieltä jotakin löytyy! Ainakin se, mitä niistä löytämistäsi piipoista on tullut ;-)
DeleteKyllä tässä ajassa on ehtinyt istuttaa kukkasipulin jos toisenkin, kesäkuussa tulee talokaupoista jo 18 vuotta.
Kevät on niin parasta aikaa ♥
ReplyDeleteNyt täytyy vielä kulkea itsekin ihan matalalla, että löytää ja huomaa kaikki pienet söpöydet. Kissan korkeus olisi aika hyvä kevään tarkkailuun!
Meillä oli eilen aurinkoinen päivä, heti löytyi vaikka mitä ja iirikset leväyttivät kukkansa yhtä aikaa auki.
Ruusan kevätkukkaniityllä oli ensimmäinen krookus aukaissut kukkansa!
Tänään on taas pilvistä, eikä sitä krookusta edes erota tuolla nurmikolla.
Pitkä kukinta-aika saattaa olla tänä vuonna tosiaan, mutta olisi tosi kiva, jos kukat eivät koko ajan joutuisi olemaan terälehdet suljettuina!
Aurinkoa tilaukseen!
Kissan kaulaan voisi laittaa kukkakameran.
DeleteOn kyllä ihme, mitä kaikkea auringossa tapahtuu. Kukkia avautuu ihan sarjana. Toivotaan aurinkoa lähipäiville kumminkin, vaikka olisikin viileää!
ReplyDeleteIhana kuva metsäpuutarha-alueelta. Idänsinililja tosiaan leviää vaikka kuinka laajalle alueelle ajan kanssa. Sitä ilmestyy kauaskin alkuperäisestä istutuspaikastaan. Niinkuin sinivuokkoa. Olisiko schillankin tapauksessa muurahaisilla osuutta asiaan?
Keväällä nuppujen etsintäajat tosiaan on ihaninta aikaa, ihan ehdottomasti! Niin kivaa, kun lukijana pääsee myös sinun monilajisen runsaan puutarhan tunnelmiin. Aina ei pysty möyriä koko päivää omalla pihamaalla, vaikka se kivointa olisikin ja tähän oivaa lääkettä on saada lukea elämyksiä myös sinun palstaltasi:-)!
Merja
Idänsinililjallakin taitaa olla samaa muurahaisia houkuttavaa ainetta siemenessään kuten sinivuokolla ja myös mm. lumikellolla. Onneksi, sillä on tosi hauskaa löytää uusia taimia yllättävistä paikoista (lumikellojen suhteen näin ei ole vielä käynyt, mutta elän toivossa).
DeleteMukava kuulla, että puutarhajuttuni viihdyttävät! Jos aurinko vain pääsee paistamaan, niin edistystä tapahtuu puutarhassa tällaisina viileämpinäkin päivinä :-)