Lumikellokatsaus

 Nyt taitavat olla kaikki kukassa, paitsi viime vuonna istutettu 'Straffan', joka ei ole noussut ollenkaan. Toivon, että se on kumminkin elossa ja että en ole murjonut tai kitkenyt sitä, kun kitkin paksujuurisia laidunkarstaohdakkeen taimia siltä alueelta.

Laitetaan alkuun puistolumikello 'Blonde Inge', joka on istutettu kaksi vuotta sitten. Se on selvästi runsastunut! Tämän erikoisuus on kukkien keltaiset kuviot tavanomaisten vihreiden sijaan.

Jatketaan puistolumikellolajikkeilla. 'Viridapice' on still going strong, jo viikkoja kukassa. Tämän erikoisuutena ovat ulompien kehälehtien vihreät läikät tuolla lehtien alaosassa. Kukkavarressa olevat ylälehdet myös kiertyvät todella koristeellisesti, hauska lajike!

Kostea kevätniitty on aika harvassa kukassa vielä. Osa lumikelloista on kukkinut jo jonkin aikaa, osa on vasta nousemassa maasta. Tässä kasvaa kerrottua 'Flore Pleno' -puistolumikelloa ja vähän myös tavallista puistolumikelloa.

Koska puistolumikello 'Flore Pleno' ei tee siemeniä, olen pari vuotta sitten jakanut tuppaita vähän laajemmalle ja nyt ne alkavat runsastua. 

Ja samperin mataraa nousee jo ylös vähän joka puolelta! Sitä pitäisi muistaa kitkeä ajoissa ennen kuin lonkerot ovat metrin mittaiset.

Ystävän lähettämät puistolumikellot nousevat kasvimaan nurkan penkistä, joka on tosi kylmä kasvupaikka. Täällä vielä himmaillaan ja maakin on aika jäässä.

Esikkopellossa eli jouluruusulaaksossa eli Rivendellissä on jo runsaasti lumikelloja tuppaina siellä täällä. Niitä vain on jotenkin vaikea saada näkymään kuvissa kaiken ryönän keskeltä.

Niinpä otin kuvan laajemmin koko alueesta. Etualalla on paras tarhajouluruusukeskittymä, mutta on niitä siellä täällä muuallakin. Kiviaidan vieressä kasvaa kaksi saarnea, joiden lehtien annan maatua tähän, sillä niistä tulee täydellistä lehtomultaa. Saarnista putoaa tuulissa runsaasti oksia ja nekin jätän tähän maatumaan.

Tässä kuvassa ovat kaikki Rivendellin lumikellot, mutta niitä ei millään näe!

Uusi yritys, kyykistyin. Nyt kuvassa ainakin näkyy oja, niin kutsuttu Rivendellin joki, jossa on edelleen vettä. Se on kaunis.

Ei auta kuin zoomata lähemmäs. Siellä! Kohta nousevat kukkaan myös kevätlumipisara ja keltavuokko, jouluruusut, kevätesikot, pystykiurunkannukset ja narsissit. Sitten tämä ryönämaa alkaa olla jo aika vihreä.

Kriminlumikello on noussut maasta todella vauhdikkaasti suoraan kukkaan aiemmin mainitun 'Viridapicen' lähellä. Ehdin jo huolestuneena tätä harvinaisuutta odottaa. Tämä on vasta näiden toinen kevät puutarhassani. On mukava huomata, että siinä missä viime keväänä kumpikin sipuli tuotti yhden kukan, nyt kukkia on tuplasti.

Tähtilumikello mäntyjen alla on usein ollut ensimmäinen lumikello kukassa, tänä vuonna sillä kesti kauemmin. Jos tämä nyt edes on puhdas elwesii, tämä tuli nimittäin turkinlumikellopussissa. Siitä pussista tuli kyllä myös turkinlumikelloja.

Ja pussista, jossa piti olla puistolumikelloa, tuli turkinlumikelloja. Ihan hyvä, sillä istutin ne ruskopenkkiin, joka voi olla kesällä liian kuiva puistolumikelloille. 

Turkinlumikelloja on alkanut vähitellen nousta ja pari ensimmäistä on kukassa. Näillä on nuo tyypilliset leveät, kaartuvat, kellanvihreät ja kiiltävät lehdet.

Siirrytään sitten risteymiin. Ne eivät ole mitään lumikellolajia, sillä ne ovat useamman lajin sekoituksia, risteymiä eli hybridejä. Aina ei vanhemmista ole edes tietoa. Tämä on viime kesänä istutettu 'Atkinsii', ihanan vauhdikas tapaus. Sen ulommat kehälehdet ovat erityisen pitkät, mistä tulee tuo tuulitukka-ulkonäkö.

Muotopuutarhan Greatorex-risteymistä 'Dionysus' on komeampi tupas, tosin se sai vähän tuhkaa niskaansa, kun tyhjensin tuhkaämpäriä tänne.

'Hippolyta' on vasta noussut ja ensimmäinen kukkii vielä matalana, mistä jo kerroin. Otan enemmän kuvia siitä, kunhan kukkia ja pituutta tulee lisää. 

'Snow Fox' on nyt täydessä kukassa, kukkia tuskin tulee enempää. Tämä kahdeksan kukkaa on kyllä erinomainen suoritus toissa syksynä istutetulta yhdeltä sipulilta.

Samalla alueella, mutta enemmän ison kuusen varjossa, on 'Kildare' vasta tulossa kukkaan. Tämän ulommissa kehälehdissä on todella kauniit, haileat vihreät raidat.

Auringon osuessa kukkiin ne alkoivat jo vähän avautua eilen iltapäivällä. Tänään on ollut niin sumuista ja koleaa, että kukat ovat visusti kiinni (ylempi kuva).

'S. Arnott' kukkii lehtikuusen alla. Tässä vieressä oli oja, jonka ympäristössä oli karmea jääkenttä helmi- ja maaliskuussa. Aivan ojan partaalla pitäisi olla lisää Arnotteja, mutta niitä ei ainakaan vielä näy. Voi olla, että ne ovat menehtyneet. 

Ojan vastarannalla, jossa oli vielä hurjempi, paksumpi ja pitkäkestoisempi jääkansi, on kuitenkin ainakin yksi tupas urheaa puistolumikelloa hitaasti nousemassa maasta! Jaoin sitä viime kesänä pitkin ojan vartta, joten jännitettävää on enemmänkin, mutta ainakin se yksi rypäs on selvinnyt äärimmäisen haastavista olosuhteista.

Maratonin loppuun vielä ihana lumikellojen kaukainen sukulainen, kevätlumipisara. Näistä ensimmäinen on juuri avannut kukkansa ja se on tämä suloinen keltapilkkuinen (var. carpathicum), jonka olen joskus aikoja sitten saanut Aarno Kasvilta. Vihreäpilkkuiset ovat nupulla.

Kevätlumipisara Leucojum vernum

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Puistolumikello Galanthus nivalis

Saarni Fraxinus excelsior

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Tähtilumikello Galanthus elwesii