Ruskamaraton puuvartisten parissa

 Asterinkukkajuttu saa vieläkin odottaa, sillä olen viime päivinä kuvannut vielä enemmän puita ja puskia.

Niissäkin löytyy yksi kukkiva: pallohortensia 'Hayes Starburst'. Tämä ei ole tähänastisessa elämässään kukkinut näin hyvin tai ylipäänsä voinut näin hyvin. Harvinaisen aikaisin, jo heinä–elokuun vaihteessa alkaneet sateet ovat varmaan auttaneet paljon, kuten sekin, että kauriit eivät ole käyneet napsimassa tätä.

Pallohortensia asuu huussista vasemmalle olevassa penkissä. Huomion siellä kuitenkin vie japaninvaahtera 'Osakazuki' kirkkaanpunaisena. Sen edessä haileampana on ruskopenkin 'Enkan', joka on punaruskealehtinen koko kasvukauden. Punaruskeat pienet puut ovat rusotuomipihlajia.

Kolmas kaveri alempana rinteessä on sirotuomipihlaja, joka on ollut huonossa hapessa pari vuotta. Pelkään vesimyyrien syöneen sen juuria, sillä se jaksoi hädin tuskin puhjeta lehteen jo toisena vuonna peräkkäin; lehdet ovat tuollaisia pieniä. 

Tämän ruskaväri on parempi, punaisempi, kuin rusotuomipihlajien – jos olisin tiennyt sen ja vielä senkin, että Ahvenanmaalla rusotuomipihlajat ovat alkaneet levitä jokseenkin hallitsemattomasti, olisin hankkinut vain sirotuomipihlajia tänne.

Toivon kovasti, että tämä pensas toipuu.

Mutta kyllähän rusotuomipihlajakin on kaunis. Tästä suunnasta ne näkyvät lähes peräkanaa, taustalla on kylänäkymä monine ihanine lehtipuineen. Värejä alkaa olla.

Tummalehtinen kirsikkaluumu on komea. Samassa pihassa on myös mm. iso imeläkirsikka ja ihanan kaunis päärynäpuu, joka sekin alkaa saada ruskaväriä.

Pieni portti vie naapuriin. Sen molemmin puolin on värikaksikko, jota kuvaan joka syksy. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' kukkii aina samaan aikaan kun rusotuomipihlaja tulee ruskaan.

Kun näkymä huussista on tämä, minun piti hakea kamera! Aurinko osui täydellisesti.

Alempana rinteessä ihmettelen pilvihelmipihlajaa, josta on punaisena vain yksi verso ja marjatkin ovat hävinneet. Ehkä linnut ovat oppineet syömään niitä? Tai ehkä en muista, ehkä niitä ei ollutkaan tänä vuonna... mutta kyllä niitä oli, laitoin kuvankin tänne blogiin.

Puska kasvaa hassusti kivimuurin keskellä, sillä istutin sen niin kauan sitten, etten vielä tiennyt rakentavani tuohon myöhemmin kivimuuria.

Normaalisti valkoiset marjat ja tummanpunaiset lehdet ovat hieno yhdistelmä, mutta tämä syksy meni hieman toisella tavalla. Marjat olivat toki kauniit vihreälehtisessäkin pensaassa, ja ehkä punainen väri vielä yltää puskan latvaankin.

Laitetaan vielä kuva japaninvaahtera 'Osakazukista', se on niin upea. Tätä katsoessa ymmärtää, miksi näistä vouhkataan!

Iso saarni on vielä vihreänä, pikku hiljaa kellastumassa. Tuulisempien paikkojen saarnet ovat jo lehdettömiä.

En ole onnistunut ottamaan hyvää kuvaa kultaherukan ruskasta aiempina syksyinä, nyt tsemppasin. Se on niin mainio, kuin liukuvärjätty. On punaisempia ja haaleampia oksia, alaoksat ovat vielä vihreinä tässä vaiheessa. Todella kaunis kokonaisuus.

Toinen kauneushetki osuu kevääseen, jolloin tämä kukkii keltaisena, tuoksuu hunajaiselta ja on täynnään pörriäisiä. Ihana puska kerta kaikkiaan, jos vain löytyy tilaa, sillä leveä tästä kasvaa kaartuvine oksineen. Korkeutta on pari metriä. Pienet tummat marjat ovat mitättömän makuisia, pensaan arvo on ehdottomasti muissa ansioissa.

Kiinanpunapuun ruskaa odotellaa vielä, sen pehmeät neulaset ovat tavattoman kauniit ihan vihreinäkin.

Runko on jo lyijykynän paksuinen metrin korkeudella, kasvuvauhti lupaa hyvää, kenties jättiläistä, sen saa nähdä. Tässä näkyy jo kaunis kanelinruskea väri. Kun puu kasvaa, rungon ruskeus tulee paremmin esiin ja on jännä vastakohta hienostuneille neulasille.

Vaahteroiden ruska on enimmäkseen keltainen. Omenapuut ovat vielä vihreinä. 

Nyt ollaan vasta käsitelty tontin länsireunaa, mennäänpä itäpäähän! Koivikko kellastuu, pihlaja punastuu.

Uuden puutarhavajan takana kasvava iso koivu on keltaisin.

Oma tummalehtinen kirsikkaluumuni 'Nigra' näyttää hienolta yhdessä koivun kanssa. Keväälläkin kuvaan nämä yhdessä, kun kirsikkaluumu kukkii vaaleanpunaisena ja koivun lehdet puhkeavat vastustamattoman vaaleanvihreinä.

Ylärinteen hedelmätarhan rusokirsikka ei ole kovin kaunis, mutta ehkä siitä vielä tulee. Toivon, että vesimyyrät eivät löydä tämän juuria, sillä aloin istuttaa puita verkolla vuorattuihin kuoppiin tässä vesimyyrien vaivaamassa rinteessä vasta tänä vuonna. Kuivuudesta tämä kyllä selvästi kärsi kesällä.

Hedelmätarhan alareunassa on oja, jonka partaalle istutin keväällä peikonpajun. Ihastuin tähän kauniiseen käkkyräiseen pystykasvuiseen puuhun Englannissa asuessani ja olen vuosikausia ihmetellyt, miksi tätä ei myydä Suomessa. 

Oikeastaan menin Kukkataloon hakemaan kauan haaveilemaani kevätkirsikkaa, kun olin sen siellä aiemmin keväällä nähnyt, mutta silloin ei ollut tilillä riittävästi rahaa. Loppukeväästä kevätkirsikat oli jo myyty, mutta onneksi löysin tämän haavepuun! Joka oli vielä huomattavan edullinenkin, matala taimi. Sellaiset ovat parhaita, sillä autoni on pieni; iso puuntaimi ei mahdu kyytiin. Pieni taimi ei myöskään tarvitse valtavaa tukisysteemiä tuulen takia.

Tähtimagnolia voi ilahduttavan paksusti. Magnoliat vaativat selvästi varjoisaa kasvupaikkaa pihallani, sillä ensimmäiset yritykset istuttaa niitä tuottivat kuivuuteen nääntyvät kasvit. Viimein olen onnistunut puolivarjoisten paikkojen kanssa ja sekä tämä että japaninmagnolia ovat kasvaneet rehevinä jo vuosia.

Oikeassa reunassa on toinen ilonaihe, nimittäin onnistuneesti talvehtinut elefanttiheinä 'Malepartus'. Niitä on tässä preerian reunalla kaksi, tämä on niistä komeampi (edessä on koristekastikka). Suojaan molemmat elefanttiheinät sitten, kun pidempi pakkasjakso alkaa, sillä en halua menettää niitä, kun viimein olen saanut taimista kunnollisen kokoiset kahden kasvukauden mittaan. 

Elefanttiheinän saaminen monivuotiseksi on sekin pitkäaikainen haave, joka on viimein toteutunut – toistaiseksi ainakin.

Rohanin tummalehtinen, riippamallinen, pensasmainen pyökki 'Rohan Weeping' on muuttunut lähes mustanruskeasta takaisin mahonginväriseksi, joka on sen väri myös keväällä uusien lehtien puhjetessa. Ympyrä sulkeutuu ja seuraavaa kevättä odotellessa (se on päivä päivältä lähempänä!).

Taustalla näkyy pihasyreenejä, ne ovat vielä aivan vihreitä, yleensä niiden ruska taitaakin osua loka–marraskuun vaihteeseen.

Edessä kukkii syksyn luottokukkija, helminukkajäkkärä.

Toiseen suuntaan näkyy puutarhavaja ja sen takana auto, jonka vaja kätevästi peittää, paitsi täältä katsottuna. Auton edessä on kyllä purppuraheisiangervo 'Diabolo', mutta olen kasvattanut sen pistokkaasta ja koska paikka on superkuiva, on se edelleen vain 30 cm korkuinen monen vuoden jälkeen. Hengissä pysyminen vuodesta toiseen lupailee kenties kasvua jonakin päivänä.

Viimein olemme maratonin lopussa ja esittelen uusimman pensashankinnan, joka tässä esitteleekin parhaita puoliaan. Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii' saa komean syysvärin monen muun heiden tapaan. Tämän kasvutapa on laaja, sillä oksat levittyvät vaakatasoon. Lehdet ovat järjestyneet tuolla tavoin kauniisti riviin kesälläkin. Kevyet hortensiamaiset valkeat kukinnot asettuvat lehtien ylle alkukesällä – toivottavasti, sillä kovasti toivon, että tämä pensas viihtyy ja kasvaa. Talvenkestosta Suomessa ei kovin paljon ole kokemuksia, tietääkseni lajilla ei ole suomenkielistä nimeäkään.

Tämäkin on pensas, josta olen haaveillut kauan, tutustuin myös tähän alun perin Britanniassa. Kun se tuli vastaan Plantagenissa –70 %:n alennuksella viime viikolla, olisi ilmeeni ja käytökseni ehkä ollut kiva nähdä. Luultavasti silmät laajenivat ja suu pyöristyi oooooo-sanaan. Nappasin parhaan näköisen taimen ostoskoriin salamannopeasti kuin mikäkin myymälävaras.

Koska peurat rakastavat heisien makua, enkä ole varma, rakastavatko myyrätkin, vuorasin tämänkin istutuskuopan jyrsijäverkolla, sillä tämä meni ylämäkeen hedelmätarhaan (jossa on vähän huonosti hedelmäpuita, sillä vesimyyrät söivät omenapuun, kahden kirsikkapuun ja luumupuun juuret kokonaan tässä parin vuoden mittaan, kun niillä oli populaation huippuvuodet). Taimi on tietysti verkotettu huolellisesti myös maanpäällisiltä osiltaan.

Kolmas toteutunut haave tässä yhdessä blogijutussa, melkoinen saldo!

Elefanttiheinä Miscanthus sinensis

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kevätkirsikka Prunus × subhirtella

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultaherukka Ribes aureum

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Peikonpaju Salix babylonica var. pekinensis 'Tortuosa'

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Purppuraheisiangervot ovat lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punaruskealehtisiä lajikkeita

Pyökki Fagus sylvatica

Rusokirsikka Prunus sargentii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni Fraxinus excelsior

Sirotuomipihlaja Amelanchier laevis

Tähtimagnolia Magnolia stellata