Saturday 14 October 2023

Kotiinpääsyä odotellessa

 Olen ollut jonkin aikaa kaupungissa, kohta pääsemme viimein kotiin.

Kun lähdin, kukintaansa aloitteli kaita-asteri 'Prince' – paljon aikaisemmin kuin yleensä. Tämä on luultavasti täydessä kukassa, kun pääsen kotiin.

Prinssi on vain normaalia köykäisempi, olisiko erityisen kuiva kesä syynä siihen. Se on tuskin siemenestä kasvattamaani toppoa isompi. 
Topolla ei ole suomenkielistä nimeä, se on Koeleria vallesiana 'Mountain Breeze'. Eipä sekään ole paljoa kasvanut parissa vuodessa, mutta hitaasti hyvä tulee.

Samassa penkissä eli ruusu-heinätarhassa kukkii tuoksuasteri 'Herbstschnee'. Tämäkin aloitti kukinnan harvinaisen aikaisin, jo elokuussa.

Kurkkuyrtit olivat lähtiessäni vielä kukassa ja niissä ruokailivat viimeiset kimalaiset. Saa nähdä, onko pakkasta ollut ja näemmekö enää kumpaakaan ennen ensi vuotta.

Yllättäen huomasin isotähtiputken kukassa, olin ihan unohtanut sen olemassaolon. Tähtiputket kärvistelivät kaikki alkukesän kuivuudessa niin, että hyvä kun jaksoivat lehtiä tehdä. Nyt yhtäkkiä tulee kukkiakin! Tämä tumma on lajiketta 'Star of Fire'. Oikealla kukkii Geranium shikokianum ja näiden kahden välissä pieni itsekseen tullut haisukurjenpolvi.

Syysasteri 'Royal Ruby' aloitti kukinnan punaisessa villissä penkissä. Kunpa tämä jonakin vuonna leviäisi! Näin mahtavaa syyskukkijaa katselisi mielellään isompanakin länttinä.

Myrkkyliljoja nousi vähitellen. Tämän nuppuja osasin odottaa, sillä tämä tekee aina hervottoman kokoisen lehtitupsukkeen kesällä; kasvuvoimaa on. Tämä on 'Lilac Wonder', risteymälajike, ehkä tarhamyrkkylilja siis. 
Oikealla on vaaleajouluruusun siementaimi, niidenkin nuppuja voi kohtapuoliin yrittää bongailla.

Tämä vanha "maatiais"myrkkylilja on aikainen ja luultavasti ohikukkinut, kun pääsen kotiin.
Minulla on pari uutta myrkkyliljan sipulia istutettavana. Aion istuttaa ne tähän samaan penkkiin. Jotenkin tuo havupensaan neulasten sinerrys ja taustan rotkolemmikki sointuvat tähän niin ihanasti, että haluan läheisyyteen lisää myrkkyliljoja.

Ryhdyin tuumasta toimeen, eli kun aiemmin harmittelin syysleimu 'Crème de Menthen' taakse piiloon jäänyttä 'William Dykes' -myrkkyliljaa, ei mennyt montaakaan päivää, kun olin jo lapio kourassa kaivamassa niitä ylös. Siirsin ne saman penkin etuosaan, jossa on matalampaa kasvillisuutta, kuten jalopähkämöä. 
Tämä katkaisee hyvän periaatteeni, että myrkkyliljojen tulee näkyä ikkunoista, sillä tuossa ne ovat puksipuuaidan takana. Mutta eivätpä ne leimun takaakaan ikkunaan näkyneet. Ja nyt niitä on parinakin tuppaana, toivottavasti runsastuvat.
Tein muuten mielenkiintoisen havainnon. Mukuloissa ei ole lainkaan juuria nyt, kun ne kukkivat. Onhan se loogista, että juuret kasvavat silloin kun lehdetkin, eli alkukesällä. Oli silti erikoisen oloista. Saman havainnon voi kyllä tehdä, jos ostaa myrkkyliljan mukulan kaupasta näin syksyllä. Sen voi laittaa vaikka kuivana kippoon ja se kukkii siinäkin.

Samassa paikassa eli muotopuutarhassa aloitti kukintaansa asteriristeymä 'Little Carlow'. Tämä on ihan mieletön kukkija, minkä voi nuppujen määrästä nähdä. Odotan todella näkeväni tämän vaaleanliilan kukkapilven!

Isomaksaruoho 'José Aubergine' on pienoinen väripettymys, tämä on huomattavasti pinkimpi kuin odotin. Ostaessani tämän viime syksynä puutarhamyymälästä sain nähdä kukkia heidän istutusalueellaan ja sävy oli ihan kaunis, tämä on lähinnä hirveä. Mutta ehkä se tuosta vielä kehittyy. Viime syksynä en päässyt kukkia näkemäänkään, kun kauriit söivät varret.
Voi olla, että paikka mäntyjen alla on liian varjoisa, jotta väri pääsisi kehittymään oikeanlaiseksi.
– Korjaus: Hiidenkiven Minnan kommentin jälkeen tarkistin, mitä olinkaan oikeastaan istuttanut, ja lajike olikin 'Mr Goodbud'!

Kukkiikohan ryhmäsamettikukka 'Burning Embers' vielä, kun palaan kotiin? Kukinta alkoi vasta elokuun lopulla ja siitä pitäen uusia kukkia tuli kiihtyvällä tahdilla.

Eniten meistä kotiinpääsyä odottaa kuitenkin Musti, jolla on virtaa kuin pienellä pantterilaumalla. Yritän juosta lelun kanssa ympäri asuntoa niin usein kuin jaksan, mutta Mustin mielestä pitäisi pitää kunnon juoksu/leikkisessio kerran tunnissa.


Haisukurjenpolvi Geranium robertianum
Isomaksaruoho Hylotelephium
Isotähtiputki Astrantia major
Jalopähkämö Stachys macrantha
Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium
Kurkkuyrtti Borago officinalis
Ryhmäsamettikukka Tagetes patula
Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii
Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä
Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae
Vaaleajouluruusu Helleborus niger

13 comments :

  1. Voi Mustia :D, luulisi, että on puhe junnukoirasta eikä kypsään ikään ehtineestä kissasta. Toivottavasti te pääsette pian kotisaareen ja Musti saa olla pantteri ihan kaikessa rauhassa ja sydämen kyllyydestä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä! Mustilla riittää energiaa ja siitä myös näkee, miten eläin kaipaa omalle reviirilleen ja siellä puuhailun pariin.

      Delete
  2. Luulen niin ymmärtäväni Mustia. Onnekas Musti, että hänellä on myös sellainen maalaiskoti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musti ei tosiaan soveltuisi kerrostalokissaksi, sillä on aivan liikaa kiinnostusta jahtihommiin ja muihin ulkoilmaharrastuksiin :-D

      Delete
  3. Ei kyllä arvaisi että on kissaherrasta kyse, kun virtaa riittää vielä kuin nuorella kollilla:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itsekin ihmettelen Mustin kuntoa ja reippautta. Hienoahan se on, että sillä on energiaa ja terveyttä 17-vuotiaana.

      Delete
  4. Toivottavasti olette päässeet kotiin! Lueskelin aiempiakin postauksiasi. Voi, mikä vaja! Käyttökelpoinen kuin mikä. Juuri tuollaiset tavarat tarvitsevat oman vajan ja helpottaa varmasti kovasti työskentelyäsi, kun olet niin ahkera puutarhan kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pääsimme tänään kotiin! Korjailemaan kaikenlaisia myrskyn jälkiä :-D
      Vaja on tosiaan niin ihana ja erittäin tarpeellinen, vaikka onkin noin pieni. Isommat tarvikkeet mahtuvat muualle.

      Delete
  5. No jo on nuppuja sekä Prinssissä että 'Little Carlow:ssa'! Toivottavasti niitä ei kukaan ole käynyt ahmimassa sillä aikaa kun olet poissa. Melkein tekisi mieli kurkata seuraavasta postauksestasi mutta ei jaksa enää tähän aikaan illasta. Tuo 'Royal Ruby' kelpaisi minullekin, hieno on.
    Minulla 'Jose Aubergine' on tummempi, selvästi punahatun pinkkiä tummemman sävyinen. Omani kasvavat melkeinpä täysvarjossa, joten varjoisuuden ei pitäisi ainakaan vaalentaa sävyä. Aika lyhyen aikaa nuo kukat säilyvät kirkkaimmillaan, jos yhtään lohduttaa. Kukinnan mennessä ohi se vähäinenkin pinkkiin taittava sävy muuttui ainakin noilla minun kasveillani punaruskean suuntaan. Pitäisikin käydä katsomassa niitä nyt, kun pakkanen on pari kertaa puraissut. Mutta lehtien väri on joka tapauksessa upea, eikö vain?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Astereita ei ole käyty syömässä, ajattelin tehdä niistä oman postauksen :-)
      Nyt arvelen, että tämä Josena ostamani ei olekaan sitä. Lehdet ovat nimittäin tavallisen vihreät, ehkä ihan hitunen vain ruskehdusta joissakin. Taitaa olla vain tavallinen Herbstfreude tai Brilliant. Ärh, sillä niistä kummastakaan en tykkää ollenkaan, mutta ei se tuolla akijelijojen keskellä niin vakavaakaan ole. Harmittaa vain. Täytyy joskus hommata uusi. Taimi taisi olla niin loppusyksyn aleostos, ettei siinä ollut kuin varrentappeja jäljellä, niin lehtiäkään ei nähnyt. Sen uuden ja oikean lajikkeen voisin sitten aikanaan laittaa näkyvämmälle paikalle ;-)

      Delete
    2. No nyt vasta katsoin viime syksyn tiedot puutarhapäiväkirjastani - ei tuo ole José ollenkaan, vaan 'Mr. Goodbud'! :-D

      Delete
    3. Arvoitus ratkesi. No mutta olipa hyvä, ettet ollut saanut väärää lajiketta :D

      Delete
    4. Asia selvisi ja sekin sai selityksen, miksi olen istuttanut tuon maksaruohon vähän piiloon. En varmaan ollut vakuuttunut sen sävystä, vaikka taimimyymälän näyteistutuksissa se olikin suht ok ;-)
      Mutta José on ehdottomasti ostoslistalla, se lehtivärikin!!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!