Viime syksynä perustettu kasvimaan nurkkauksen istutusalue on kiinnostavimpia paikkoja tänä keväänä, kun siinä on kaikki uutta! Käyn tsekkaamassa sen vähintään viidesti päivässä.
Tyräkin lakoamiseen on varmaan parikin syytä. Ensinnäkin tuuli: taimi tuskin oli tottunut saariston tuuliolosuhteisiin tähänastisessa elämässään. Jos se selviää hengissä ensi talvesta, se varmaan harkitsee kasvattavansa lyhyemmät varret.
Toiseksi se ei varmaan ole tykännyt yöpakkasistakaan, joista tässä taannoin kärsittiin.
Mutta viimeiset kaksi yötä ollaan pysytty +3 asteen lämpimämmällä puolella ja tänään oli yli 15 astetta varjossa! Sen huomaa puutarhan tapahtumista. On siirrytty pikakelausmoodiin.
Olen niin rakastunut tämän pienen istutusnurkkauksen väreihin, joihin laonnut tyräkki tuo herkullisen oranssin-limensävyisen lisän. Tai toisi se pystykasvuisenakin.
Valkoiset "Azov" -pystykiurunkannukset tuovat lumikin lailla raikkautta ja niiden punaiset varret sointuvat tyräkin vastaaviin. Sipulikukkien versoissa on ihana keväänvihreä sävy. Tuossa on ainakin jotakin tähdikkiä, tähtihyasinttia ja laukkaa, tulppaanejakin.
Pystysuuntaiseen yhteispotrettiin pääsee mukaan myös 'Ruduke' -keisarinpikarililja. Se on ollut nupulla jo pitkään, ehkä nyt lämpökauden alettua kukkia alkaa avautua. Sama on keltavärisellä keisarilla: nuput visusti kiinni yhä.
Keisarinpikarililjalla on jännä lähes musta varsi. Keisareilla on ylimmän lehtikiehkuran ja kukkien välinen osa todella tumma – paitsi keltakukkaisella, jolla se on samaa vihreää kuin varren alaosakin. Tämän keisarin pitäisi olla vaalean oranssikukkainen.
Oikealla on nimettömänä hankittu kaunis imikkä, jolla on hyvin paljon harmaata kuviota lehdissään; lähes kokoharmaat lehdet. Saattaa olla 'Majesté'. Sen takana on iso ruusupuska: portlandruusu 'Duchesse de Rohan'. Rohan-alue alkaa sen takana vähän alempana.
Saman kivipengermän päällä, mutta toisella puolella alas Rohaniin johtavaa ovea, on punahevoskastanja 'Briotii'. Jännään, paljastuuko avautuvien lehtien keskeltä yhtään kukkanuppuja!
Päivän realismikuva. Kivipengermä ja punahevoskastanja ovat kottikärryjen takana. Kuvassa on vanha, laho sauna-liiterirakennus. Kattopeltien irrottaminen on kuumottavaa, sillä tuo nurkka, joka tikkaiden takana näkyy, ei lepää juuri minkään varassa. Hirsi on aikoja sitten lipsahtanut nurkkakiven päältä ja on enää reunastaan parin sentin verran kiven reunan päällä. Maa on siinä vieressä mutavelliä, siksi sauna niin laho onkin.
Pojista on hauskaa, kun rakennukseen pääsee monestakin kolosta.
Muita puu-uutisia: viime syksynä istutettu pikkuinen kuriilienkirsikka 'Brilliant' kukkii!
Eikä rusokirsikallakaan enää kauaa mene. Olen löytänyt siitä seitsemän nuppua. Toissa vuonna oli noin kolme kukkaa (ensimmäiset!), viime vuonna ei yhtäkään, nyt näyttää lupaavalta – ehkä viimein päästään vuotuisen kukinnan alkuun.
Rusoista puheen ollen. Lupailin kuvaavani katajapenkin rusokoiranhampaan, kun se kukkii. No nyt se kukkii!
Kivi, joka näyttää olevan nurkkahirren alla, on oikeasti siitä tänne päin. Pönkäsin siihen tiukasti tukipuun poikittain menevää puuta tukemaan, sillä se on lovettu nurkkahirteen kiinni kunnon liitoksella. Jos se jotain auttaa, ehkä henkisesti ainakin. Että on niinkuin yritetty.
Kaunis pärekatto peltien alta kyllä paljastuu! En ole vielä päättänyt, puranko koko rakennuksen, jätänkö rungon, tuleeko tuosta pärekattoinen huvimaja, vai mitä teen. Tässä on aikaa miettiä – purkaminen on hidasta hommaa – ja haluan katsoa, miltä se näyttää. Olenhan ehkä kierrätyksen maailmanmestari.
Koivut ovat sampanjanvärisiä, kuten kummisetäni sanoisi!
Imikkä Pulmonaria
Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis
Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kurilensis
Lumikki Sanguinaria canadensis
Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä
Punahevoskastanja Aesculus × carnea
Pystykiurunkannus Corydalis solida
Rusokirsikka Prunus sargentii
Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis
Syyriansyyssahrami Crocus kotschyanus
Tyräkki Euphorbia
.JPEG)
.jpg)
Aaah, vaivuin nirvanaan tuon rusokoiranhampaan kuvan kohdalla. Voiko kauniimpaa näkyä olla. Lumikilla on hauskat lehdet, tykkään siitä kasvista myös kukinnan jälkeen. Valkoinen pystykiurunkannus, sellaista ei usein näe. Purkaminen onkin hyvä tehdä hitaasti ja ajatuksella, voi tulla vaikka mitä hyötykäyttöä mieleen. Meillä sauna kattopäreet poltettiin puuhellassa, kahdelle talvelle niitä riitti, tuli laitettua monta ruokaa niiden avulla.
ReplyDeleteOnpa ihanaa, että satuit näkemään kuvan, sinua nimittäin ajattelin, kun olen koiranhammasta kuvannut. Kun kysyit aiemmin kommentissa, onko se punasävyinen ja se tosiaan on - vieläpä tuollainen voimakas, jonka ajattelin olevan mieleesi.
DeleteHankin sen Huovilan puiston taimimyynnistä, tosin jo vuosikausia sitten, sieltä Kärkölän suunnalta (mistä äidinäitini suku on). Sinne ei teiltä ehkä ole liian pitkä matka tehdä retkeä. En tosin tiedä, onko siellä vieläkin taimimyyntiä. Tuolla koiranhampaalla on meinaan todella hyvä intensiivinen väri. Kaikki rusokoiranhampaat ovat kyllä pinkkejä, paitsi jotkut harvat valkokukkaiset erityisemmät lajikkeet.
Täytyykin tarkkailla lumikin lehtiä. Minulla oli sitä joskus vuosia sitten, mutta se kitui eikä elänyt kuin pari vuotta. En nyt muista lehdistä juuri mitään. Niissä on kaunis muoto.
Valkoisen pystykiurunkannuksen tilasin Liettuasta syksyllä. Miksei Suomessa myydä tällaisia erikoisempia, kyllä meitä ostajia varmasti olisi! Kun tuntuu, että kaupoissa on joka syksy samaa 'Padoga' -koiranhammasta ja 'Beth Evans' -kiurunkannusta jos sitäkään. Kun on jo hankkinut ne pihalleen, kaipaa jotain muuta.
Päreet ovat loistavia sytykkeitä. Niitä tuli myös vanhan taloni kattoremontissa, vaikka pärekattoa ei poistettu, mutta päreen palasia silti lenteli jonkin verran alas. Pärekatto on kyllä todella kaunis.
Oranssi-lime on kyllä vaikuttava väripari! Ja koiranhammas kulkiessaan upea 👌
ReplyDeleteRakastan oranssin ja vihreän liittoa ja puutarhassa, kun on monia sävyjä ja valon leikkiä, väriyhdistelmä vielä paranee.
DeleteKoiranhampaat ovat viehkeitä ja kiehtovia!
I am surprised how the seasonal gap between our garden has widened. In early spring you were in advance but now I can see some two week delay. Our Sanguinaria and Coridalis blooms are long gone by now! It must be the the strong influence by the sea - warming up in Winter and cooling down in Spring. And warming the Autumn, of course!
ReplyDeleteI managed to get Sanguinaria canadensis 'Rosea' this spring and I can't wait next spring to see the blooms! :)
The last one was written by me. :)
ReplyDeleteIt is true that the sea cools our spring temperatures - these days it is warmer in mainland Finland. But Finland in general has been very very cold until about two days ago!
DeleteWow, I did not even know that Sangunaria comes in red. Waiting eagerly too! It's rather a long wait :-D
ReplyDeleteIstutusnurkkauksesi on kyllä tosi hienostuneen värinen erikoisine kasveineen.
Purkutyöt ovat hitaat ja voivat jäädä helposti pitkäksikin aikaa johonkin vaiheeseen. Joskus hävettää, kun ties monetta kesää vastaan: ”Joo, ollaan purkamassa sitä.” Työ tuntuu aina suunnitellessa kovasti pienemmältä kuin oikeasti on. Tiedän tunteen, kun miettii, mitä kaikkea siitä rungosta voisi vielä tehdä ja kaikkea olisi niin kiva hyödyntää. Ongelmaksi oikeastaan muodostuu eniten se, missä puutavara säilyisi kelpoisena. Varsinkin jos katot ovat ne huonoksi menneet osat... Sinulla on hyvää kattoainesta noissa pelteissä muuhun käyttöön tai suojaamiseen. On siinä purkamisessa kyllä oma viehätyksensäkin, tutkailla niitä hirsiä, vanhoja tiiliä yms. Mustia kiinnostaa, mitä sieltä oikein löytyykään:).
Merja
Kylläpä kirjoitat osuvasti purkamisesta. Juuri noin se menee. Ja kivaa ja kiinnostavaa se kyllä on!
DeleteKattopelleille on paljon uutta käyttöä enkä ylipäätään heitä pois muuta kuin oikeasti roskat, kaikki muu tulee kierrätettyä jossain projektissa kai joskus ;-)