Metsäpuutarha mäntyjen alla

 Alkaa näyttää rehevältä!

Metsäpuutarha-alueita on muutamia, mutta keskitytään nyt vain yhteen, joka on kahden männyn alla.

Minun on vaikea istuttaa puutarhaani havupensaita, sillä ne näyttävät tällaisessa perinnekylässä, saariston perinnemaisemassa, todella ufoilta. Mäntyjen alle ne kuitenkin sopivat teemallisesti ja ulkonäöllisesti. 

Kaksi pallohopeakuusta, pari kartiovalkokuusta ja muutama sinikataja on pysytellyt elossa vuodesta toiseen, mutta ne eivät ole juurikaan kasvaneet. Maa on tässä hyvin tiukkaa savea ja kesällä on varjosta huolimatta kuivaa. 

Keväällä tässä on mukavan vihreä-valkoinen väritys ryyditettynä ripauksella keltaista – lempiväriyhdistelmiäni! Valko-vihreydestä johtuen tästä kohdasta tulee aina näin keväisin mieleen Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina ja hänen valkoinen puutarhansa.

Moni esikko ei pihassani oikein viihdy, mutta kaksi valkokukkaista loistokevätesikkoa on onneksi viihtynyt jo kymmenisen vuotta.

Ja nyt tämä viime vuonna Barnhavenilta tilattu 'Carrigdale' osoittaa myös viihtyvänsä, mikä ihaninta! Tämä saattaa olla suikeroesikko tai ainakin jotakin sinne päin. Vieläkin siinä on uusia nuppuja.

'Carrigdale' loistaa vasemmassa reunassa kuvaa. Otin kuvan edellisenä sadepäivänä viikko sitten. 

Toivon tosiaan, että lähipäivinä saadaan edes pieni ripaus – alkaa olla toivottoman kuivaa: nurmikko jo kellastuu kuivimmista kohdistaan! Onneksi olen alarinteessä savimaalla, mutta sekään ei auta ikuisesti, kun kuivuus alkoi jo huhtikuun puolella.

Taustana on risuaita tietä reunustamassa ja lehteen puhkeaa hollanninlumimarja 'Mother of Pearl'.

Istutin syksyllä esikon viereen vaaleanpunakukkaisen valkovuokon 'Pink Delight'.

Ei tuo kyllä kovin punertavalta näytä, vaikka 'Pink Delight' onkin muuten juuri tuolleen kerrottu ja hyvin hailea. Ehkä väri kehittyy iän myötä. Joskus käy niin. Nätti se kyllä on näinkin.

Pienet valkoiset esikko ja vuokko vaativat vähän raivausta, sillä tässä on helposti akileijavyöry, joka peittää kaiken alleen. 

Taustalla on viimein runsastunut kesäpikkusydän 'Bacchanal'. Sitä olen kasvatellut ainakin kymmenen vuotta ja siirtänytkin pariin kertaan, kun se ei viihtynyt. Pikkusydämet kuuluvat siihen joukkoon kasveja, jotka mielummin ottavat hatkat kuin jäävät asumaan, siksi olen tuosta nyt todella iloinen.

Tämä(kin) on tällainen villinpuoleinen alue, toisin sanoen sellainen, jonka haluan näyttävän jotakuinkin luonnolta. Vaikka tässä ei mitään alkuperäisiä luonnonkasveja olekaan. 

Tässä oli iso multakasa jonkin aikaa sen jälkeen, kun taloni ympärille kaivettiin salaojat ja se tappoi loputkin ja tiivisti savimaan oikein kunnolla. Kasvillisuudella on ollut täysi työ saada jalansija, siksi olen niin iloinen tästä vähitellen saavutetusta rehevyydestä.

Narsissejakin tässä on paria laatua, vasemmalla vaalean keltainen, isokukkainen valkotorvinen 'Teal' ja oikealla valko-oranssi 'Barrett Browning'.

Nyt kukinnan on aloittanut peittoraunioyrtti 'Wisley Blue', joka ei ole kovin sininen, vaan hyvin hailean vaalean sinertävä, mutta tosi kiva, nätti ja hyvinkäyttäytyvä.

Laitetaan pystykuva, niin näkyy ruosteinen sammalkeinu. Pitäisi lisätä sen selkänojaan sammalta ja jäkälää, vanhat ovat karisseet.

Metsäpuutarhapenkki rajautuu tiilipolkuun, joka johtaa istutusalueiden välistä kohti Rohania.

Polun vieressä kukkii hopeatäpläpeippi, ehkä 'Shell Pink' – ostan noita, kun tulee kivan värisiä vastaan, sillä ne pärjäävät aina. Taustalla pikkuinen orvokki, ehkä perhosorvokki, niitäkin on tullut tähän istutettua, mutta olen siirtänyt myös orvokkia tienposkesta. Voi se olla sitäkin.

Istutin metsäpuutarhapenkin etureunaan 'Mountain Lady' -helmililjaa, sillä samaa olin istuttanut aiemmin polun toiselle puolelle.

Siinä niitä on tiilipolun toisella puolella kaverinaan imikkä, jolla on ihanan runollinen nimi 'Victorian Brooch': viktoriaaninen rintakoru. Johtuu ehkä ametistin värisistä kukista, se oli suosittu korukivi tuolloin.

Viktoriaanista (kirjallista) teemaa noudattelevat myös narsissi 'Barrett Browning' sekä kuunlilja 'Great Expectations', jos on enää elossa. Kuunliljat tuppaavat kupsahtelemaan. 'Mountain Lady' voisi olla jonkin seikkailuromaanin sankaritar.

Rotkolemmikki 'Sterling Silver', taustalla näkyy vaaleamunkinhupun lehtiä. Ne (kaksi kappaletta) ovat talvehtineet yllättävän hyvin jo kymmenisen vuotta, mutta kukkia ei ole tainnut vieläkään näkyä.

Talvehtimisista puheen ollen, pikkuinen alppiruusu 'Azurika' on oikein hyvissä voimissa isojen 'Teal' -narsissien vasemmalla puolella. Alppiruusun lehdet ovat kapeat ja pienet ja sen väritys on hieno ruskeanvihreä. Tarkkailen kiinnostuneena sen silmuja, puhkeaako niihin uusia lehtiä tai tuleeko peräti kukkia.

Laitetaan vielä kuva tästä edustusnurkasta, jossa ovat pikkusydän, valkovuokko ja esikko. Penkin toisessa päässä on myös kerrottua valkovuokkoa, mutta en ole huomannut kukkia siinä nyt.

Penkissä kasvaa myös ihana vaaleansininen, ystävän lähettämä imikkä. 

Kohta väritys vaihtuu akileijojen, illakon ja laukkojen myötä enemmän violetin suuntaan. Koetetaan ehtiä nauttia joka hetkestä!

Alppiruusu Rhododendron

Helmililja Muscari

Hollanninlumimarja Symphoricarpos Doorenbos-Ryhmä

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kartiovalkokuusi Picea glauca 'Conica'

Kesäpikkusydän Dicentra formosa

Loistokevätesikko Primula Polyantha-Ryhmä

Pallohopeakuusi Picea pungens 'Glauca Globosa'

Peittoraunioyrtti Symphytum ibericum

Perhosorvokki Viola sororia

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet

Suikeroesikko Primula Pruhoniciana-Ryhmä

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Valkovuokko Anemone nemorosa