Viime syksynä istutettu kasvimaan nurkan istutusalue on tuottanut jo paljon iloa.
Olen ihastellut 'Ruduken' sointumista taustalla Rohanissa lehteen puhkeavaan purppuraheisiangervo 'Diaboloon'.
Tuulessa laonneen tyräkin (Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow') nostin lopulta pystyyn ja sidoin sen narulla keppiin, kun se ei itsekseen noussut. Sen kukinnot ovat tyräkille tyypillisesti limenvihreät. Heti sen takana on punaraidallinen papukaijatulppaani, joka sointuu tyräkkiin mainiosti. Sinun täytyy vain uskoa sanojani, kun tulppaania ei kuvasta erota enkä tajunnut ottaa siitä lähikuvaa (ja olen edelleen kaupungissa, niin en juuri nyt voi kuvata sitä).
Kun rakensin kivipengermän, joka erottaa Rohanin kasvimaasta, istutin sen päälle 'Duchesse de Rohan' -portlandruusun (heti ovesta vasemmalle). Takakulmassa on punahelmipihlaja, joka ei ole kasvanut oikein hyvin – ehkä vesimyyrät syövät säännöllisesti sen juuria. Se on kuivunut pahasti latvoistaan pariin kertaan, mikä voi johtua ihan vain kuivuudesta tai vaikkapa juuriston syömisestä.
Se ei näin ollen ole vielä tuottanut hienoja vaaleanpunaisia marjoja. Mutta nyt se on taas noin metrin korkuinen, ehkä tämä tästä!
Vaikka kuvaan ei osunut, kasvaa tässä pengermän päällä aika paljon tuoksukurjenpolvea. Olen siirrellyt sitä muualta tähän peittämään maata siksi aikaa, kunnes ehdin istuttaa muita kasveja. Tuoksukurjenpolvi on siihen kätevä apuri.
Kolmion muotoisen uuden istutusalueen yhdessä kulmassa kasvaa vielä pieni paatsama, joka on sekin istutettu joitakin vuosia sitten. Ajattelin pikku puun sopivan kasvimaan kulmalle, rajaamaan tontin tien puoleista reunaa.
Kolmion muotoisen uuden istutusalueen yhdessä kulmassa kasvaa vielä pieni paatsama, joka on sekin istutettu joitakin vuosia sitten. Ajattelin pikku puun sopivan kasvimaan kulmalle, rajaamaan tontin tien puoleista reunaa.
Kerrankin puun siemenkasvatus onnistui! Useimmiten niistä ei nouse mitään. Tästä nousi useita, niinpä jaoin ystävillekin ja silti omallekin pihalle riitti neljä taimea, jotka ovat kaikki yhä elossa. Tällä ei ole suomenkielistä nimeä: Rhamnus schneideri var. mandschurica. Kiinalainen laji.
Kun tein pihakierrosta illalla, huomasin paatsaman oksankärkessä villakärpäsen vetäytyneenä yöpuulle. Tämän söpön otuksen voi useammin bongata pörisemästä lähes paikallaan kukan edessä imemässä mettä pitkällä imukärsällään. Mutta nyt se oli tuossa tuhisemassa, ehkä jo sikeässä unessa.
Istutin alueen etureunaan matalia 'Little Beauty' -tulppaaneja, nyt nekin ovat kukassa. Ja tässä kuvassa näkyy myös yksi punaraidallisista papukaijoista!
Käydään vilkaisemassa pari rappua alempana, miltä Rohanista käsin näyttää.
Rohanista pitää tehdä oma juttunsa, mutta pikaisesti vain sellainen uutinen, että japaninkirsikka 'Royal Burgundy'...
... ehti puhjeta kukkaan juuri ennen lähtöäni! Ihanaa, että ennätin nähdä ja ikuistaa tämän kauneuden.
Istutin alueen etureunaan matalia 'Little Beauty' -tulppaaneja, nyt nekin ovat kukassa. Ja tässä kuvassa näkyy myös yksi punaraidallisista papukaijoista!
Rohanista pitää tehdä oma juttunsa, mutta pikaisesti vain sellainen uutinen, että japaninkirsikka 'Royal Burgundy'...
Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis
Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä
Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii
Punakoristeraparperi Rheum palmatum var. tanguticum
Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet
Tuoksukurjenpolvi Geranium macrorrhizum
En millään ehdi nyt kommentoida muiden blogeja. Upea kukassaan tuo japaninkirsikka 'Royal Burgundy', onneksi ehdit nähdä sen. Todella paljon sinulla on ollut kaikkia kasveja kukassa. Osa taas sellaisia, joista en ole kuullut. Keväällä tapahtuu aina niin nopeasti kaikkea, että ei ihme, että jokaisesta kasvista ei muista tai ehdi ottaa yksilökuvaa.
ReplyDeleteMukavaa, että ehdit kuitenkin kommentin jättää!
DeleteOlisi tuota kirsikkaa mielellään ihastellut koko tämän viikon kaupungissa kärvistelyn sijaan, mutta joskus on hoidettava työ-, harrastus-, huvittelu- ja perhevelvollisuudetkin.
Kyllä sulla on Ransu niin kukikasta joka puolella saaressa. Ihan hyvä varmaan pitää välillä lepolomaa kaikesta hoitamisesta kaupungissa vai?
ReplyDeleteKaupungissa on vaikeaa se, että aina, kun haluan ulos, mun pitää saada mamma raahattua mukaan! RANSU
DeleteNo toi on kyllä paha. Emännän ulos saamisessa ainakin on aina kauhea työ - emäntä
DeleteNiin on! RANSU
DeleteKasvimaan nurkalla on oikein osuvia väriyhdistelmiä ja keisari on vallan komea. Aika hauskasti ’Diabolo’ on kiva hyvin monien ja monen väristen kasvien kanssa. Olen katsellut omia Diaboloja sillä silmällä :).
ReplyDeleteRansu on kyllä hauska, kun lähtee sinun matkaasi ilmeisen usein.
Taas tuli uutta tietoa - tuon eläinkunnan edustajan suhteen. En ole ennen tiennyt villakärpästen olemassaolosta.
Voi, miten hienolta näyttää japaninkirsikkasi!
Diabolo on tosiaan mainio komppausväri moneen.
DeleteRansu seurailee minua kuin hai laivaa. Helteellä pitää ihan kantaa se johonkin varjoon, kun se silti minua haluaa seurata ja sillä on sydänsairaus.
Villakärpänen on todella hauska! Se on tuollainen hyvin pörröinen, vaalea otus ja imee piiiitkällä kärsällään mettä.
Japaninkirsikka on niin ihana - onneksi sen juuria eivät myyrät ole tuhonneet.
Ihanasti sointuu ’Ruduke’ nuorilehtiseen ’Diaboloon’. Ja lisää ihanaa oranssia japaninkirsikassa pinkahtavien kukkien kera. Vaaleanpunaisen ja keväänoranssien lehtien yhdistelmä on jotain niin kaunista.
ReplyDeleteEn ole koskaan tunnistanut paatsamaa metsästä, mutta jossain niitä täytyy olla, koska sitruunaperhosia lentelee paljon.
Pieni uninen turkisolento on kyllä söpö. Isolle turkisolennolle rapsutustervehdykset, Ransu tervehtiikin usein jo valmiiksi kuvissa.
Merja
Lehteen puhkeavien kasvien sävyt ja kevään kukat yhdessä luovat aivan unohtumattomia värihetkiä. Kesällä kaikki on vain jotenkin tasaisen, päällekäyvänkin vihreää. Keveys on sitten poissa, nämä hetket ovat ainutlaatuisia ohikiitävyydessään.
DeletePaatsama on tosiaan huomaamaton peruspuska, perusmalliset lehdet, ei mitään erityistä. Komeat mustat marjat ovat kyllä hyvä tunnistuskeino.
Ransu kiittää terveisistä!
Kyllä minunkin täytyy kokeilla keisarinpikarililjojen kasvattamista, kuinka komea se onkaan - ja tuo ihanan heleä oranssiväri, ah, miten kaunis! Ja kauneudessa ei jää jälkeen japaninkirsikkapuusi - onneksi ehdit nähdä kukkaloiston!
ReplyDeleteKannattaa kokeilla! Niiden etuja on sekin, että kukaan ei syö haisevia keisarinpikarililjoja.
DeleteOnneksi ehdin tuon puun tosiaan nähdä, se on yksi vuoden kohokohdista.
Harvoin ihastun oranssiin, mutta tuo 'Ruduke' on kyllä herkullisen sävyinen. Tai sitten alan vaan lämmetä aiempaa enemmän keltaiselle ja oranssille. Etupihallemmekin olen tekemässä pääosin keltaista istutusta. (Sen värimaailmaa tosin sanelee lähinnä pihan vanhat kasvit, joita aion siirtää etupihalle taloudellisista syistä. Rahat säästän takapihaan, jonne koitan muodostaa haaveilemaani romanttista puutarhaa.) Suloinen villakärpänen. Luonto on täynnä ihmeellistä katseltavaa. Ihana Ransu ja upeat kirsikankukat! Tunnelmallisia toukokuun viimeisiä päiviä sinulle!
ReplyDeleteKeltainen ja oranssi ovat ihania sellaisiin paikkoihin, joissa ne voi nähdä vastavalossa, esim. ilta-auringossa. Se nostaa värit kauniiseen hehkuun.
DeleteOn ihanaa nähdä, kuinka alat toteuttaa haaveidesi romanttista puutarhaa!
Kaunis kirsikka ja onneksi ehti aukaista kukkansa vielä paikalla ollessasi. Ainakaan tällä suunnalla ei kovin lämpöistä ole tiedossa joten toivottavasti kirsikkasi jaksaa venyttää kukintansa kestoa seuraavaankin tapaamiseen.
ReplyDeleteKerrotut kirsikankukat kestävät onneksi kauemmin kuin yksinkertaiset, joten ehkä on jotain toivoa.
DeleteUpea kukinta kirsikkapuussa. Ransu tuli muistuttamaan, että hänestäkin pitää ottaa kuvia. Ruduke on hienon värinen, kuin rivi mandariineja latvassa.
ReplyDeleteRansusta saa kuvia aina, kun kääntyy tai sihtaa jalkoihinsa ;-)
DeleteRivi mandariineja tosiaan. Ihanan mehukas väri.
Huomasin joidenkin outojen lentävien livahtavan talon seinän raosta sisään. Useammankin, joten lienevät löytäneet soman kodin meidän seinän rakenteissa!?! Sinun villakärpäskuvan ansiosta googletin kimalaiskärpäsen, ja joku niistä lajikkeista lienee talomme seinäasukkaat. Muistaakseni näitä otuksia on vain eteläisessä Suomessa, siksi en ole niitä ennen nähnyt.
ReplyDeleteKaikenlaisten öttiäisten kanssa elämme. Istuin huussissa yhtenä päivänä, kun huomasin erakkomehiläisen tekevän pesää kattopuun halkeamaan <3 Tai ei se mikään pesä varsinaisesti ole, munii sinne munat, jotka tulevat toimeen omillaan ja toivottavasti kuoriutuvat uusiksi mehiläisiksi ensi keväänä. Ihanaa, että on oma pikkuruinen mehiläisfarmi.
Delete