Elämää paratiisisaarella ja retki Rauman suuntaan

Olen päässyt viettämään aikaa ystäväni sukuhuvilalla Uudenkaupungin kauniissa saaristossa.

Ohjelmassa on niin virkistäytymistä kuin työntekoakin, onneksi ystäväkin on yrittäjä, niinpä töiden mukaan ottaminen ei ole pyhäinhäväistys, vaan täysin normaalia. Kummallakin meistä on hieman työsumaa tällä hetkellä. Naputtelemme yhdessä koneitamme täällä vanhan tuvan pöydän ääressä ja välillä käymme ulkona, saunomme rantasaunassa ja uimme.

Tai sitten tarkkailemme käenpiikojen poikasten ruokintaa rantalepikössä.

Olen päässyt myös tutustumaan tarkemmin tähän saaristoon töiden merkeissä (minulla on todella kiva työ!). Eilen aamulla työnsin soutuveneen vesille jo aamuvarhaisella, sillä ohjelmassa oli tärkeä retkipäivä.

Suvikummun Marja oli järkännyt pienen ryhmäretken Vakka-Taimeen. Pääsimme viimeinkin ruusutarhaan asti ja se olikin näkemisen arvoinen! Toki osa ruusuista oli jo kukkinut, kuten pimpinellaruusut; mutta tarhakurtut, centifoliat, neidot, kartanot, sammalet, damaskot ja portlandit olivat upeasti kukassa. Monelle meistä taisi tulla pakkosaada-kohtauksia, minulle ainakin. 

Ostoslistallani oli jo valmiiksi neidonruusu 'Mme Legras de St Germain' ja ranskanruusu 'Violacea', mutta jälkimmäisen taimia ei ollut, niinpä otin heräteostona muhkean 'Charles de Mills' -ranskanruusun sen sijaan. Laittaisin tähän kuvat niistä kukassa, mutta kuvieni muistiinpanot ovat autossa ja auto soutuvenematkan takana...

Meille näytettiin Vakka-Taimen istutusalueita Vesa Muurisen asiantuntevan opastuksen johdolla. Vakka-Taimessa voi tuntea olevansa lähes lauhkean vyöhykkeen sademetsässä. 

Puut kohoavat korkeuksiin, eivätkä ne ole mitään tavallisia lajeja. Köynnökset kiipeävät puiden runkoja pitkin taivaaseen ja puiden alla on mitä merkillisintä kasvillisuutta.

Kanadanliljat ovat tänä kesänä korkeampia kuin konsanaan.

Lopuksi saimme vielä tutustua Marjan omaan puutarhaan. Puutarhapantteri Onni pysyi jälleen piilossa, mutta Ruusa hoiti totutusti pihaesittelyä.

Joku saattaisi ehkä jopa sanoa, että Ruusassa on hitunen linssiluteen luonnetta.

Ruusa löysi asiantuntevaa rapsuttelua Cherin käsissä. Laatuaikaa nurmikolla.

Suurkiitos ystävälle, jonka luona olen saanut viettää saariaikaa, Marjalle ihanasta retkestä, Vesa Muuriselle mahtavasta elämyksestä Vakka-Taimen viidakossa ja ihanille bloggaajakollegoille hyvästä seurasta! Toivottavasti näemme pian taas.

Vakka-Taimeen pääsee itsekin tutustumaan, taimisto on avoinna kasvukaudella maanantaista lauantaihin, sivusto on täällä: KLIK.