Rauman reissulta palasin Uuteenkaupunkiin ja kun sieltä lähdin taas kohti pohjoista, oli minulla hitunen ylimääräistä aikaa. Käytin sen tutustumalla Pyhärannasta pohjoiseen vievään tiehen, joka kiinnosti jo lauantaina, mutta en silloin ehtinyt sinne.
Tieltä oli viitta vasemmalle, jossa luki "Santtion kylätie", eikä siinä enempää tarvittu. Kurvasin sinne ja onneksi niin tein, sillä sydän jäi Santtioon. Mikä ihana kylä!
Meri.
Kirjoitin Santtiosta pikku jutun Oma PIHA -lehden blogiin, se löytyy
täältä.
Näin paljon kaunista varsinaissuomalaista ja satakuntalaista maisemaa. Uudenkaupungin ja Porin välillä ei taida olla kovin montaa varsinaisesti kuuluisaa matkakohdetta, silti seutu on maisemiensa ja rakennusperintönsä takia kuin helminauha – pieniä helmiä perä perään.
Tällä kertaa ehätin myös Mäntyluotoon ja Mäntykalloon.
Meri.
Loistonhoitajan taloon majakan kupeeseen voisin muuttaa heti. Sitä restauroidaan parhaillaan.
Reposaareenkin ehätin, mutta sitten alkoi olla jo vähän kiire Pomarkkuun ja illaksi Luhalahteen.
Eilen palasimme kotiin. Onneksi kotonakin on meri, vaikka se ei ihan kotipihalle näykään. Mutta muuten menisin lakkoon.
Rikkaporkkanat kukkivat joka puolella ja ruusut ovat vielä hyvin kukassa. En ole edes ehtinyt missata sammalruusun kukintaa. Kuvassa kukkii punainen L. D. Braithwaite, David Austin -ruusuja.
Ruskosormustinkukka ei ole avannut ensimmäistäkään nuppua, mutta nyt siihen ei enää kauaa mene. Laitoin sen reissun ajaksi verkkoon, sillä olisin kokenut hermoromahduksen, jos se olisi käyty syömässä.
Sormustinkukkiin ei yleensä kajota, mutta kun tässä tapauksessa olisi riittänyt, että joku utelias olisi saanut päähänsä maistaa, sillä näitä on vasta tämä yksi tulossa kukkaan. Ystävien pihalla syötiin kerran rohtosormustinkukan varsi (toivottavasti se tyyppi sai sydänkohtauksen). Kuvassa näkyy myös Ransu.
Kaikkia tiikerililjojakaan ei ole syöty, nuppuja näkyy! Kanadanlilja kukkii, tosin ei lainkaan niissä mitoissa kuin Vakka-Taimessa eikä niin runsaanakaan. Olisikohan se happamamman maan kasvi. Tähän kohtaan valuu kalliolta ylärinteestä vesi, ja saaren kalliossa on kalkkikiveä.
Tyytyväisiltä pojilta terveisiä kaikille!
Kanadanlilja – Lilium canadense
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Tiikerililja – Lilium lancifolium
.JPEG)
.jpg)
Kunpa sitä joskus malttaisi lähteä kiertämään länsirannikon helmiä, olisi samalla hyvä syy käydä Vakka-Taimessa. Minulla on ensi kertaa lähes kaikki omenapuut verkotettuina myös kesällä, joku täällä on käynyt nyppimässä niiden runkoja, olen ollut niin tuohduksissani moisesta. Kaiken päälle on alkanut näkyä peuroja tuossa meidän viereisillä pelloilla, joka kerta kun näen niin säikytän tiehensä. Jäniksetkin harrastavat sitä, että purevat kasvin poikki ja sitten jättävät syömättä, pitää vain kokeilla mille maistuu, että on ärsyttävää.
ReplyDeleteLuulisin, että sinä myös vanhoista taloista kiinnostuneena tykkäisit, sillä länsirannikolla on oma rakennusperinne ja paljon kiinnostavaa nähtävää. Monessa kylässä on kotiseutumuseo, ja ihan vain pienempiä teitä kiertelemällä löytyy paljon kiinnostavaa nähtävää.
DeleteOn todella harmillista, kun napsijoita käy pihassa. Toivottavasti omenapuut voivat nyt kasvaa rauhassa.
Vanhempieni asuessa 10 vuotta Uudessakaupungissa ja mökkeillessä Lokalahdella tuli tehtyä kssäretkiä mm. Pyhärantaan ja ajettua Santtiossa. Hienoja, idyllisiä paikkoja, jossa kesäasutuksen lisäksi on myös jonkin verran ympärivuotista asutusta. Tänä päivänä varmaan vielä enemmän, kun Ukin autotehdas työllistää porukkaa.
ReplyDeleteHarmaankäenkukkasi on upean runsas. Onko se millainen talvehtija? Kasvatin sitä siemenestä ja siirsin taimet kesäkuussa kukkapenkkiin. Ei ole kuollut, mutta ei kyllä kasvakaan. Omituinen nyhjöttäjä.
Mukava ladata itsensä täyteen kissaterapiaa karvaisten poikiesi kuvia katselemalla. Adoptiokissakin on kuulemma nyt mökkilomalla, joten pikkuisen on puutetta kissoista.
Tuntuu olevan ympärivuotista asutusta ja virkeitä kyläyhdistyksiä. Toki kesällä kaikkialla on ihaninta, kun on kukkia ja avoin meri ja kaikki hyvin ;-)
DeleteHarmaakäenkukkahan tekee ekana vuonna vasta lehtiruusukkeen, kun se on noin kaksivuotinen (voi elää pidempäänkin, mutta periaatteessa). Kukkia odotettavissa ensi vuonna siis :-)
Voi, kissaisia ajatuksia sinne! Ransu etenkin on ollut oikein huomionkipeä ja halinpuutteessa, vaikka sillä oli kaksikin hoitajaa. Ilmeisesti mamma on sen mielestä vain se ainoa oikea.
Kiitos. Toivottavasti harmaakäenkukka kylväytyy, lisääntyy ja pysyy sillä tavoin vakioasukkaana.
DeleteRansu osaa selvästi nauttia ruhtinaallisista olosuhteista. Meillä Juuso pyysi tasapuolisesti ruokaa molemmilta, mutta minun viereeni se kömpi nukkumaan.
Eiköhän! Tietääkseni se ei ole hävinnyt mistään, minne sitä on istutettu tai kylvetty, pikemminkin lisääntynyt eksponentiaalisesti :-D Niin täälläkin, mutta se on todella kelpo kukkanen ja pintajuurisena ne lehtiruusukkeet on todella helppo nyhtää paikoista, joihin niitä ei kaivata.
DeleteSinulla on varmasti ikävä Juusoa pedissä. Juuso oli sellainen ihana mamman kaveri ♥
Ei oo Raumalla tullut käytyä, vaikka ei turusta niin pitkä matka olisi, siellä olisi katseltavaa, se kun on vanha kaupunki.
ReplyDeleteKannattaa käydä! Myös Uudenkaupungin puutalokorttelit ovat hurmaavia ja siellä on monta kivaa museotakin.
DeleteLöysit Porin timantin eli Reposaaren♥ Rauma on myös suosikkini. Et sitten eksynyt Luvialle, joka on jonain vuonna valittu Suomen kauneimmaksi mökkikunnaksi. Siellä ovat minun juureni, pienessä merenrantakylässä.
ReplyDeleteJuu, jos vain yksi kukkii ja sen menettäisi, olisi se järkyttävää. Minäkin käytän välillä lyhytaikaisia suojauksia milloin mistäkin syystä.
♥♥
Räpsöö oli jo vanhastaan tuttu, olen käynyt Porissa lapsesta saakka säännöllisesti sukulaissuhteen takia. Mäntyluodossa en ollutkaan aiemmin käynyt, Yyterissä vain. Tällä kertaa lähes vain ajoin Luvian läpi, käväisin pikaisesti kaupassa kirkonkylällä ja jatkoin Lankooriin.
DeleteHienoja reissuja tulee joskus tehtyä, kun on vähän enemmän aikaa. Onneksi kotona oli kasveja tallella. Minun marjakuuseni ei millään kasva, kun sitä on syöty joka talvi. Nyt uskon ja laitan sen ensi talveksi verkon sisään.
ReplyDeleteTuossakin riitti muutama tunti ylimääräistä, kun yksi pihatapaaminen peruuntui.
DeleteMarjakuusi on yllättävä, sillä ei luulisi sen olevan jonkun ruokaa. Mutta niin se vain on. Mulla niitä on kaksi ja ympärivuotisesti verkon sisällä.
Vaikka on tosi mieluista katsella kauniita maisemia maailmalla, niin koti on aina paras paikka. Terkut karvapöksyille!
ReplyDeleteOn se, ja oma rauha ja hiljaisuus on tietysti kaikkein parasta vierailupainotteisten reissujen jälkeen, niin riemastuttavia kuin ovatkin ;-) Pojat kiittävät! Musti ei yleensä paljon kotona näyttäydy, kun olemme olleet poissa, sillä on niin paljon hommia ulkona. Mutta nyt keksin keinon saada se säännöllisesti sisään: ostin sille paketin tuoretta maksaa. Nyt se käy vähän väliä näyttäytymässä keittiössä.
DeleteSulla on ollut ihana kierros, mutta oli varmasti myös ihana päästä kotiin tutkimaan mitä siellä on tapahtunut.
ReplyDeleteVakka-Taimessa kaikki kasvit taitavat olla ihan omaa mittaluokkaansa, niin kuin ne kanadanliljatkin.
Mietin just eilen, että olisi ihana, kun olisi sellainen varjo-metsäpuutarha. Meillä on aika aurinkoista joka puolella tonttia ja varjossa on sitten valtavan kuivaa. Ainoat kunnon varjot ovat metsän siimeksessä puiden alla. Sinne ei vettä paljon pääse, kun suuret puut nappaavaat kaiken sateen lehdillensä. Aluskasvillisuuttakin on oikeastaan aika vähän.
Vakka-Taimen varjopuutarha ja sellainen siimeksen tunnelma on niin ihana. Puiden ja muiden kasvien väleistä siivilöytyvä valo on jotain niin upeaa.
Mukavaa viikonloppua! <3
On todella kivaa palata kotiin, kun ei ole ollut hellettä eikä edes kuivuutta, niin nuput olivat täällä odottamassa eikä mitään kukintaa ole mennyt sivu suun - parasta!
DeleteMietin niitä kookkaita kohopenkkejä, joita Muurinen on rakentanut - niiden avulla pystyy istuttamaan vaativiakin lajeja, ja eri maalaatua kaipaavia yms. Pitäisi vain hommata rekkakuormallinen multaa... Mun keino istuttaa kasvit vain tuohon maahan, mitä tässä on, tuottaa melko kituliasta kasvua. Tosin joskus kasvit yllättävät. Ja ruusut ovat siitä ihania, että muutaman vuoden juuria kasvatettuaan ne lähtevät tosi hyvin kasvuun huonossakin maassa.
Kiitos, samaa sulle ja paljon terkkuja ihanalle siskollesi ♥ Olisi ollut huippua nähdä hänetkin! Olette mahtityyppejä.
Viehättävällä kesäreissulla olet ollut. Tuo seutu on mulle täysin vierasta, en ole varmaan koskaan käynytkään. Kaunista kyllä Oliko pojat mukana?? Mitä shoppailit vai shoppailitko mitään? Ihastuttavat liljat ja harmaakäenkukat. Ja ihana ihana Ransu ♥ Hänellä on varmaan nyt tosi kuuma karvapökissään, voih.
ReplyDeleteVoi, kannattaa käydä - Vakka-Suomi ja Satakunta ovat aivan ihania seutuja, mulle ihan sydänlempparia tämän lounaissaariston lisäksi. Siellä on ihan parhaat murteetkin, tosin murteet ovat kyllä ihania ihan joka puolella! Ja porilainen huumori, josta puhuttiin yksien puutarhaihmisten kanssa, on ihan best.
DeletePojat eivät olleet mukana, kun vedin pienen turneen työn merkeissä, olisivat raukat olleet vankina autossa monta päivää. Shoppailin vaikka mitä, työ vei sinne sun tänne, niinpä kävin 10 päivän aikana Järvenpään pihapalvelussa, Jaakkolan puutarhamyymälässä Forssassa, Vakka-Taimessa ja Paratiisin taimitarhalla. Ja ehkä muuallakin, nyt en muista.
Onneksi helle pysyttelee yleensä mantereella, ei täällä ole kuin 21 astetta ja Ransu löytää kyllä varjoisen ja tuulenvireisen paikan :-)
Voi, että tykkään tuollaisita vahoista taloista!
ReplyDeleteNo ne ovatkin ihania, ja kokonainen kylällinen vanhoja taloja ja piharakennuksia, kuten Santtiossa, saa ihmisen hykertelemään onnesta. Muutenkin tuolla seudulla kierrellessä maisemat ja rakennukset ovat yhtä silmäniloa.
Deletemukavaa oli pitkästä aikaa palata noille Santtion kyläteille kanssasi! systeri asui aikoinaan Kalannissa juuri tuollaisessa pitkässä punamullalla maalatussa perinnetalossa, mikä oli aikoinaan toiminut mm kievarina. kiertelimme silloin paljon ympäriinsä, seutu on todella kaunista ja paljon nähtävää. oletko käynnyt Pyhämaan vanhassa puukirkossa? on ehkä maamme vanhimpia puukirkkoja, seinät kauniita maalauksia täynänsä.
ReplyDeleteVoi että, ihanaa, että pääsit reissaamaan tuolla kauniilla seudulla! Pyhämaa on vielä koluamatta, ja tällä kertaa päätin olla menemättä, kun aikaa ei ollut riittävästi. Tai olisi ollut ehkä, jos harrastaisin pikakiertelyä, mutta haluan viettää aikaa - pikkuruisessa Santtiossakin sai kulumaan pari tuntia. Haahuilu, istuskelu, paikallisten näkeminen (tai vakoilu :-D), taloista haaveilu ja yleisesti paikan hengen imeminen ihon läpi vie aikansa. Sanomasi perusteella Pyhämaahan pitää varata aikaa, ja kyllähän sen kartastakin näkee ;-) (olen niitä karttahulluja), ehkä koko päivä. Kiitos kirkkovinkistä, sinne suuntaan varmasti! Ehkä saan ystäväni houkuteltua mukaan :-)
Delete