Kyllä, nyt ovat Wimbledonit meneillään, vuoden kohokohta! Mutta täydellisiä matcheja löytyy pihaltakin. Kun kiinanpioni 'Lady Alexandra Duff' avasi kukkansa samaan aikaan kuin pari vuotta sitten kylvetyt 'Canon Went' -purppurakannusruohot, on hymyssä pitelemistä. Miten huippua!
The Perfect Match
Yes, Wimbledon! But also some really great colour matches. Life does not really get better than this.
Tässä vielä hieman kauempaa. Tismalleen sama hempeän lämmin vaaleanpunaisen sävy. Jos joskus väitän, että en välitä vaaleanpunaisesta, tarkoitan niitä muita pinkin sävyjä!
'Canon Went' -purppurakannusruoho on muutenkin siemenkasvatuksista onnistuneimpia. Itivät hyvin, taimia riitti pari ystäville ja kolme omaan puutarhaan. Ne ovat monivuotisia ja kestivät mainiosti viime kesän ja tämän alkukesän kuivuuden. Kukkia avautuu koko ajan lisää ja uusia kukintoja kehittyy lehtihankoihin. Peurat eivät myöskään ole osoittaneet kiinnostusta tähän kasviin.
Tarhamarskinlilja 'Romance' on hauskasti saman muotoinen mutta isompi ja kasvaa samassa penkissä. Sävy on enemmän persikkaa, mutta muodoltaan tämä tuo mukavaa toistoa. Kuivuudessa tämä on kasvanut vain metriseksi, mutta se ei haittaa. Mukavaa nähdä kukintaa viime vuoden kuivuuskesän tuottaman tauon jälkeen.
Poiketaanpa sitten punaiseen villiin penkkiin, missä punaiset tarhasarjaliljat ovat avautuneet ja kukkivat sopivasti samassa sävyssä korallikeijunkukan kanssa. Taustalla kiinanpioni 'Duchesse de Nemours', vielä kukassa kirsikkapuun varjossa.
Punaisen villin penkin etummaisena kukkii apteekkarinruusu. Sille samansävyistä seuraa pitävät harmaakäenkukat, jotka ovat kylläkin oranssissa penkissä ja siirtouhan alla. Ne ovat periaatteessa väärän värisiä tähän, vaikka niin mukavasti sointuvatkin ruusuun. Mutta niitä kasvaa myös viereisessä penkissä ja tuolla punaisessa villissä penkissä. Eiköhän se riitä. Raivasin vastikään uutta aluetta, jonne ne ovat juuri omiaan valtaamaan tilaa, jonka muuten heinikko ottaa heti takaisin.
Hieman alempana rinteessä kukkivat puna-ailakit ja kylvämäni harjaneilikat, joiden pitäisi olla muotoa
compactus eli pienikasvuista. Ne ovat kaikki vaaleanpunaisia, joka kyllä sopii tähän. Seuraksi niille on juuri avautumassa David Austin -ruusu Lichfield Angel; hailakan persikkainen, lähes valkoinen.
Viimeisenä mahtava kombo Rohanista: sinne syksyllä siirretty hyvin tumma varjolilja (var.
cattaniae) kukkii kahden kukkavanan voimin, ja itusilmuista kasvaneet käärmeenlaukat ovat viimein tulleet kukintakokoon.
Lopuksi tiedote Ransun ystäville: hän myös palasi riiuureissultansa. Taisi saada jälleen kerran rukkaset, mutta se ei villapöksypoikaa lannista.
Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Puna-ailakki – Silene dioica
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Tarhamarskinlilja – Eremurus ✕ isabellinus
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Varjolilja – Lilium martagon
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Kyllä on nyt hempeää mätsäystä runsaasti, mutta viimeinen mätsi on paras ja tietty villahousupoika!
ReplyDeleteNo se tummien kukkien mätsi on niin sun juttu kuin olla ja voi ♥
DeletePurppurakannusruohot näyttävät ja kuulostavat erittäin hyvältä. Täytyykin laittaa nimi ylös. Aivan uusi tuttavuus minulle. Kaikki kukat, jotka eivät kiinnosta peuroja ovat enemmän kuin tervetulleita. Harmaakäenkukan ja harjaneilikan siemeniä juuri tilasinkin, toivottavasti jossain vaiheessa kukkivat täälläkin. Eilen tuli 18 mm vettä, toivottavasti sielläkin.
ReplyDeleteEn ole nähnyt purppurakannusruohon taimia myynnissä kai millään taimistolla, mutta tilasin sen siemeniä Sarah Ravenilta, lajike 'Canon Went' on tuo ihana hempeä pinkki. Peuroja kiinnostamattomat kasvit ovat lottovoitto. Ainakaan toistaiseksi noista ei ole latvoja napsittu ollenkaan, se on hyvä merkki.
DeleteKiitos, täälläkin satoi kunnolla, itse asiassa vähän yli 20 mm. Ihanaa!
Yhteisesti tähän ja edelliseen postaukseen: voi Ransu ja Ransun villapöksyt! Ihmeellinen otus se naapurin Nelli, jos noin komealle ja hyvin pukeutuneelle herraskissalle antaa pakit!
ReplyDeleteNaapurin Nelli on Erittäin Omanarvontuntoinen leidi, ja hieman pippurinenkin, ja hyvin pieni ja söpö! Ei ole tietoa, mitä hän syvällä sisimmässään tuntee Ransua kohtaan, mutta hän ainakin esittää vaikeasti tavoiteltavaa.
DeletePurppurakannusruoho on kaunis ja minulle ennestään tuntematon kasvi. Pitääkin tutustua siihen paremmin, se saattaisi sopia hyvin myös omaan puutarhaani. Harmaakäenkukka on myös hurmaava, siinä on kaunis väritys. Mukavaa viikonloppua sinulle ja Ransulle terkkuja :)
ReplyDeleteKuten yllä Reettalle totesin, en ole sen taimia nähnyt, mutta siemenestä kasvattaminen onnistui ihan mukavasti.
DeleteMe Ransun kanssa kiitämme, mukavaa viikonloppua sinnekin!
Aivan ihania värien yhteen osumia! Noissa silmä lepää. (Joskus myös ihania vastaväripareja.)
ReplyDeleteVastaväritkin ovat usein mahtavia, mutta tällaiset täydelliset värimätsäykset nyt veivät huomion, kun niitä oli yllättäen monessakin paikassa.
DeleteOi, tuo tumma varjolilja! <3 Melkein yhtä ihana kuin Ransu.
ReplyDeleteCattaniae on etsimisen arvoinen herkku, mutta en tiedä, onko sitä sipulina tai taimena useinkaan myynnissä. Olen näynyt sen siemeniä Maatiainen ry:n siemenvalikoimissa.
DeleteNo jo on täydellistä mätsäystä, missä kieltämättä silmä lepää. Viimeisessä kuvassa löysin myös hyvin toisiinsa sointuvat Ransun, sadevesitynnyrin ja kauhan. Ihan perfect match!
ReplyDeleteRansu, sadevesitynnyri ja kauha! :-DDD No on kyllä ihan hyvä match sekin :-D
DeleteKuivuutta sietävät kasvit alkavat olla kasvavassa suosiossa ainakin omalla listalla. Huippua kun kukinnat niin hyvin samassa tahdissa! Vaaleat ja tummat sävyt molemmat niin hienoja.
ReplyDeleteOn ihanaa, kun on sellaisiakin kasveja, jotka eivät ala nuokkua kuivuusjakson aikana. Suosittelen lämpimästi kannusruohoja! Siirsin viime loppukesällä puutarhaani myös luonnon kannusruohoa, sitä ihanaa keltaista, ja se voi vallan mainiosti aivan kuivalla paikalla.
DeleteUljaita ja herkkiä värejä! Ja Ransulle kannustukset uusille riiuureissuille.
ReplyDeleteRansu kiittää! Tällä hetkellä se keskittyy mammalle muikisteluun ja aamupalan jälkiruuan kerjäämiseen.
DeleteIhania yhdistelmiä! Purppurakannusruoho sai minussakin aikaan must have -reaktion, toivottavasti sen siemeniä tulisi vastaan. Tuollaisia tähkämäisiä kukintoja aina kaipaa.
ReplyDeleteSe on ihanan luonnonkukkamainen. Todella paljon on kasveja, joita voi puutarhaansa täällä meilläkin istuttaa, jos niiden taimia vain joku myisi! Taimikasvatus oli kyllä helppoa.
DeleteLady Alexandra Duff on kuin pörheä puuterihuisku, purppurakannusruohojen kanssa korostavat toinen toisiaan.
ReplyDeleteKasvatin harmaakäenkukkaa siemenistä. Hyvin iti. Siirsin ne toukokuun lopulla maahan, jossa olla möllöttävät, vaan eivät kasva, eivät kuki. En ole tutustunut niiden sielunelämään sen tarkemmin, mutta toivon selviävän hengissä ja kukkivan sitten ensi kesänä.
Nelli taitaa olla nirso neiti, kun noin komea kaveri ei sille kelpaa. Uutta yritystä kehiin Ransu, eiköhän se Nelli siitä opi.
Sinäpä sen sanoit! Duff on puuterinvärinen, tismalleen. Beigeen vivahtava vaaleanpunainen, ihanan upottava ja lämminsävyinen puuterivippa.
DeleteOlisikohan harmaakäenkukkien kanssa niin, että ne tosiaan kasvattavat ekana vuonna vain lehtiruusukkeensa ja kukkavarsi alkaa nousta toisena vuonna. Sitten vähitellen siementaimia alkaa ilmestyä, mutta ne on niin helppo tunnistaa ja kitkeä jo ruusukkeina paikoista, joihin niitä ei haluta. Niistä tulee hyvä, tiivis kasvusto - siksi mietin niitä paikkaan, jossa ne voisivat auttaa raivaamisessa pitämällä heinäkasvustoa kurissa. Uudet istutusalueet tulee nimittäin vain kaivettua lapiolla heinikkoon, kääntämällä maa ja sitten kaikki heinä sun muu kasvaa taas, mutta vähemmällä voimalla. Vähitellen siinä oikeasti pääsee voiton puolelle, mutta työtä ja tällaisia apulaiskasveja se vaatii.
Ransu on riiannut Nelliä jo kohta kymmenen vuotta, joten ei se ole mikään helppo nakki :-D
Voi Ransua <3 Purppurakannusruoho vaikuttaa mielenkiintoiselta. Täydellisestä kuivan kesän kasvilta.
ReplyDeleteTänään taas totesin miten pieni on maailma. Sain puutarhavieraaksi pariskunnan jonka kesäpaikka on siellä sinun lähellä, ovat vierailleetkin puutarhassasi, yhdessä ylistimme blogiasi ja niin elimme mukana sateet ja kaiken syövät kauriit.
Voin lämpimästi suositella purppurakannusruohoa. Täytyy pitää silmät auki tulevina vuosina siementaimien varalta, vielä niitä ei tietenkään ole, tämä on vasta ensimmäinen vuosi, kun ne kukkivat tuossa omilla sijoillaan. Viime vuonna vielä ruukussa tuli jokunen yksittäinen kukinto. Jos siementaimia tulee, pistän sinulle tulemaan, mutta siemenkasvatuskin oli kyllä hyvin helppoa.
DeleteSepä hauska kuulla! Olisikohan ollut ihana pariskunta, jotka kävivät puutarhassani viime vuonna ja toivat tuliaisiksi herkullista syreeninkukkamehua. Aivan ihania ihmisiä. Puutarhavierailuhomma on ihan mahtavaa, kun pääsee jakamaan rakasta harrastustaan - tai elämäntapahan tämä on - sitä täydellisesti ymmärtävien ihmisten kanssa, jakamaan kokemuksia ja ajatuksia.
ei voi kuin vain huokailla ihastuksesta, täydellisiä väriyhdistelmiä!
ReplyDeletemukava kuulla, et Ransu palasi riijuureissultaan kotiin, niin arvokkaasti herra astelee, ei ainakaan näytä tappiotaan Nellin suhteen;)
Ransulla on onneksi aina mamma, joka paijailee ja pussailee varmasti, ja antaa vielä ruokaakin!
DeleteIhanaa kukintaa. Tuntuu, että kaikilla muilla kukkii loisteliaasti vaikka ja mitä. Täällä ei kuki juuri mitään. Ankeaa. Ihana kannusruoho. Minulla harmaakäenkaali viihtyi tasan yhden kesän, sormustinkukat eivät kuki.
ReplyDeleteToivottavasti sielläkin pian kukkii!
DeleteToivottavasti ei Pöksylle tullut haavaa nenuun!
ReplyDeleteEi kai. Ransu ei uskalla mennä niin lähelle Nelliä :-D
DeleteUseampikin perfect match! Nuo hempeät pinkit ovat kyllä niin ihania <3 En ole kuullutkaan purppurakannusruohosta, se keltakukkainen perusriesa on kyllä tuttu äitini puutarhasta. Se meinasi soluttautua toisen kasvin juurakon mukana tännnekin. Nuo Ransun villahousut on kyllä mahtavat! On se kumma kun ei Nelli-neidille kelpaa!
ReplyDeleteVoi, se keltakukkainen perusriesa on minusta niin ihana! Oli ihan lempikukka jo lapsena, ja viime kesänä onnistuin siirtämään sitä naapurin sorakasasta omaan preeriapuutarhaani, toivottavasti se lisääntyy siinä rutkasti. Se on niin mahti-ihanan värinen. Tuuhea lehdistö sillä taimellani ainakin on, hyvin samanlainen kuin tuolla purppurakannusruoholla.
DeleteIhania väripareja, niin minunkin mieleeni. Ihan uusi minulle tuo kannusruoho, olen pitänyt niitä keltaisina😊 Kasvaisi varmaan meilläkin kellarin vieressä paahteessa.
ReplyDeleteSe keltakannusruohokin on hyvin kaunis, purppurakannusruohoissa taitaa kaikissa olla punervat tai violetit kukat.
Delete