Länsilaidan kuulumisia

Oranssissa penkissä kukkii kaikkea ihanaa, itse asiassa joka puolella kukkii, ja se onkin positiivinen ongelma, kun on niin paljon kerrottavaa ja jutut venyvät maratoonimittaisiksi.
Tässä kukkisi myös kirjoapteekkarinruusu, mutta onneksi siirsin sen. Oranssin penkin värimaailma on keltaista, oranssia, ruostetta ja ruskeaa terästettynä ripauksella sinistä, vastaväriä. Piste. Muun väriset saavat nyt kyytiä.
Keltaiset etelänkurjenmiekat ovat valtavan kauniita ja niiden seuraksi on tulossa kukkaan Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä kasvatettuja King's Blue -ritarinkannusten siementaimia.

Ystävältä saatu marhanlilja 'Early Bird' on täydellisen värinen!

Tadaa! Tämä ei ehkä näytä juuri miltään, mutta minulle tämä on lottovoitto. Kylvin ruskosormustinkukkia kesällä 2016 ja nyt niistä ensimmäinen on tulossa kukkaan! Näistä taimista, joita istutin tähän useita, on jäljellä enää kaksi, mutta nämä ovat sitäkin arvokkaampia. Se toinen ei vielä ole tehnyt kukkavartta, ainakaan näin korkeaa, mutta se raukka kasvaakin puoliksi idänunikon kaatuneiden kukkavarsien alla.
Japaninvaahtera 'Enkan' on hieman ahtaalla tämän kyljessä, mutta saa luvan kestää.

Tontin länsilaitaa reunustaa tekemäni kivimuuri. Sen viereen ovat itsekseen tulleet komeat rohtosormustinkukat. Istutetut taimet ovat puserruksissa noiden välissä, mutta eihän tuollaisia voi raivata pois!

Hieman ylempänä kukkii edellisessä postauksessa mainittu 'L. D. Braithwaite' -ruusu ruusuherukoiden edustalla, ja niiden välistäkin pilkistää jotakin tummanpunaista...

Sielläkin kasvaa marhanlilja, tosin hieman kuivuudessa kärvistellen. Ei tosin niin paljon kuin viime kesänä, jolloin tämä kuihtui jo 30-senttisenä. Nyt odotellaan kovasti ensi yölle ja huomiselle luvattua sadetta, sillä viimeisen kuukauden sademäärä on 10 mm. On se toki tuplat siitä, mitä viime vuonna ja triplat siitä, mitä toissa vuonna...
Tätä on siis jännitetty nyt yli vuosi, istutin 'Peppard Gold' -marhanliljan syksyllä 2017. Mutta ei tämä olekaan se! Tummanpunaiset kukat, joissa on keltareunaisia ruskeita pilkkuja; piti olla oranssinkeltainen kukka samoilla pilkuilla.

Tuo näyttää epäilyttävästi samalta kuin 'Claude Shride', tässä Rohanissa kasvava vanhempi ja rotevampi yksilö. Onneksi tuokin on hyvin kaunis ja sopii kasvupaikalleen ihan hyvin. Kerrankin kävi niin, että vikalajike ei aiheuta siirto-operaatiota.

Vielä vähän ylempänä on vuokko-esikkopuutarha, jossa tällä hetkellä kukkivat kurjenkellot, käärmeenlaukat, kuismat ja sysiakileija. Keltamatara ja ahdekaunokki avaavat kohta kukkansa. Koriste- ja luonnonkasvit yhdessä erinomaisesti kuivuutta kestävänä valikoimana.

Ransu esittelee. Olen siirtänyt penkkiin myös muualle hieman väärän sävyisiä harjaneilikoita.

Klassikkokuva, joka täytyy ottaa joka vuosi, kun kuistin kulman 'Hagley Hybrid' -kärhö alkaa kukkia.  Näkymä kohti huussia ilta-auringossa on niin soma. Vaikka kuvassa ei olekaan Ransua.

Ransu esittelee sen sijaan kuistia. Hienoa, että ilmat viilenivät! Norjalainen nauttii.

Kuistin kulmalla kasvava pikkujasmike 'Erectus' tuoksuu metsämansikalta.

Kaikki nämä kuvat on otettu iltauutisten jälkeen, päivällä on liian voimakkaat varjot.

Tein uuden sahapukin, sillä vanha ei enää pysynyt pystyssä. Puukasasta löytyi sen verran vanhaa materiaalia, että sain hyvin tehtyä siitä uuden, joka ei näytä yhtään uudelta. Ransu hyväksyi sen heti.

Ransu lähtee untuvapöksyt pörhöllään riiaamaan naapurin Nelliä.


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Keltamatara – Galium verum
Kuisma – Hypericum
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Pikkujasmike – Philadelphus × lemoinei 
Ritarinkannus – Delphinium
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sysiakileija – Aquilegia atrata