Thursday 19 May 2016

Rakastunut lehtiin, osa 2

Yksi ihana, joka vuosi vuodelta kasvaa hieman aiempaa suuremmaksi, on kilpiangervo. Tästä kasvaa toivottavasti jonakin päivänä jättilehtinen monsteri, toistaiseksi on ollut tyytyminen pienehköihin lehtiin. Nämä vastapuhjenneet lehdet ovat vasta mukulaleinikin mittakaavaa, kuten kuvasta näkyy.
Kilpiangervo on vastine etelämpänä kasvaville gunneroille, mutta ne eivät kestä meidän talveamme. Niitä näkee usein lampien partaalla isoissa puutarhoissa, niinpä istutin oman kilpiangervoni mutapuutarhan läheisyyteen.

In love with leaves part 2
There is no end to fantastic leaf shapes and colours, especially in spring when they are just emerging.


Olen onnistunut saamaan 'Ravenswing' -punakoiranputkesta pysyvän asukin puutarhaani. Siitä on näkyvissä muutama siementaimi, ja joku viime vuonna kukkinut vanhempikin lehtiruusuke näyttäisi olevan elossa.


Kivikkoalvejuuri rullautuu mullasta.


Keltakirjokanukka 'Aurea' on uusien lehtien puhjetessa hurmaavan oranssi.


Ruoste ja oranssi ovat ehdottomia lempivärejäni, niinpä olen liekeissä tästä uudesta viime syksynä istutetusta oranssista penkistä: rusotuomipihlaja ja 'Blushing Apeldoorn' -tulppaanit.


Sama kauempaa. Taempana, kivimuurin edessä sirotuomipihlaja jo kukkii. Välissä kasvavat pirteät voikukat tuli juuri parturoitua ruohonleikkurilla, mutta epäilemättä ne nousevat sieltä pian uudestaan!


Juuri kun ehdin sanoa, että kielot vasta nousevat maasta, näkyvät niissä jo kukkanuput! 'Albostriata' on raitalehtisen lajikkeen nimi.

Ja juuri kun ehdin sanoa, ettei 'Royal Burgundy' -koristekirsikka kuki vielä tänä vuonna, huomasin siinä pari kukkanuppua! Nyt vain pahoin pelkään, että minun ja kirsikan aikataulut menevät ristiin. Täytyisi asentaa kameroita filmaamaan pitkin poikin puutarhaa.
Tästä kuvasta muuten tuli hassu muisto ajoilta, kun opiskelin Englannissa. Opiskelimme puiden tunnistusta puutarhassa. Japanilainen opiskelukaverini totesi noista kirsikan rungossa olevista halkeamista ja nystyröistä, että hänestä ne ovat pelottavan ja ällöttävän näköisiä, kuin joitakin elävien olentojen suita tai paiseita, jotka saattavat aueta ja sulkeutua itsekseen sillä aikaa kun katsoo toisaalle. Tosiaan! Ja hyi yök. Naurattaa vieläkin, kun katson kirsikoita läheltä, ja näen silmissäni ystäväni demonstroimassa "suiden" avautumista. Japanilaiset lienevät kuuluisia siitä, miten paljon he kiinnittävät huomiota yksityiskohtiin.

Päivän toinen riemunkiljahdus: punalehtiruusun siementaimia! Sain kiulukoita Päivänpesän elämää -blogin Katjalta kai puolitoista vuotta sitten. Kylvin ne ruukkuun, jonka upotin maahan ja siinä se on ollut 1,5 vuotta. Luonteelleni ominaisesti perehdyin vasta jälkikäteen siihen, miten ne olisi pitänyt kylvää. Olisi pitänyt poistaa hedelmäliha, hioa pintaa hiekkapaperilla ja pyörittää siemeniä kolme kertaa myötäpäivään nousevalla kuulla ja sylkäistä istutusreikään, vai miten se nyt menikään. En poistanut hedelmälihaa edes, kun ajattelin, että kai ne näin luonnossakin kylväytyvät, paitsi jos ovat kulkeutuneet linnun tai jonkun muun otuksen ruuansulatusjärjestelmän läpi. Mutta näin ne vain ovat itäneet! Yritykseni juurruttaa juurivesaa tai pistokkaita eivät ole onnistuneet.
Olikohan ruusu niitä lajeja, jotka kasvattavat ensimmäisenä vuonna vasta juurta, vai miksi kaikki nousivat vasta nyt, mutta ei sillä väliä. Hurraa ja tuhannet kiitokset Katjalle, viimeinkin minulla on punalehtiruusua! Ruusuista kenties kaunein, vaikka enpä menisi takuuseen, miten niistä nyt voi valita – toinen toistaan kauniimpia.


Gunnera – Gunnera
Keltakirjokanukka – Cornus alba, kelta- ja keltakirjavalehtiset lajikkeet
Kielo – Convallaria majalis
Kilpiangervo – Astilboides tabularis
Kivikkoalvejuuri –  Dryopteris filix-mas
Punakoiranputki – Anthriscus sylvestris, tummalehtiset ja -vartiset lajikkeet
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

23 comments :

  1. Ihania lehtiä. Minusta rusotuomipihlajassa on ihanaa tuo aika juuri ennen kukkimista. Meidän rusotuomipihlajoiden kukinta on ohi. Ja kielot (lämpimällä paikalla) alkavat jo tuoksua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä onkin, nuo ruskeat lehdet ja suipot valkoiset kukkanuput - ihanaa kauneutta, jonka soisi kestävän oikein pitkään. Kielojen tuoksu on niin huumaava, voi olla silmät kiinni ja ihmetellä, miten voikaan olla niin ihana tuoksu maailmassa.

      Delete
  2. Kasvien lehdet ovat tosiaan kauniita väreiltään, sävyiltään ja muodoiltaan. Punalehtiruususta en muista kuulleenikaan, mutta googlatessa selvisi - on kyllä suloisen näköinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Punalehtiruusua löytyy monelta vanhalta pihalta, vaan tällä saarella sitä ei ole kenelläkään. Se tekee lisäksi niin kitsaasti juurivesoja, ettei siitä voi sellaistakaan saada (tai ottaa) kuin aniharvoin. Joten olen todella iloinen tästä taimionnistumisesta!

      Delete
  3. Kasvimaailma on taikoja täynnä. Täytyypä kokeilla oman punalehtiruusujen kiulukoiden kaivamista purkki-istutukseen. Viime talvena kiulukoita tuli runsaasti ja osa taitaa vieläkin killua pensaan latvustossa. Jospa kokeilisin myös tuota monimutkaisempaa tapaa eli istutusreikään sylkemistä muine oheistoimintoineen. Voisin vertailla, kumpi keino paremmin tuottaa tuloksia.

    Jahas, kilpiangervoni ovatkin selvästi aivan väärässä paikassa, mitä epäilinkin. Aikanaan tulevat siis peittämään kaikki muutkin samassa penkissä kasvavat, vaikka nyt tilaa löytyykin. No, ajatus olikin etsiä niille toinen paikka, kunhan ensin jämäköityvät kunnon kasvuun.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kävin ihastelemassa suloisia kilpiangervovauvoja sun blogissa, niin ihania! Olen istuttanut tuon purkkitaimena jo ehkä kolmisen vuotta sitten, ja se kasvaa niin hitaasti, että ihan viereen on tullut istutettua vaikka mitä. Jos kilpiangervo meinaa jonakin vuonna rehahtaa isoksi (mitä toki edelleen toivon), on edessä aikamoinen viereisten kasvien siirtourakka.

      Delete
  4. Ihana oranssin ja punaruskean yhdistelmä! Punalehtiruusu on minustakin ihana; pysyy pystyssä ilman tukea, kasvaa kauniin muotoisena, lehtien väri on upea ja pienet kukat kruunaa kaiken.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Naulan kantaan, punalehtiruusu on juuri kaikkea tuota! Niin ihana sekä muodoltaan että väreiltään.

      Delete
  5. Tuo ruusujen siemenlisäys kyllä kiinnostaa, luin siitä ruususeuran lehdestä...mmm...pitänee lähteä varmaan kiulukkaretkelle syksymmällä, varmaan voisi tulla mielenkiintoista! Punalehtiruusu on ihana! Luulin että mulla se olisi, piti siis olla torniojokinen jona sen ostin, muttei ollutkaan vaan taitaa olla karjalanruusu, taimet jossain sekaantuneet, nätti sekin eikä tee juurivesoja lainkaan ja kukkii runsaasti pienin yksinkertaisin tuoksuvin kukin.

    Kaksi ihanuutta, tuo kilpiangervo ja aikaisemman postauksen sormivaleangervo, ne voisin maanparannuksen jälkeen laittaa lammelle, siellä on puolivarjo, menestyisivätköhän, mitä myyrät niistä tykkää?

    Tuo lehtien monimuotoisuus ja kasvien runkojen kuviointi ja rosoisuus, jopa pahkaisuus saavat minut ihan hurmaan! Tukholman messuilta rahtasin (vähän itseänikin nauratti) mukuraharmaalepän, ostin sen Blomqvistin taimiston standilta, no ei olisi tarvinnut suomalaista taimea ihan Ruotsista hakea, mutta sattui etsintäkuulutettu sopivasti eteen, sekin kasvaa nyt lammella :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että ruusun siemenet voi myös tökätä multaan ja odottaa mitä tapahtuu, mutta ehkä onnistumisprosentti on korkeampi, jos tietää mitä tekee :-D
      Kilpi ja sormi varmaan viihtyvät molemmat humuspitoisessa muhevassa maassa. Mulla ainakaan ei ole myyrät niitä kovin syöneet, tai ehkä onkin ja ovat siksi jotenkin kitukasvuisia. Olin olettanut sen johtuvan raskaasta savimaastani, mutta mene ja tiedä. Ehkä Musti tietää...
      Ihanaa että löysit! Mulla on ostoslistalla sulkatervaleppä 'Imperialis', se on aivan ihanan liuskoittunut, mutta en ole löytänyt sitä miltään kotimaiselta taimistolta. Sitten täytyy ostaa, kun etsintäkuulutetun löytää!

      Delete
    2. Taimityllilällä on sulkaharmaaleppä 'Johannaa' meillä se on jo muutaman metrin korkuinen (aika sitkeä kaveri) ja siellä on myös hapsuharmaaleppää. Nuo on mikrolisättyjä :D

      Delete
    3. Johanaa minäkin olen löytänyt, ja Laciniataa, mutta kun Imperialis on minusta kaikkein kaunein (liuskoittunein). Hyvää kannattaa odottaa...

      Delete
  6. Herkullisen värisiä ja muotoisia lehtiä taas! Punalehtiruusu on kyllä soma, sellainen voisi tulla meillekin. Minusta tuntuu juuri nyt ihan mainiolta, ettei se tee juurivesoja hulluna, kun konttailen keväisin muutenkin tuolla pensasruusupuskissa ;)
    Meille muutti pari päivää sitten joukko varjoliljoja, koska ne piti kaivaa pois pienten lasten ulkoilualueelta. Tuli hirveä kiire tehdä niille penkki, kun eihän niitä voi tietysti poiskaan heittää :) Nyt vain ihmettelen, millainen värimaailma sieltä loppujen lopuksi paljastuu, kun kukaan ei sitä tiedä. Tuskin ne tänä vuonna täällä kukkivat, kun tämä siirtoajankohta oli niin hullu, mutta sittenpähän riittää jännitettävää vielä pidempään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi vitsit niitä juurivesoja! Juu, selkeät vesattomat ruusut on kyllä aika ihania. Ja varjoliljat vasta ihania onkin! Mikä saalis, onnittelut!

      Delete
  7. Seinäjoella on piha mihinä kasvaa gunnera. En ny muista viääväkkö sen talaveksi johonki suajahan vai peittelööväkkö sen talaveksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho! Se täytyy varmaan roudata sisään talveksi, tai sitten peitellä superhyvin. Enpä ole ajatellut sellaiseen ryhtyä, ja oikeastaan se vaatisi jo puiston kokoisen pihan.

      Delete
  8. Huraa, ne itivät!! Emotaimen juurella huomasin juuri kymmeniä alkuja, ihan lihallisten kiulukoiden jälkeläisiä :), taidan antaa kasvaa rauhassa vielä vuoden ja siirrän vasta sitten purkkiin tai jonnekin kasvamaan. Yhtä taimea olen kasvatellut jasmikkeen alla ja se on nyt riittävän suuri siirrettäväksi.

    Luulenpa että tämän jälkeen tulee katsottua kirsikkapuita janilaisten silmin, apua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Krakokovan kasvitieteellisessä puutarhassa kasvoi kaksi komeaa gunneraa, kuka tykkää ja kuka ei, minusta olivat turhan suuria monstereita.

      Delete
    2. Huraa! Ihanaa, sullakin on punalehtitaimisto :-)
      Gunnerat on tosiaan monstereita, eikä ne ihan tavallisen kokoiselle pihalle edes mahdu, kun täyttäisivät puoli pihaa. Puistoissa isojen lampien rannalla ovat upeimmillaan. Olin Englannissa töissä puiston kokoisessa yksityispihassa ja siellä oli upea gunnera yhdessä notkelmassa, oli se kyllä hieno. Mutta eteläisessäkin Englannissa sen versot saattavat paleltua, jos tulee kylmä kevätsää.

      Delete
  9. :D Sylkäistä istutusreikään...Päivän parhaat naurut noista ruusun kasvatusohjeista. Wau, onpa hienot ja erikoisen väriset lehdet tuossa Aureassa, minullakin on yksi keltakirjokanukka mutta sen lehdissä on vain ihan vaaleaa keltaista (lajiketta en tiedä kun torimyyjältä sen joskus ostin). Kupariheisiangervo voisi olla sinun värimakuun sopiva kasvi :) siinä on aika hienot lehdet puhjetessaan. Omaani juuri yritän pelastaa kun on talven ja jänisten jäljiltä vähän huonossa hapessa. :P Aurinkoista viikonloppua teille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ostin ja istutin kerran kupariheisiangervon, mutta se kuoli saman tien :-D Voisi joskus kokeilla uudestaan, mutta nyt mulla on sen verran muita heisiangervon pistokastaimia, että ehkä heisiangervokiintiö alkaa olla täytetty... tai sitten ei...
      Kiitos, samaa sinulle ja aurinkoläikkiä Mimmalle!

      Delete
  10. Voi hyvänen aika, oisit ääneen sanonut, että haluut Punalehtiruusun. Minä ruohonleikkurilla yli ajelen. Viimeeksi tänään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vai niinkö teet :-D No mutta nyt mulla on punalehtiruusuja varmaan viisikymmentä!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!