Plääh

Saavuin pienen tauon jälkeen kotiin. Ensimmäinen, jonka huomasin, oli tämä. Verenpisara on syöty.

It is hard work to feel blissfully happy at homecoming when half of my flowers are eaten!
Well, tomorrow is another day, and I thought to concentrate on asters – they are starting to flower and so far they have been left to bloom in peace. But first I spend the night in deep cursing. In my vocabulary, deer is synonymous to the worst swear words.

Ne ovat tulleet portaille asti syömään riippaorvokkia.

Kas, kannakin kuuluu ruokalistalle.

Plääh ja yyh. Onneksi Musti on tyytyväinen pantteri.

Ja onneksi on syysasterit! Tämä ihanuus on 'Royal Ruby'. Valkokukkaiset 'White Ladyt' aloittavat kukintaa Rohanissa, samoin ystävältä saatu matala purppurainen. Mikä pelastus!

Kanna – Canna
Riippaorvokki – Viola hederacea
Syysasteri – Aster novi-belgii
Verenpisara – Fuchsia

Syyskuun kalenteripoika

Varpaiden venytys...

Selälleen kääntö...

Syyskuun kalenteripoika toivottaa lämpimän lokoisia syyskelejä kaikille ystävilleen!

Uutuuksia

Pidin viime viikonloppuna istutusmaratoonin, kun en aiemmin ollut ehtinyt saada maahan uusia taimia, joita on tullut haalittua viime viikkoina. Koska taimistojen alennusmyynti on jo alkanut ja toisaalta sipulikukat olivat tulleet kauppoihin, riitti istutettavaa. Viimein myös Marketanpuiston sadonkorjuumarkkinoilta hankitut aarteet pääsivät maahan, mikä mihinkin. Onneksi olin valmiiksi miettinyt, mihin mikäkin kasvi tulee! Niitä oli nimittäin kolmisenkymmentä plus sipulit.
Tässä on uusi oranssi istutus huussin näkösuojana, vaikka huussi ei kuvassa näykään. Se on oikealla. Kivenmurikan takana on pieni rusotuomipihlaja. Samaa lajia kasvaa myös kivimuurin edustalla. Puuntaimen juurella on monenlaista kelta- ja oranssikukkaista kasvia. Taimia ei juuri kuvassa näe, mutta toivottavasti jotakin kukkaloistoa olisi jo ensi kesänä edessä. Istutusalue on vasta muutaman neliömetrin kokoinen, mutta laajenee jatkossa kasvihankintojen myötä.

I run a planting marathon last weekend, and got some 30 plants into the ground. Some of the job involved moving other plants, so it is never as straightforward as it may first seem.

Ransu saapuu paikalle.

En ottanut lähikuvia äskeisen penkin kasveista, sillä ne eivät tosiaankaan näytä vielä yhtään miltään. Tässä on sen sijaan ihan hyvännäköinen vaikkakin vielä hyvin pieni mielenkiintoinen tuttavuus: rusomesiangervo 'Hjordis'. Ihanat pronssinkirjavat lehdet! Tämä pääsi mutapuutarhani partaalle, tosin vielä väliaikaiseen paikkaan, sillä varsinainen paikka vaatii vielä kaivuu- ja maansiirtotöitä.
Heti tämän takana on sysikurjenmiekka. Sen hankin Vakka-Taimen pöydältä Marketanpuistosta, mesiangervo on ystävän kanssa tehdystä yhteistilauksesta Särkän Perennataimistolle. Sain sieltä viimein 'Bilbo' -karvasinilatvan hobittipenkkiini, ja löysin vieläpä 'Elf' -patjarikkoa, joka pääsi samaan paikkaan.

Muhevaisella oli jo neljä perennaa kympillä -tarjous, enkä millään voinut kävellä 'Gardener's World' -harmaakäenkukan ohi. Tämä on kerrottu ja vähemmän shokkipinkki, enemmän purppuraan vivahtava kuin tavallinen käenkukka. Enemmän makuuni, siis. Harmi vain, että tämä on steriili: ei ole siementaimia luvassa. Kasvia voisi jakaa, en kiireessä ehtinyt, mutta ehkä vielä ennätän.
Tukussa taasen oli hyvän näköisiä punaperuukkipensaita, noh, olin sellaistakin ajatellut, ja kun myyntierä oli kolme niin otin sitten sen. Istutin nämä Rohanin penkin takaosaan, pitää vielä verkottaa, ettei kukaan syö. Nämä lehdet ja käenkukan kukkaset ovat huippukivan näköiset yhdessä, kuva on vain kalpea aavistus, oli niin huono valo kuvata – liian kirkas paiste. Pensas on yleisintä lajiketta 'Royal Purple'.

Tukussa kävin työni takia, mistä tulikin mieleeni, että olen unohtanut raportoida toisen työni tärkeän asian. Nettikauppaani Elsan lempituoliin on tullut myyntiin ihania puuleimasimia!

Tämä on ehkä lempparini, ihana lumikellomätäs! Valitsin tietenkin ainoastaan ihania malleja, kymmentä erilaista. Ja tajusin vasta kuvauksen loppuvaiheessa, että puuleimasimen kanssa täytyy leimattavan arkin tai kankaan alle laittaa hieman pehmennystä, puu kun ei jousta kuten kumi. Siksi tuossa paperissa on epätäydellinen leima.
Joku koristetyyny on ainakin pakko toteuttaa kangasvärien avulla, puhumattakaan keväthenkisistä joulukorteista!
Leimasimet löytyvät kaupastani täältä. Tervetuloa ostoksille!


Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Karvasinilatva – Polemonium boreale
Patjarikko – Saxifraga Arendsii-Ryhmä
Punaperuukkipensas – Cotinus coggygria f. purpureus
Rusomesiangervo – Filipendula multijuga
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sysikurjenmiekka – Iris chrysographes

Muotopuutarhan ihanat

Sikurit kukkivat ihanan pitkään. Siniset kukat ilahduttavat kovasti näin syksylläkin!

Peurat tosin syövät sikuriakin, mutta pääosa muotopuutarhan sikureista on saanut kukkia rauhassa. Omenapuun alimmat lehdet on kyllä riiviöt riipineet.

Jalohortensiakin saa kukkia, se on niin hankalapääsyisessä paikassa ruusupuskan ja talon seinän välissä – onneksi.

Ihana portlandruusu 'Comte de Chambord' ja mirrinminttu 'Six Hills Giant', seuranaan valkokukkainen myskimalva 'Alba'.

Niiden kanssa samassa ryhmässä kukkii loistoluppio. Sen kukat ovat vaaleanpunaiset pulloharjat vasemmalla. Usein nekin on syöty, mutta tänä syksynä vielä ei, maisteltu vain vähän.

Yhdessä kuvista oli peura, huomasitko? Ransu lähti kanssani peurajahtiin, mutta ei siitä ollut mitään apua, hyvä kuin huomasi koko elikkoa. Sitten tuli kiire sisälle iltapalalle. Nämä nykynuoret ovat niin luonnosta vieraantuneita...

Portaanpielessä kukkii verenpisara ihanasti yhä vain. Onneksi, ei iske syysmasis ihan heti!


Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Loistoluppio, kuvan laji – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Sikuri – Cicohrium intybus
Verenpisara – Fuchsia

Pienen kissan metsäretki

Lähdimme Ransun kanssa rantaan viemään ja hakemaan postia sekä viemään roskat.

A little evening walk with Ransu...

Laiva oli rannassa. Joskus pienempänä Ransu askelsi suoraan laivan kannelle; piti katsoa, ettei se matkusta jollekin toiselle saarelle.

Ransu tahtoo jäädä kupeksimaan rantaan, siellä on kaikkea mielenkiintoista. Nytkin oli yksi huvivene laivan lisäksi. Kun jaksoin huudella Ransua mukaani, se lähti viimein tulemaan. Moitteiden kera. Yleensä Ransu on aika hiljainen, mutta joskus sillä on paljon asiaa.

Ransulla on sama tyyli kuin Viljollakin oli: se löntystelee perässä. Harvoin Ransu ravaa ohitseni, toisin kuin Musti, joka kirmaa reippaana kuin koira ja pitää huolen siitä, ettei jää jälkeen.
Ransu pysähtyy usein tien laitaan katsomaan jotakin kiinnostavaa ja unohtuu siihen vaikka varttitunniksi.

Nyt päätin ilahduttaa Ransua ja poikkesin itsekin tieltä metsään. Sekös metsäkissaa miellytti, se meni heti ohitseni häntä huojuen.

Ottaisko pienet hepulit...

Otetaan sittenkin poseeraus.

Pieni metsäpoika vaan... männyn latvaan katoaa...

Metsäkissan virallinen metsäposeeraus.

Täältä tullaan, pois tieltä risut!

Ja männyntaimet.

Vähän ajan päästä Ransu jäi taas jälkeen, vaikka seisoin paikallani ikuisuuden ottamassa syyskorentokuvia (saldo: ei yhtään onnistunutta). Ransua sai huudella ja huudella. Viimein se tuli, ja taas tuli sanomista – suu on kuvassa auki.

Taas kotona.

Päivän metsäkissakuva:

Iloista uutta viikkoa!

Lisää aitaa

Kyllä se nyt on kuulkaa niin, että pidin eilen taukoa näppäimistön paukuttamisesta ja menin taukojumppaamaan myrskytuuleen kaatamaan kaulattujen haapojen runkoja. Niistä saa hyvää suoraa riukumateriaalia. Sain tukittua Rohanin ja kasvimaan väliin jääneen aukon, yksi vapaa tolpankenkäkin löytyi sopivasti liiteristä.

Yesterday there was a storm wind – perfect for felling trees, eh? Well, I only felled some young aspen that make lovely straight rails up to 6 metres long. Perfect. Now another deer access to my delicious garden has been blocked.

Tämä on sitä kuuluisaa Karu designia, mutta tekee tehtävänsä ja materiaalia löytyy. Ihan perinteiseen riukuaitaan tarvittaisiin huomattavasti enemmän rankoja, eikä minulla sellaista kuusikkoakaan ole. Joten näillä mennään, nopeasti valmista.
Tämä on harvinainen kuvakulma aivan tonttini kulmalta, jonne yleensä jätän auton, jotta se on mahdollisimman kaukana silmistä. Tässä on kaikenlaisia tiilikasoja ym. roinaa, tosin ne ovat ansiokkaasti huvenneet kaikenlaisiin projekteihin. Koivun toisella puolella näkyy kasvimaa.

Ai niin, varhaisperunat voisi nostaa. Otin suojaverkon pois niiden päältä, kun naatit syötiin verkosta huolimatta. Etummaisessa betonirenkaassa oli kardonin pieniä taimia, ne syötiin nyt syksyllä. Laitoin niiden jäännösten suojaksi kasan risuja, jospa se toimisi sekä pakkas- että peurasuojana.

Tähän tulee jatkossa pari kasvimaa-kohopenkkiä lisää ja kulku Rohaniin, kunhan saan väliojan salaojitettua. Kuvasta sitä ei näy, mutta alueilla on korkeuseroa noin metri ja kivipengerkin tarvitaan, olen jo aloittanutkin sitä. Yksi aidantolpista on muuten liian lyhyt, kuvassa toinen vasemmalta. Se on vain 160 cm, ja vaikka tien ja aidan välissä on iso oja, joka estää peuroja ottamasta vauhtia läheltä, ei se niitä estä, sellaisia kumipalloja ovat. Täytyy korottaa. 180 cm pitää ne ulkopuolella, matalampi ei riitä.

Tässä puolestaan usein nähty kuvakulma Rohaniin metsäpuutarhasta käsin. Yhtenäistä korkeaa aitaa on nyt reilut 30 metriä. Kuvan oikean reunan risuaita on liian matalaa, sitä täytyy vielä korottaa joku päivä. Sen edustalla kasvavat pensaat eivät oikein tahdo kasvaa, kun niitä verotetaan, vaikka yritin valita lajeja, joita peurat eivät söisi – jasmiketta ja lumimarjaa. Kyllä niitäkin latvotaan.

Tarhasalkoruusu 'Black Knight' kukkii yhä vain Rohanissa aidan vieressä.

'Winchester Cathedral' -ruusu tekee uusia nuppuja koko ajan.

Cheriltä saatu väriminttu samaten. Ihanat ilostuttajat! Olen tosi innostunut värimintuista, sillä niitä ei syödä, on varmaan liian tujut aromit. Itse pidän suuresti tämän bergamotin tapaisesta tuoksusta, Earl Grey -teen ystävä kun olen.

Tontin toisella laidalla on kasvamassa pyökkipensasaita. Olen tilannut seuraavan 20 kappaleen satsin paljasjuuritaimia, jotka tullevat lähiaikoina. Aidan päätekohdassa on uusi komposti, Ransu esittelee. Kohta saan tämänkin rytöpesäkohdan kurottua umpeen, vuokko-esikkopuutarha ja kivimuuri lähestyvät ylämäestä päin koko ajan. Matala kivimuuri ei tosin peuroja estä, mutta toivottavasti sen edustalla kasvavat pensaat joskus estävät, kunhan kasvavat.

Lopuksi myysin ystäville iltakuva hellan äärestä. Tiskivesi lämpiää.

Ruokaa!


Jasmike – Philadelphus
Lumimarja – Symphoricarpos
Pyökki – Fagus sylvatica
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Väriminttu – Monarda

Syötyjä ja syömättömiä

On jo aika laittaa verkko alppiruusun ympärille, jos tahtoo nähdä kukkia ensi keväänä. Musti esittelee.

It is time to put nets around rhododendrons and hollies lest they get eaten.

Rodon vieressä kukkii jaloängelmä 'Hewitt's Double' yhä vain! Tämä on ollut joka pennin väärti. 12 euron ostohinta tuntui kovalta, mutta päätin silti sijoittaa luottokortin viimeiset roposet tähän; enkä voi todellakaan sanoa, että olisin katunut. Jos ruokarahat ovatkin olleet välillä lopussa, ei mikään ruoka kuitenkaan tuota lähes kahden kuukauden tauotonta mielihyvää, vai mitä?

Ängelmän vieressä on imikkä ja taponlehti syöty, niiden lehtitappeja en viitsinyt kuvata. Kesällä latvottu valkokukkainen virginiantädyke 'Album' on ilahduttanut reippaalla kukinnalla, ja tällä kertaa se on jätetty rauhaan – toistaiseksi. Ihana kukka!

Tädykkeen vieressä kasvaa kolme vaaleanpunakukkaista kellopeippiä, mutta niitä on syöty niin ahkerasti, että tämä on kesän ensimmäinen kukkiva varsi. Oikealla on täysin tuhoon tuomittu valeriaana, sen ei sallittu kukkivan laisinkaan, harmi vain. On se hengissä silti.

Kunhan tästä kiireisiltä kirjoitushommilta ehdin, aitaan yhden aukkopaikan, mistä ne selvästi kulkevat pihalleni. Toki niille jää yhä parisataa metriä aitaamatonta tontin reunaa mistä tulla... mutta peruna kerrallaan.

Siihen asti nautitaan niistä kukista, mitä on jäljellä. Tarhasyysvuokko 'September Charmin' suojakartion alla kasvavat kukat ovat tallella.

Tämä söpöliini on pihaorjanlaakeri 'Blue Prince', jonka ostin taimikaupan kausikukkapöydältä vuosia sitten. En yleensä edes katso ko. pöytiä, koska en harrasta kausikukkia, mutta näköjään kannattaisi. Ei tämä ole juurikaan kasvanut muutamassa vuodessa, ja tätäkin syödään, niinpä tämäkin saa pienen verkkohupun piakkoin ylleen.
Tälle voisi ostaa morsiamen, niin saisi nähdä niitä kauniita punaisia marjojakin joskus! Orjanlaakeri on yksi lempikasveistani, ja olen niin onnellinen siitä, että tämä pieni prinssi suostuu kasvamaan pihallani.

Eilen illalla ja varsinkin yöllä satoi kaatamalla. Nyt vuoroin paistaa, vuoroin sataa. Pikakuuron jälkeen tulee aurinko taas esiin ja reipas tuuli kuivattaa sateen jäljet nopeasti. Aika hauska sää.
Onnea on tuli leivinuunissa ja tangolle kuivumaan ripustetut pyykit – ulkona ne eivät juuri ehtineet kuivua, vaikka viettivät narulla pari päivää.
Iloista viikonloppua!


Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kellopeippi – Physostegia virginiana
Pihaorjanlaakeri – Ilex ✕ meservae
Tarhasyysvuokko – Anemone ✕ hybrida
Valeriaana, rohtovirmajuuri – Valeriana officinalis
Virginiantädyke – Veronicastrum virginicum