Sukuseutumatkailua

Kävimme jo monta viikkoa sitten äitini sukusijoilla Asikkalassa ja Kärkölässä. Olen vain vähän hidas niistä kirjoittamaan. Todistetusti hämäläisenä se anteeksi annettakoon.
Eilen soitti ystävä, joka on muuttanut Hollolaan, ja se kirvoitti minut kirjoittamaan tästä loppukesällä tehdystä reissusta. Ensin suuntasimme Urajärven kartanoon Asikkalassa, se oli avoinna vuoden viimeistä päivää 31.8. Seuraavan kerran kartanoon pääsee toukokuussa ennakkotilauksesta, 1.6. alkaen se taas on avoinna kaikille.

Kartanossa oli unelmien kirjasto. Mikä tunnelma! Huomaa jugend-pöytälamppu ja kakluuni. Seinissä on juuri tuollainen tumma sinisävy, jota olen ajatellut vanhemman taloni tupaan. Inspiraatio siihen on Gallen-Kallelan maalauksessa Kullervon sotaanlähtö, sekä jugendissa ja keskiajassa laajemminkin.
Eksyinpä aiheesta.

Kartanon alueen rakennukset ovat kaiken kaikkiaan inspiroivia. Sivurakennus on vuodelta 1700 ja siinä on hurmaava mansardikatto. Sellaisestakin haaveilen, mutta en keksi, minne. Voisikohan rintamamiestalosta naamioida 1700-luvun rakennuksen...?

Seuraava etappi oli Huovilan puisto Kärkölässä. Täällä oltiin aivan äitini äidin sukusijojen kupeella. Puistossa on kaksi suurta lampea, pienempi oikeastaan kosteikko ja oja, joka lampia yhdistää, kaikki varsin elegantisti toteutettuna.
Samassa paikassa toimii kotiseutumuseo, jossa äitini muistaakin äitinsä toisinaan vierailleen. Äidin muistin mukaan hänen mummunsa puhui joskus Huovilan huikentelevaisesta isännästä, joka kiersi maailmaa hämäläisten silmin varsin epäjärkevästi, ja lisäksi istutti merkillisiä kasvilajeja puistoonsa.

Huovilan isäntä ratsasteli puistossaan Suomessa ollessaan. Maisemat varmaan kelpasivat maailmanmiehellekin. Näistä kuvista ei oikein erota, miten jylhää maisema on. Tuosta lammen vastarannalta kohoaa jyrkkä kallio kolmenkymmenen metrin korkeuteen.

Täältä sitä inspiraatiota vasta löytyikin!

Palataanpa sitten Saaripalstan kotipihalle ja nykyhetkeen. Mutapuutarhani on onneksi edelleen täyttynyt vedellä, voin kokea edes jonkinlaista yhteenkuuluvuutta upeiden lampien puistoon. Vasemmassa reunassa näkyy vielä muutama neliömetri raivattavaa ja kaivettavaa aluetta, vaaleat heinät ovat jo toivottua kasvillisuutta eli kirjosorsimoa. Se on levinnyt oikein mukavasti ja ei kuitenkaan liikaa.
Huovilassa myytiin taimia, joista kerrottu suopayrtti ja vaaleanpunainen palavarakkaus päätyivät mutapuutarhan laidalle. Rusokoiranhammas sai kodin suuren katajan juurelta. Kasvimatkamuistot ovat kaikkein kivoimpia!

Tässä näkymä vähän kauempaa, pihapolulta. Oikealla erottuu japaninlehtikuusen neulasia ja edustalla rantapunalatvan ohikukkineita kukintoja. Täpläpunalatva on vasta tulossa kukkaan vähän sivummalla.

Tässä näkymä kohti paikkaa, josta edellinen kuva on otettu. Sinihohtoinen japaninlehtikuusi on oikein kiva yhdessä kellanvihreiden palmusarojen kanssa. Palmusaroista riittää jaettavaksi myös mutapuutarhan reunalle, se on leviävä heinä, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Muutaman vuoden välein kun ottaa palan pois vyörymästä naapurikasvin päälle, se riittää. Se viihtyy kosteassa, näyttää pärjäävän suunnilleen savisen ojan pohjallakin.

Viimeisimpänä juttuna lisäsin pari puolilahoa hirrenpätkää alppiruusun viereen mutapuutarhan partaalle. Reuna on paljon nätimpi kun siinä on jokin selkeä päätös, ja mihinpä lahoava puu paremmin sopisi kuin katajan ja alppiruusun katveeseen, siihen se näyttää suunnilleen kasvaneen. Toivottavasti sammaloituu mukavasti.
Tuo kataja oli muuten kohtalaisen pysty silloin, kun ostin paikan! Jos ei muusta, niin siitä huomaa ajan kuluneen – ja tuulten puhaltaneen.
Siitä puheen ollen, nyt tuulee niin, että taitavat lehtipuista parhaillaan lähteä lehdet vihreinä!

Huovilan kotisivu on täällä.
Urajärven yhteystiedot löytyvät täältä.


The last weekend in August, we visited my mother's home region to see some sights. They gave so much inspiration! One should be a tourist more often.

Alppiruusu – Rhododendron
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Palmusara – Carex muskingumensis
Rantapunalatva – Eupatorium cannabinum
Täpläpunalatva – E. maculatum