Uudestisyntyneen keittiön myötä minusta näyttää tulleen keittiöihminen. Häärään keittiössä. Teen jopa ruokaa!
Tänään tein omenapiirakkaa, mutta se oli niin nopea, etten ehtinyt saada siitä kuvaa.
With the refreshed kitchen, I'm afraid I've become a kitchen person! I have cooked. Several times.
Herkulliset omput on kasvattanut pihani vanha 'Åkerö'-omenapuu.
Omppuja riittää! Kerään kokonaisena säilyneitä pudokkaita lintulaudalle, mistä linnut (tai peurat) voivat käydä niitä syömässä ennen kuin itse käytän ehjiksi jääneet. Niitä riittää kaikille.
Kuvasta näkyy, että meillä ei vielä juuri mitään ruskavärejä ole, on vain vihreää.
Tässä yhtenä päivänä tein perunavuokaa herkullisista "Heimlot"-perunoista, joita sain ystäviltä. Vanha myöhäinen perunalajike soveltui erinomaisesti vuoaksi! Kun vain olisin osannut maustaa ne paremmin, olisi tullut vielä parempaa. Ehkä ensi kerralla.
Kiitos ruoasta C ja K!
Basilika oli myös omaa tuotantoa, tai siis keväällä kaupan ruukkuyrttinä ostettu ja kesän ajan portaanpielessä isommassa ruukussa kasvanut. Korjasin siitä nyt viimeiset versot ennen kylmän rintaman tuloa. Mukaan runsaasti valkosipulinkynsiä pitämään flunssat ja vampyyrit loitolla.
Onneksi en ole kotona yksin. Jos vampyyri tulisikin, olisi sillä monta tyyppiä vastassa. Talossani asuu myös kaksi kotikissaa, etenkin sateella. Tänä iltana satoi ja huomenna tulee lisää.
Kissatkin viihtyvät keittiössä, ainakin silloin kun kipoissa on ruokaa. Olen yrittänyt pitää heitä pienellä dieetillä, mutta se on vaikeaa. Selitäpä kissalle, että se on dieetillä omaksi parhaakseen.
Kotona alkaa viihtyä yhä enemmän tyyppejä. Pasuuna pääsi sisälle vasta yhden kylmän yön jälkeen, tosin täällä ei ole ollut pakkasta, eikä ehkä edes alle viittä astetta. Kukkanuppuja on valtavasti! Onneksi puska ei kasvanut kokoa kesän mittaan, niin sitä ei tarvinnut leikata, olisi ollut sääli katkoa nuppuoksia. Pari nuppua tietenkin putosi sisäänkantamisen hötäkässä.
Suurin osa pelargoneista on vielä ulkona, olen kantanut niitä sisälle vähitellen, samalla pessyt alusvadit ja pyyhkinyt ruukut puhtaiksi. Tässä kurkkii toissa talvena kylvetty 'Cheeky Chappy' gloksinian lehtien takaa. Oikealla on tuoksupelargoni.
Iltakuva olohuoneesta.
Iltakuva makuuhuoneesta. Nyt on tähdennettävä, että saadakseni koko huoneet kuvaan olen seissyt kynnyksellä, eivät huoneet oikeasti näin suuria ole, ne ovat pienen pieniä! Asumme nukkekodissa, melkein.
Kynnys ja seuraan liittynyt Musti. Näemmä en edes seissyt kynnyksellä, vaan olohuoneen puolella! Tossu näkyy kuvassa, tuo ransunvärinen.
Oikealla näkyy Porin Matin pieni eduspelti, lähes siinä on olohuoneen nurkka.
Sitten saakin taas alkaa miettiä, miten pujottaudun peiton alle. Tai edes osan peittoa alle. Jalkopäästä?
Makoisia unia hyvässä seurassa kaikille!
Gloksinia – Sinningia
Pasuuna – Brugmansia
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans
.JPEG)
.jpg)
Hauskaa seurata kuinka hehkutat uudistunutta keittiötäsi! Se on kyllä soma. Mulla on muuten samannäköinen vanha vaaka, taitaa olla mummuni peruja.
ReplyDeleteTunnelmallinen teidän koti, ihanat lämpöiset sävyt ja kauniita juttuja kuten elävät somistekissat ;)
Heh, köh, juu. Ehkä siirryn vähitellen muihin aiheisiin.
ReplyDeleteKun olen kahdeksan vuotta harmitellut sitä, että tuo hellanurkan kaunis laatoitus ei pääse esiin ja että lamppu on ruma ja rikki, niin ehkä sillä on vaikutusta ;-)
Teillä on muuten elävä vampyyri! Mutta jos se tulisi luokseni, en ajaisi pois vaan pussaisin puhki <3
Tuleekin aikamoiset tuoksut sisälle tuosta pasuunasta! ;)
ReplyDeleteKeittiösi on niin soma, ettei ihme jos innostaa kokkaamaan. Perunat näyttävät herkullisilta. Täällä jo paleltuivat jotkut herkimmät kasvit. Pitää ryhtyä kantamaan ruukkuja talvisäilöön, mielestäni ihan liian aikaisin.
ReplyDeleteSiulla on siellä ihanan kodikasta.
ReplyDeleteIhanat sängynvaltaajat!♥
ReplyDeleteKeittiösi on kodikas :) - siellä on varmasti mukava kokata ja leipoa. :)
Tosi kiva nähdä sisältä talosta kuvia! Sänky on kyllä selvästi jo varattu :-D
ReplyDeleteHeippa! oletkos kokeillut tehdä omenasiideriä? Siis semmoista perinteistä käymällä tehtyä, johon ei välttämättä edes sokeria tarvitse lisätä. Netti on pullollaan tämän herkun reseptejä, joten yritän kaikkia omenallisia patistaa :)
ReplyDeleteoceanfrontwalk@blogspot.com
Raakki; Toivottavasti :-) Onneksi en ole tuoksuherkkä. Ihmeen sitkeästi nuput olivat oksissa kiinni, ei ollut mikään sujuva muutto ulkoa sisälle tuolla, kun nokkakärryistäni on kumi puhki.
ReplyDeleteCheri; On tosiaan aikaisin! Kesä saisi kestää puoli vuotta. Vastahan ne kannettiin ulos, kesäkuu oli niin himputin kylmä.
Kosotäti; On täällä, kyllä me viihdytään :-)
Sirpa ja Kollo; On ihan mukava :-)
Pepsi + Max; Sänky on meidän kaikkien, onhan se selvä, että pojatkin siihen oikaisevat!
OceanFront Walk; Kuulostaa kiinnostavalta. En tosin mene lupaamaan mitään. En ikinä ole saanut aikaiseksi tehdä omenamehuakaan, vaikka mehumaija löytyy tuolta vintiltä.
Siellä on kyllä niin kodikasta ja ihanaa ♥
ReplyDeleteIhmeiden aika ei ole ohitse! Saila tekee ruokaa:D Ja kyllähän tuonne petiin mahtuu, sopu sijaa antaa ♥
ReplyDeleteRuokaa, herkullisen näköistä :D
ReplyDeleteSinulla ei ole vielä syksyn värejä ja meillä on jo paljaat puut!
ReplyDeleteMe olemme saaneet tänä vuonna paljon omenia, alkaa tulla jo kaikki omenaherkut korvista ulos :D
ReplyDeleteSulla on maailman parhaat sängynlämmittäjät!
Näistä sisäkuvista tuli ihastuttavan lämmin ja syksyinen olo, semmoinen villasukka-omenapiirkka-kynttiläolo, you know ;D
ReplyDeletePikkuruinen hellanurkka on kyllä niin soma etten yhtään ihmettele kokkailuinnostustasi. Ja mikä onni onkaan lämmin ja kotoisa koti, jossa ihmiset, eläimet ja kasvit saavat pitää sadetta ja vetäytyä kylmästä lämpimään.
Kodikasta <3 Sustahan näyttäisi kuoriutuvan oikea gourmetkokki! ;D
ReplyDeleteIiik!, mikä olkkari sulla on= mun unelmaa♥
ReplyDeleteHella on kätevä, minullakin se on, mutta hyvin valitettavasti ison takkahuoneen apukeittiössä eikä yläkerrassa, jossa yleensä kokkaan. Hellalla on kyllä kätevä keitellä kurkkuja, kun keraamiselle tasolle ei saisi roiskua oikein mitään.
Nyt Saila sitten vain alat antaa reseptien tulla esille. En tiedä ketään, jota ei ruoka kiinnostaisi.
♥
Mamma N; No on kyllä :-) Seurakin mitä parhainta.
ReplyDeleteMyrsky ja Minna; Niinpä! Vanhakin koira...
Sulla voisi vatsasi kanssa olla vähän hankalaa kiemurrella poikien väliin peiton alle ;-)
Maiju; Kiva kuulla sinusta :-) Ruokaa on mukava syödä, hyvää ruokaa vielä mukavampi!
Jaana, Sanos muuta, Suomi on pitkä maa!
Katja; Tiedän tunteen omenoiden suhteen :-D Tsemppiä! Mutakakkuveto omenakauden väliin oli huippukeksintö.
Maria; Villasukka-omenapiirakka-kynttiläolo, ou nouuuuu :-DDD
Juu, kyllä lämmin koti on kiva juttu. Tosin nyt vähän vilpo, kun olen ollut päivän ulkohommissa enkä lämmittämässä. Pattereita ei vielä raaski laittaa, kun justahn vasta oli kesä...
Tiina; Nooh, eipäs nyt mennä asioiden edelle siellä!
Leena Lumi; Olkkari on tosiaan kotoisa. Tuo ruskeakukallinen tapetti piste iin päällä, vaikka en alkuun ollut siitä ollenkaan varma. Mutta kun sitä oli...
Voi harmi, muualla kuin keittiössä oleva puuhella on kyllä vähemmän kätevä!
Ihanan tunnelmallista ja kauniita yksityskohtia, kuten tuo makuuhuoneen lamppu (ja nuo karvakerät sängyssä :)).
ReplyDeleteOj vad mysigt det ser ut! Jag hörde att äppelkakan förutom att den var snabb att göra också var "det bästa jag blivit bjuden på hos Saila" och tog nästan slut :) Håll till godo med potatisen, mera får du om du blir utan i vinter. Härligt att det är fredag i morgon, vi ses snart!
ReplyDeleteAnnaS; Kissayksityiskohdat ovat parhaita :-)
ReplyDeleteTuo lamppu on varmaan ollut tuossa siitä asti, kun joku 50-luvulla sen siihen ripusti. Tuo oli silloin salonki, mutta vaihdoin olkkarin ja makkarin paikkaa, kun parisänky ei mahtunut nk. makkariin, tai sen ovia ei saanut silloin enää auki. (Nyk. olkkari on todellakin pikkiriikkinen!) Taitaa olla Tynelli.
Carita; Jag menade att det försvann snabbt ;-) Han har blivit bjuden hos mig välgidt sällan! Och du även mera sällan. Det måste ändras!
Jo, vi ses snart :-) Ha en jättejnutbar veckoslut!
Viime yön nukuin kolmen kissan kanssa! Hyvin mahduttiin, vaikka kissoilla oli pientä kinaa paikoistaan. Suhinaa aika ajoin. Nukiuin silti erinomaisesti. Saa nähdä kuinka kissat mahtuu viikonloppuna, kun mieskin on kotosalla?! Taitaa olohuoneen sohva kutsua! Kissoja nimittäin.
ReplyDeleteKeittiöihminen kuuluu ehdottomasti lempisanoihini. Aina niin paljon mukavampi kuin vaikka sali-ihminen. Lapsuudestani muistan monta sellaista kunnon keittiöihmistä, vaikkapa Aune, joka kuskasi polkupyörän takahäksällä leipomiaan ylimakeita täytekakkuja naapureihin. Olet siis oikealla tiellä! Ja muuten munkin basilika on menestynyt, nytkin vielä olohuoneen kukkapöydällä ja ihan marketkamaa sekin.
ReplyDeletePäikkä; Kuulostaa siltä, että joku joutuu sohvalle :-D
ReplyDeleteAuli; Kiitos kannustuksesta!
Markettiyrtit kannattaa aina istuttaa isompaan ruukkuun, niin niistä saa satoa monta kuukautta - tai jopa vuosia, tosin ei basilikasta kumminkaan.
Meilläkin osa ompuista on jäänyt linnuille, pääasiassa ne, joita linnut kävivät nokkimassa jo omppupuussa...
ReplyDeleteVähän laiska olen ollut leipomaan, on yritetty syödä omppu tai aika montakin omppua päivässä sellaisenaan;) Ja nyt myös luumuja:) Pakko kai leipoa viikonloppuna jotain ja laittaa vaikka pakkaseen osa.
Joko hait sen talvipeiton, kääriydy siihen poikien viereen;)
On sulla kyllä nätti huusholli! Harvinaisen kodikas.
ReplyDeleteSaas nährä koska mun tarttee laittaa katti dieetille.
Pioni; Nyt kun on ilma lauhtunut, tuntuvat yöt suorastaan lämpimiltä :-D Talvipeitto saa vielä odottaa.
ReplyDeleteOmppuja olisi hyvä syödä joka päivä tuoreeltaan, mun vatsalle ne vain ei sovi, harmi. Tulee niin huono olo loppupäiväksi.
Maija; Tää on söpö talo, säkin kun tykkäät kaikesta vanhasta roinasta, niin uskon että on makusi mukainen! Sellainen mummolameininki.
Toivottavasti Putte ei tarvitse dieettiä! Mun pojat vaan aina pulskistuu kaupungissa löhölomalla.
Toimiva tai suhteellisen toimiva keittiö pitää yllä halua tehdäkin ruokaa tai leivonnaisia. Sen huomaa, kun välillä säätää erilaisimmissa oloissa tai vajavaisilla välineillä.
ReplyDeleteTosi on. Jos homma tuntuu hankalalta, ei siihen tule helposti ryhdyttyä.
ReplyDeleteKyllä on soman kodikasta ja näin syksyn ( mun on pakko myöntää syksyn tulleen, vaikka mainostankin sitä että kesäni jatkuu lokakuuhun ) tultua on ihanan houkuttelevat pesäilyyn houkuttavat värit ja tunnelmat. Suloista.
ReplyDeleteHeh, hauska yhteensattuma..mulla on samanlainen puuastia ( taikinan nostatusastia..mikä se nyt onkaan ) aikalai samanlaisen arkun pällä , mut keittiössä...isovanhempien peruja . Isäni kertoi, että hänen lapsuudessaan naapurin täti souteli Säkylän Pyhäjärvellä vähän isommalla astialla.
Huomenna paistaa aurinko !!! Eikö ?
Hauskaa, että sinulla on lähes samat asiat! Nuo molemmat olivat täällä, ilmeisesti merimiehen vanha matka-arkku ja astia, joka on kovia kokenut, löysin sen navetasta.
ReplyDeleteKyllä lämpimän värinen koti on talvikaudella ihana, eikä siitä kesälläkään haittaa ole ;-) Makkarihan mulla on viileäsävyinen, vanhempaan taloon haluan keltaisen makkarin = aina aurinko!
Toivottavasti huomenna paistaa, nyt tuolla on melkein myrsky, sataa vaakasuorassa.
Teillä on siellä niin viihtyisää!
ReplyDeleteKeittiö on niin ihana, että eipä ihme, jos kokkailu siellä maistuu! :)
On täällä juu :-)
ReplyDeleteKokkailun sijaan keittiössä voi myös ihan vaan istuskella ja katsella kaunista hellanukkausta (ja tehdä töitä, kuten tänään). Kaikki käy!
Aivan ihana koti, todella kaunis. Hengästyin aivan tästä kirjoituksestasi! Olohuonekuva on kuin nukkekodista, kuvankaunis. Sinulla on tuollainen symppis Porin Matti mikä liittyy lapsuuteeni. Kovasti siinä pikkutyttönä jo keittelin. Ja fantastiset omput olet saanut, herkullinen varmasti myös tuo perunapaistoksesi. Oi mikä onni on köllähtää tuonne kisujen viekkuun, vaikkakin saat taistella peitosta :)
ReplyDeleteTäällä on kaikkea nostalgista, kiitos kauniista sanoistasi! Porin Matti on todella kätevä, ihan aarre! Sillä lämpiää huone nopeasti, ja kahvikin alkaa porisemaan levyllä siinä päällä ihan hetkessä, tehokas pikku kamiina se on.
ReplyDeletePitänee alkaa siirtyä kohta suurempaan peittoon, talvipeitto odottelee vielä vintillä talven tuloa. Mutta siihen ei enää mene montaa viikkoa, kun alan sitä kaivata tosissaan.