Vaikka olen surkea muistamaan sadonkorjuun, jotakin tulee sentään kerättyä. Pienet luumut, joita meillä päin kriikunoiksi kutsutaan, ovat makeita. Luulin ensin, että nämä ovat oikeita kriikunoita, jotka ovat varsin kitkeriä. Kun selvisi, että se on vain (virheellinen) kutsumanimi, aloin katsella pihallani rehottavaa puolivilliä luumukasvustoa uusin silmin. Mikä potentiaali!
Näitähän tulee napsittua suuhun kuin karamelleja.
Hassua, tulin juuri ajatelleeksi, että nämä ovat suunnilleen saman kokoisia kuin mustikat Ameriikassa! Siellä kaikki on niin suurta...
This is some of my harvest, or to be truthful, most of it. I'm bad at harvesting, but the small and very sweet old plums are a favourite. I just came to think that the size of these is about an American blueberry. Everything is so big there! (And small here). Their plums must be like my apples, or something. I don't remember. But the taste! These are so full of flavour.
Oli aika tehdä uusi mausteöljy. Käytän tukusta ostamaani isoa öljytonkkaa sekä saippuaan että syötäväksi. Tällä kertaa mausteöljyyn upposi valkosipulinkynsiä (niitä pitää olla joka kerta!), basilikaa, timjamia ja korianterinsiemeniä. Parvekebasilikani on kasvanut ennennäkemättömiin mittoihin Biolanin yrttilannoitepuikkojen avulla! Täytynee vielä tehdä pestoa ennen pakkasia, jotta iso puska ei mene haaskuuseen.
Kuvassa muuten näkyy Biolan-basilikan ja Bertollin lisäksi kolmaskin B, tärkeä kumppanini elämässä, nimittäin Bialetti-espressopannu. Ei päivää ilman Bialettia, tai se on huono päivä.
Tein pitkästä aikaa leipää. Oikeasti tähän ajoi rahapula, mutta jos se on näin rakentavaa, on sekin tervetullutta. Leipäänkin upposi korianterinsiemeniä, sillä se pihulainen tekee niin tuhottomasti siementaimia, että siemenet on pakko kerätä. Varastossani lienee korianterinsiemeniä jo kiloittain. Korianteri on tavallaan todella hyvää, mutta tulee siihenkin kyllästyminen, jos sitä laittaa joka ruokaan, kuten minulla on tapana. Kun sitä kerran on...
Korianterin lisäksi leivässä on aurinkokuivattuja tomaatteja. Osa jauhoista on ruista. Ihan hyvää tästä tuli.
Satoisaa viikonloppua!
.JPEG)
.jpg)
Sä osaat leipookin ! Hyvän näkönen leipä !
ReplyDeleteHeh, tuli mieleeni kun sanotaan, että Ameriikassa kaikki on suurta...entinen työkaveri kertoi, että sadepisaratkin ovat siellä nyrkin kokoisia...hän oli todellinen jenkkifriikki ja Ameriikassa kaikki oli niin ihanaa...
Meille tulee tänä vuonna paljon isoja luumuja, viime vuonna oikeastaan ei yhtään. Hassun näköistä, kun oravat haukkaa palan luumusta, jonka jälkeen se viskotaan maahan ja haukataan taas yksi palaa uudesta luumusta....
Onpa tylsät oravat kun eivät tajua käytöstapoja! Ensin syödään yksi nätisti loppuun ennen kuin otetaan seuraava!
ReplyDeleteHeh, no joo. Olen aika Ameriikka-kriittinen, tosin kahden sinne suuntautuneen matkan (joista toinen kesti peräti 3 kk) kriittisyyteni on lientynyt, on siellä fiksujakin ihmisiä ja upeaa koskematonta luontoa, kun vähän näkee vaivaa etsiä ;-D
Mutta ne ruokapakkausten koot! Ja hedelmien koko ja vetisyys ja mauttomuus! OMG.
En mä osaa leitpoa, kuva valehtelee.
Leipä näyttää tosi herkulliselta, nam.
ReplyDeleteMukavaa viikonlopun jatkoa teille Saaripalstalle!
Jättiläiskokoiset mustikat eivät voi olla hyviä (vai ehkä sittenkin). Meillä on ollut muutaman vuoden Urjalan taika-nimisiä luumupuita, joiden luumut ovat herkullisia ♥.
ReplyDeleteJestas kuinka hyvän näköinen leipä. Itsetehty leipä on niin hyvää ♥♥♥.
Herkullisen näöistä leipää olet leiponut, lämpimänä tuohon kyllä voi sulaa mukavasti sisään.
ReplyDeleteMikään ei voita tuoretta, itseleivottua leipää! Minä päädyin tänä syksynä leipomaan kesäkurpitsaa sisältävää leipää, sillä johonkin sitä satoa piti "hävittää".
ReplyDeleteKyllä on kaunis leipä! Ehkä tästä innostuit :)
ReplyDeleteNjamskis mitä herkkuja =) Meillä on myös tuommoisia kriikunan ja luumun risteymiä, pieniä ja makeita. Pensaston kasvutapa muistuttaa enemmän kriikunaa kuin luumua, mutta hedelmät taas ovat enemmän miniluumun omaisia. Liekkö jokin perinvanha kanta. Leipäsi näyttää vähintäänkin suussa sulavalta - slurp =)
ReplyDeleteLeipominen kannattaa.Tässä sinulle ohje leipään , jonka voi tehdä käsinkoskematta ja on hyvää.Tanskalainen arkileipä: 5dl vettä , pussi kuivahiivaa , pari ruokalusikallista hunajaa , suolaa , 3dl ruisjauhoa , 7dl vehnäjauhoja.Sekoita aineet , nostata tunti , voi kaataa suoraan pellille jos laiskottaa tai voi vaivata leivänmallseksi.Nostarta tunti.Paista 15 min 225 ja sit 40 min 150.Taikinaan voi kätkeä kaikenlaista , jos haluaa , siemeniä , rusinoita ymym.
ReplyDeleteTuli virhe.Leipää nostatetaan ennen uuniin panoa VAIN 20 min.
ReplyDeleteVoi mitä herkkua. Lämmin leipä on ihan parasta!
ReplyDeleteTuore itseleivottu leipä on hyvää! Minä teen melkeinpä kerran viikossa omatekoista leipää tai sämpylöitä, ihan vain säästääkseni rahaa ja siksi kun se vain on hyvää. Periaatteessa en leipää syö, mutta tuota omatekoista menee. Toinen herkku on leipä jota erärs herrasmies leipoo tässä kylällä. Hän sujauttaa välillä uunituoreen leivän postilaatikkoomme varhain sunnuntaiaamuna. Voi sitä onnenaamua kun saadaan sitä syödä! En tiedä mitä taikoja tekee että saa hiivaleivästä sen makuista.
ReplyDeleteKasvaako korianteri siis ihan ulkona meidän ilmastossa?
Päivi; Kiitos, samoin!
ReplyDeleteAnnaS; Ei jättimustikoissa ole sitä aromimäärää kuin pienemmissä metsämustikoissa, ei alkuunkaan!
No joo, kiitos, leipä olisi ollut parempaa pienemmällä määrällä korianterinsiemeniä :-D
Mummeli; Lämmin leipä ja voi ovat hyvä pari.
Myrsky ja Minna; Heh, no juuri noin! Leipä on kyllä siitä kätevää, että sinne saa uppoamaan kaikki ruuantähteet jne.
Mamma N; Nooo, ehkä. Nyt olen iloinen, että leipä on ohi (siis syöty). Alkoi tulla korvista. Tietenkään, ei olisi pakko syödä leipää aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi ;-)
Jori; Varmaan vanhaa luumukantaa, tällä tuota on ainakin joka pihalla.
Aila; Kiitos ohjeesta!
Satu; On se!
Katja; Korianteri on yksivuotinen ja tekee runsaasti (mahdottomasti) siementaimia. Voin lähettää sulle siemeniä niin pääset omissa korianterinsiemenvuorissa alkuun ;-D
Ihana leipäyllättäjä-herrasmies teilläpäin!
Oi nam, kotileipä on ihanaa! Vaikka muistan kyllä lapsuudesta ajan, jolloin vähän ärsytti kun meillä ei ollut ikinä vaaleaa ostoleipää (vaikka kai sitä joskus oli), aina vaan sulatettiin pakastimesta kotitekoista ruisleipää. Jollei tietysti ollut leivontapäivä, jolloin sai tuoretta leipää. Nyt vastaavasti pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja leipoa useamminkin...
ReplyDeleteOn tuo paljon täyttävämpää ja ravitsevampaa kuin höttöleipä. Mutta ihan varmaan valkoinen höttöleipä olis just lapsena ollut se hienoin juttu! Ihan sama kuin meillä ei ollut ikinä Edamia - vanhempieni mielestä liian mautonta, pitivät Emmentalista. Kavereilla oli ihanaa Edamia. Mutta kas, onhan se aika mautonta! En nykyään osta sitä ikinä kaupasta :-D
ReplyDeleteLeivonta säännöllisesti olisi kyllä hieno juttu. On vaan olevinaan aina niin, että just nyt ei ehdi.
Jag minns en tid då jag jobbade deltid och bakade allt matbröd och lagade enkel mat hemma. Det blev så mycket billigare! Synd att det inte blir av så ofta för det är så mycket godare än köpebröd. Plättar är också något jag ofta gjorde då, tack nu blev jag inspirerad!
ReplyDeleteDet är sant, att det blir billigare och hälsosammare säkert också. Man bara behöver ha den där extra tid från att göra något annat, och den inspirationen också :-)
ReplyDeleteYstäväni leipoo vähän ton näköistä leipää, jota hän tekee minulle, koska täällä Keski-Suomessa on saa setsuuria, joka on länisrannikolla ihan tavallista. Siis hän tekee tuollaista rouheaa ja se on hiukan makeaa. Ehkä siirappia.
ReplyDeletePieni huomio: Minun on vaikea lukea tekstiäsi. Onko se tavallista pienempää vai johtuuko kaunista tummasta tapettipohjasta. Minulla on nyt omat lasit konetyöskentelyyn, mutta sinua luen nenä melkein ruudussa kiinni. Mielelläni seuraisin, sillä kaikki mitä liittyy puutarhaan ja ruokaan kiinnostaa minua.
Mahtava kuva tuo öljykuva. Kuin joku tuotemainos kalliista ruokalehdestä.
♥
Kiitos kommentistasi Leena! Olen joskus miettinyt, näkeekö tätä lukea hyvin, mutta kukaan ei ole huomauttanut ja tämä pohja on ollut minulla vuosia. Voi yrittää ensin vaihtaa tekstityyppiä, tosin blogini malli on niin vanha, ettei koko mallia enää ole valikoimissa. Toivottavasti muutos onnistuu. Siis onnistuu lähinnä niin, ettei kaikki mene plörinäksi – olen manuaalisesti viilannut leveydet ja muut asiat.
ReplyDeleteTässä blogissa ei kyllä ruoka-aihetta ole kuin aniharvoin ;-D