Pikarililjojen kuulumisia

Kirjopikarililjojen versot nousevat kostealla niityllä! Ihan hyvä vain, että tulee vähän viileämpää, jotta kevät ei etene rysäyksellä. Tällainen hitaasti fiilistellen saapuva kevät on mannaa.

Fritillaries are on the up and up...

Kirjavalehtinen keisarinpikarililja on tänäkin vuonna ilahduttavan elinvoimainen. Istutin tämän toissa syksynä, kun tämän kaivatun herkun sipuli löytyi Kauppilasta. Tämä on 'Aureomarginata' eli keltareunainen, mutta en ole varma, kuinka paljon eroa tällä on 'Argenteovariegataan' eli valkoraidalliseen.

Tavalliset keisarinpikarililjat lapsuudenkotini pihalta alkavat jo raottaa ensimmäisiä lehtiään.

Sisällä on pieni siemenkylvös muovin alla, on hauskaa katsoa blogeista miten valtavia kylvösrivistöjä monella on! Tänne ei pelargonien lisäksi mahdu paljon muuta, niin homma pysyy pienessä mittakaavassa (toistaiseksi).
Pasuuna on pieni puu ja pitänyt lehtensä koko talven kauniisti. Se kuivui syksyllä niin pahasti, että tiputti lehtensä, mutta kasvatti sitten uudet.

Siirrytään takaisin ulos heti, kun sisällä ei ole viime päivinä raaskinut olla muutenkaan. Tämä kukkanen on jäänyt vallan vaille esittelyä, vaikka oli kukassa jo viikko sitten. Kevätlumipisara viihtyy talon pohjoispuolen varjossa. Tänä vuonna on kivaa, kun se kukkii yhtä aikaa ensimmäisten kevätkukkien kanssa, yleensä tässä kohdassa on runsaasti lunta ja jäätä silloin, kun ensimmäiset paikat ovat sulia, ja lumi pysyy kuin tatti.

Perennojakin on mukavasti nousussa, niitä vain ei tule kuvattua samoin kuin kevätkukkia. Metsätyräkki 'Chameleon' on viininpunainen maasta ponnistaessaan.

Edellisen kuvan taustalla kukkivat sieberinsahramit.

Sitten päivän behind the scenes -kuva, tai tämä on jo toissapäivältä. Kaivoin vähän ojia ja tein kivipengertä. Kun katsoin peiliin, alkoi vähän naurattaa. Olin pessyt kädet huolellisesti sisälle tullessani, mutta enpä tullut ajatelleeksi naamaa.

Kuistilla on ikkunanentisöintityöpaja ja olen nyt opetellut taas jättämään saappaat kuistille (noin joka toinen kerta).
Ihanaa, kun sisällä ei tarvitse käydä kuin nukkumassa ja tekemässä voileipää! Ja kirjoittamassa blogikirjoituksia, näitä on niin mukava jakaa teidän kanssa.

Eilen paikkoja vähän särki ja päätin olla kaivamatta, mutta minkäs teet, kun on tällainen keli! Ransu esittelee.
Niinpä kaivoin muutaman keskeltä nurmea esiin nousseen kiven, koska nyt ne näkyvät niin selvästi ja kuten ystäväni huomautti, kesällä on niin kuivaa, että nurmiheinän juuret muodostavat silloin mahdottoman tiuhaa mattoa, että lapiota ei tahdo saada uppoamaan maahan, eikä kiveä hievahtamaan juurien otteesta. Savimaa menee lisäksi kesällä lähes betoniksi. Nyt maa on niin kosteaa ja muhevaa, että sitä on ilo kaivaa!
Kivien esiin kaivaminen on venäläistä rulettia, kun koskaan ei tiedä, onko vastassa leivänpaahtimen vaiko mikroaaltouunin kokoinen, vai vanhanajan televisio, joka on jo pakko jättää maahan. Eiliset olivat niitä mikroaaltouuneja. Kolme riitti sille päivälle, ja tänään teen jotakin muuta! Vaikka... on ihanaa, kun kivimuuriprojekti edistyy... ja olen aloittanut myös uuden kivipenkereen teon.

Aurinkoista sunnuntaita!

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Pasuuna – Brugmansia
Sieberinsahrami – Crocus sieberi