Nyt kun kevätpäiväntasaus on takana, tulee mieleen, että seuraava etappi onkin jo kesäpäivänseisaus. Voi kunpa aika nyt hidastuisi, juuri tämä aika vuodesta saisi kestää niin pitkään kuin mahdollista! Illalla on jo valoisaa, kasvukausi alkaa ja kaikki on niin kaunista. Nousevissa versoissa ja puhkeavissa silmuissa on uskomattoman upeita sävyjä: ruskeaa, oliivinvihreää, kellanvihreää, kirkkaanpunaistakin. Mikä ilo ja voima!
Now that the spring equinox is over, we are moving fast towards the longest day of the year. This is the season I love most and I wish it could last half a year. These photographs are taken last June.
Mitä kaikkea kolmen kuukauden kuluessa ehtii tapahtuakaan! Kurjenmiekat kukkivat ja keskikesän isommatkin aloitella kukintaa (yläkuvassa siperiankurjenmiekka). Alppiruusut kukkivat. Kesäkuun puolella on jo todella rehevää ja nurmikkoa saa olla leikkaamassa monta kertaa viikossa.
Tulppaanit kukkivat, viimeisten joukossa viherraitatulppaanit (kuvassa 'Spring Green'), niiden kanssa lehtoängelmät ja ukkolaukat. Kuunliljoihin puhkeavat suuret lehdet (kuvassa sinikuunlilja 'Frances Williams').
Lehtosinilatvat kukkivat, palavarakkaus nousee rinnalle pyrkien ohi.
Akileijojen kultakausi ajoittuu alkukesään. Lehtoakileija 'Nora Barlow' on suloinen.
Särkynytsydän kukkii, taustalla juhannuspioni ja morsiusleinikki.
Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu viime kesäkuun 10. päivänä.
Iloista valoisaa kautta kaikille!
Alppiruusu – Rhododendron
Juhannuspioni – Paeonia humilis flore pleno
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Sinikuunlilja – Hosta sieboldiana
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Viherraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä
Friday, 21 March 2014
Kohti kesäpäivänseisausta
Tunnisteet:
aquilegia
,
hosta
,
iris
,
kesäinen ajatus
,
lamprocapnos
,
polemonium
,
rhododendron
,
tulipa
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Ihania kukkia! :) Kesän lämpöä ja vehreyttä kohti siirrytään. Ja valoisuutta. :)
ReplyDeleteJoo... itse en kaipaa tuota kesäkuuta oikeastaan yhtään, saisi aina olla huhti-toukokuu, ja sitten joskus vaihteeksi väliin kesäkuu :-D Silloin kaikki pursuaa ja tursuaa, kasvaa yli äyräiden, ja se nurmen leikkuu - huoks. Tää aika on ihan parasta (kunhan lumi ensin häipyy).
ReplyDeleteNyt Saila, eipäs mennä aikojen edelle. :)
ReplyDeleteMeillä on lunta ja huomenna on tuija-aidan leikkaus tiedossa. Jihaaa...ihania hommia.
Oikien mukvaa viikonloppua sinulle ja pojille iiiiiiisot rapsutukset.
Ihania kesäkuvia! Tosi kaunis tuo vika kuva. Siitä tajusin, että meidän juhannuspionit on ihan liian ahtaassa paikassa. Kiitos vinkistä ; )
ReplyDeleteIhana katsaus lähitulevaisuuteen, kauniit kukkaset, varsinkin nuo akileijat ja särkyneet sydämet :). Miten olet saanut pionit viihtymään noin hyvin? Sen tiedän että pionit pitää happamasta maasta ja kohopenkeistä mutta onko sinulla jotain muita kikkaskonsteja?
ReplyDeleteKyllä tästä valosta osaa nyt nauttiakin pitkän pimeän kauden jälkeen!:) Minullakin on tuota lehtosinilatvaa pihalla ja se on minusta oikein mukava vanha perinneperenna. Sitä vain ihmettelen, kun yhteen niistä tulikin sekä sinisiä että valkoisia kukkia! :o
ReplyDeleteKohta on kesä ovella. Vettä tulee siihen malliin, että sulattaa lumen.
ReplyDeleteTodellakin nyt käynnistyi paras jakso vuodenkierrossamme.
Nuo sinun kuvasi ovat sitten niin inspiroivan, ihanan kauniita, huoh!
Onpas insiroivaa aloittaa viikonloppu näiden kuvien sivittämänä! Eilen täällä oli aamusella pakkasta 14 astetta ja nyt aamulla satoi vettä ja melkein kaikki lumet olivat jo sulaneet, jee! Nyt paistaa aurinko ja äsken töistä tultuani istuin ja nautin kissojen kanssa kasvihuoneessa. Hieman vilpoisa tuuli käy, mutta vaatetta vain lämpimästi päälle ja puutarhatöihin. Huomenna ilmeisesti paistaa koko päivän, mikä onnentunne! Mukavaa viikonloppua!
ReplyDeleteToi on niin ihana toi akilleija! Sopisikohan sellainen vielä johonkin mun perennapenkkiin? Pärjäisköhän?
ReplyDeleteAah, mikä kuvapläjäys!! <3 Näillä eväillä on hyvä startata ja suunnata nokka kohti Tukholmaa ;) Mukavaa viikonloppua!
ReplyDeleteTämä postaus teki niiin terää kuvineen :)
ReplyDeleteVaikka onkin tuullut ja kovaa tänään,niin minä jo roudasin puutarhatuolin aurinkoiseen tuulensuojapaikkaan ja nautiskelin lämmöstä siellä. IHANAAAA!!
Ihanaa valoisaa kautta sinulle ja pojille myös -tätä on odotettu :)
ReplyDeleteVoi ihanuus, mitä kaikkea on odotettavissa. Niin kauniita kuvia myös.
ReplyDeleteMitäköhän minä teen väärin, kun mun lehtosinilatva on aina ihan henkihieverissä? Hoidan sen varmaan hengiltä? ;o) Vähän saisi täällä tuo kevät nytkähtää eteenpäin, että lähtisi nuo lumet. Mukavaa viikonloppua, Saila!
ReplyDeleteEiliset lumipyryn jäljet tosiaa lähes jo sulivat tänään! Tein äsken lasten kanssa metsälenkin ja löysin ekat sinivuokot<3
ReplyDeleteTuija; No ei, ei, tää on ihan just hyvää aikaa, kun ei vielä tarvitse leikata nurmikkoa, vaan voi keskittyä kaikkeen olennaiseen kuten tuijiin ;-)
ReplyDeleteSariw; Ole hyvä, kiva jos inspiroiduit :-)
Elmeri; Vaikea sanoa, minulla ei ole hapan maa, vaan tämä saari on kalkkipitoinen. Tuo juhannuspioni kasvoi ja kukoisti pihallani jo silloin kun ostin talon, se on varmaan kasvanut siinä sata vuotta.
Mama; Kyllä, valo on ihana asia! Mahtavaa, kaksivärinen sinilatva!
Irene; Tämä on sitä ihmisen parasta aikaa!
Maria; Juu, nyt kevät jatkuu taas :-)
Mamma N; Lehtosinilatva viihtyy nimensä mukaisesti lehtomaisissa oloissa, eli ei liian kuivassa tai paahteessa. Mutta se on kyllä joustava tyyppi, lapsuudenkodissanikin sen taimia puski ihan sorakäytävältä.
Tiina; Tunnistitko kuvista sun tuoman kulleron ja purppuraorvokin ;-) Ihanaa, pääset Tukholman superuhyperihanille messuille, mukavaa matkaa!
Katja; Ihanaa!
AnnaS; Kiitos, tätä on tosiaan odotettu koko syksy ja talvi!
Vaalean vihreää; Kaikkea ihanaa on luvassa :-)
Satu; Niin, minulla lehtosinilatva kasvaa aika hoitamattomassa paikassa. Mutta sen valkokukkaiset kaverit hävisivät toisesta penkistä. En tiedä miksi!
Minna; Voi, ihana löytö!
Minä aina toivon, että ensin tulisi lyhyt lämmin jakso ja valkovuokot puhkeaisivat kukkaan. Sitten saisi olla pitkään viileää, että valkovuokkojen meri velloisi valkeana mahdollisimman pitkään ja hiirenkorvat tulisivat pikku hiljaa.
ReplyDeleteVoisin myös ottaa huhtikuu-kesäkuun (syreenien vuoksi viimeinen) jos pitäisi valita :) Vika kuva oli taianomainen, Vaahtera ja herkkukukat siinä. Tuli mieleen, että tuohon näkymään kun saisi aivan tummanpunaisen kasvin, purppuheisiangervon tai japsivaahteran sävyisen, oh la la. Kiitos muuten viimeisestä :)
ReplyDeleteNiin paljon kaunista mahtuu seuraavaan kolmeen kuukauteen...
ReplyDeleteVoi jummijammi, kun ihania kesäkuvia! Meille tuli 20 senttiä lunta, joten alettiin kelkkakausi uudelleen :P. Ja muuten: takkisi on aivan huikeen ihana!!!
ReplyDeleteLeena K; Sekin on hienoa aikaa. Nyt jo saa mennä hitaalla, mutta toukokuun koittaessa oikein hitaalla!
ReplyDeleteSatetti Hortensia; Kiitos itsellesi :-)
Oikeassa olet, ja yritystä on, tuossa kuvassa on vaahteran juurella syyskimikki 'Brunette'. Mutta se on niin kitukasvuinen, ei sitä edes kuvasta erota. Se on pakko siirtää paremmalle kasvupaikalle tänä keväänä, jos on ylipäätään enää hengissä.
Pioni; Tosi on!
Jaana; Kelkkakausi, voi jummijammi! :-D Kiitos!
Oi ♡
ReplyDeleteEipä tässä muuta voi todeta.
Totta, on tuokin ihanaa aikaa. Onneksi ihana aika on kuitenkin myös jo nyt!
ReplyDeleteIhanaa aikaa on.
ReplyDeleteJoka päivä kierrän pihala katsomassa mitä kukkia on noussut.
Okein hyvää Marianpäivänpyhää sinne teille ♥ ♥♥
On ihanaa kun voi tehdä tutkimusretkiä omalla pihalla joka päivä. Kiitos ja hyvää Marian ilmestyspäivää teillekin!
ReplyDeleteTästä tuli taas monta kesäistäajatusta mieleen...
ReplyDeleteIhania lajikkeita! 'Tahtois noi kaikki!' :D
Kaikki kukat ovat niin ihania! Vaikeahan noista on valita...
ReplyDelete