Ompeluväkerryksiä

Aloitin tämän kevyen takin teon noin kymmenen vuotta sitten, mutta se jäi vaiheeseen. Kerran seisomaan jäänyttä projektia on hirmu vaikea jatkaa, kun ei enää jaksa muistella, mitä sen kanssa pitikään tehdä. Viimein ryhdyin jatkamaan takkiprojektia. Onneksi takki ei ollut viimeisimmän muodinmukainen kymmenen(kään) vuotta sitten, vaan kaava taisi olla jostain 80-luvulta, mutta muokkasin sitä vähän. Sehän näissä kesken jääneissä vaateprojekteissa on vikana, että ne vanhenevat.

Finally, I finished a coat I had started some ten years ago. Luckily, I still like the model and love the fabric.

Yritin ottaa kuvaa itsestäni takki päällä. Hmm, takkia ei oikein näy. Ehkä makuuhuoneessa on paremmin tilaa?

Yritän saada selän koristeompelun kuvaan. Äh.

No niin. Ja Musti avustaa.

Ehkä koriste näkyy kuitenkin paremmin näin. Se on jokin vanha brodeeraus ystäväni äidin, tai äidinäidin, vanhasta ompelutarvikevarastosta (R, jos luet tätä, niin kiitos tästä ♥). Koruompelus lienee kuulunut johonkin kaulukseen, se oli kiinnitetty kellastuneeseen silkkiin.
Lisäsin koristeen kun huomasin, että takki istuu paremmin, jos selkään lisää vekin.
Takin kangas on ihan ohutta villaa, jonka ostin ajat sitten isosta hallista täynnä tavaraa keskellä Normandian maaseutua. Onneksi sää taas lämpenee, niin uutta takkia pääsee käyttämään, näihin lämpötiloihin se on liian ohut.

Tässä kaunis yksityiskohta lähempää. Vieressä on toinen vaatekappale, joka on odottanut korjausta pitkään, ja jota olen aika ajoin kuitenkin tarvinnut kipeästi! Se on opiskeluaikanani Englannista vanhojen vaatteiden myymälästä löytämäni alushame, mutta sen olkaimet olivat viimein tulleet tiensä päähän. Nyt vaihdoin ne samettinauhoihin.

Alushame on tässä äitini vanhan 50-luvun iltapuvun vieressä. Tuossa puvussa muuten sekä minä että siskoni tanssimme vanhojentanssit aikoinaan. Äiti piirsi mallin Diorin pitämässä esitelmätilaisuudessa Pariisissa, missä mallit esittelivät Diorin luomuksia, ja vei luonnoksensa ompelijalle. Siinä mekossa on tanssittu paljon, sillä äitini kävi ahkerasti tansseissa 50-luvulla opiskelijana, tanssittajina varmaan teekkaripoikia.
Alushame on nyt taas ollut ahkerassa käytössä, ihan siitä ilosta, että sain sen viimein takaisin käyttöön! Se on loistavaa laatua, selvästi käsin tehty, istuu kuin valettu ja on tyyliltään niin ihana, että siinä tuntee olevansa ihan Marilyn.

Iloista kevätpäiväntasausta!