Pieni laatoitusprojekti ei tänään edennyt, kun käsivarret tuntuivat siltä, että olisi terveellisempää tehdä jotakin kevyempää. Niinpä kävin käsiksi toiseen projektiin, joka on lojunut pihapolun varressa muutaman vuoden.
Erään tapahtuman seurauksena sain kerran lisänimen pihakeiju. Koska kuulin tämän arvonimen puhelimessa ensin väärin, siitä tuli pihakeinu. Mutta minulla, pihakeinulla, ei ollut omaa pihakeinua. Tai oli, mutta se oli ruostuneina palasina vanhemman talon uumenissa, ja kun sitä alettiin korjata, keinu päätyi pihalle heinikkoon. Tässä sen tarina tältä päivältä, pojat esittelevät.
Today I erected a garden swing. Not just any old swing but a real old swing!
En ollut ihan varma, olivatko kaikki osat tallessa, mutta roudasin ne silti tähän sijoituspaikalle kasvimaan kulmalle. Kokoamisoperaatio osoitti, että kaikki oli tallessa viimeistä mutteria myöten!
Osat vain ovat niin ruosteessa, ettei ole varmaa, kestääkö keinu istumista. Ei se mitään, olin jo miettinyt keinulle funktion.
Askarteluprojekti sai alkunsa Strömsöstä, mistäpä muualta. Siellä tehtiin joskus kivat sammaltyynyt kanaverkon avulla ja mietin, että voisinkin toteuttaa keinun istuinosat niin. Onneksi en katso Strömsötä kovin usein, siitä tulisi varmaan aina joku puuha jo nyt loputtomien projektien listalle. Aika näyttää, miten tuo selkänojan sammal pysyy.
Mustin epäluuloinen ilme johtuu kurnivan vatsani äänistä.
Siinä se nyt on, kohopenkkikasvimaan kulmassa, mihin osuvat illan viimeiset auringonsäteet. Ehkä sihen voi joskus istahtaa, jos uskaltaa, nauttimaan auringosta.
Kattohuovalla päällystetyt alueet saavat laatoitukset päälleen, jossain vaiheessa. Laatoitus etenee muutaman neliömetrin vuosivauhdilla.
Muutama vanhasta talosta peräisin oleva huono hirsi vielä odottelee pääsyä kohopenkiksi. Sitten, kun saan keinun alustan kivettyä ja kaluste on lopullisella paikallaan, istutan sen taakse jonkin köynnöksen, joka saa kasvaa keinuun. Katos on myös tallella, sen voi ehkä sitten laittaa paikalleen, jos haluaa, ja jos se ei ole päätynyt esimerkiksi paputueksi siihen mennessä.
Aamulla paistoi aurinko, iltapäivällä taivas meni pilveen, ja juuri kun tulin sisälle lämmittämään lihapullia, alkoi sataa. Ehdin ottaa tämän kuvan puistolumikelloista ennen sadetta. Kylläpä nuo ovatkin sulokkaita.
Tätä kirjoittaessani ilta-aurinko paistaa ja taivas lännessä taas pilvetön! Säätä ei voi tylsäksi haukkua.
Mittarissa, joka näyttää aina hieman liikaa, oli kahdeksan astetta neljältä iltapäivällä.
Pihakeinu näkyy keittiön ikkunasta. Tässä vaiheessa satoi.
Eilisen päivän raportista puuttui tärkeä asia. Tai tätä ei ollut vielä tapahtunut, kun kirjoitin jutun. Kun menin nukkumaan, oli sängyssä tällainen kalenteripoika.
Ei tässä nyt mitään ihmeellistä ole, mutta ajattelin vain kertoa. Oikeastaan tämä on lähes jokapäiväistä. Silti aina yhtä ihanaa.
Iloista sadeiltaa, tai aurinkoiltaa, itse kullekin!
Puistolumikello, kuvan kerrottu lajike – Galanthus nivalis 'Flore Pleno'
.JPEG)
.jpg)
Hauska keinu ja köynnöksen siinä kieppuessa on todella upea taideteos.
ReplyDeleteVoi pientä Ransua...taisi olla kovin kiireinen puuhastelupäivä eilen.
Mustin ilme..=)
Ihana pihakeinu! Ja pihakeinu :D Voi miten voi joku näkymä olla noin ihastuttava kuin tuo lumikellonäkymä! Täälläkin satoi aika ajoin jopa rankastikin iltapäiväyhdestä viiden tienoille. Sade onneksi loppui juuri sopivasti, kun pääsin kotiin :)
ReplyDeleteMahtavaa kierrätystä pihakeijulta! Jos ei ihmistä niin kyllä keinu kahden kissan painon kestää. Toivotaan että Musti ja Ransu rohkaistuvat kokeilemaan.
ReplyDeleteaivan ihana pihakeinu :) ja lumikellot <3
ReplyDeleteLeena ja Pojat; Ransulla on ollut paljon puuhaa! Joutuihan se myös koko talven kalenteripojan hommiin.
ReplyDeleteTiina; Ahaa, täällä olikin sitten säntillisempi sade, kun se kesti selkeästi vain sen pari tuntia.
Lumikellot on niin ihania ♥
Myrsky ja Minna; Musti oli ehkä menossa tuohon, mutta juuri silloin vatsastani alkoi kuulua kovia murinoita.
Aivan mahtava pihakeinu Pihakeinulta :) Voin jo silmissäni nähdä köynnökset kasvamassa sen säleiköissä.
ReplyDeleteTäällä kyllä jo kovasti vihertää,mutta mitään kukkivaa ei ole maasta vielä ponnistanut esiin toisin kuin sinun pihallasi,jossa jo on päästy nautiskelemaan kauniin herkästä kukoistuksesta. Onneksi pääsee edes näin kuvien välityksellä kevätkukkafiilikseen :)
Marietta; Tuollainen keinu on varmaan monelle tuttu mummulan tai lapsuudenkodin pihalta.
ReplyDeleteKatja; Kiitos! Voi hitsi, toivottavasti sielläkin pian! Tämä aurinkoinen etelärinnesijainti on keväisin kyllä ihan paras, saa niin aikaiset kukat kuin suinkin mahdollista.
ReplyDeleteHuikea keinu! Muistan tuon mainitsemasi Strömsön jakson ja ne tyynyt. Ja lisää kukkia, ihan uskomatonta! :)
ReplyDelete*raps raps* Ransulle ja Mustille!
Tuollainen kalenteripoika sängyssä odottamassa on kyllä ihana! Ja tuo pihakeinu on makee, vielä kun saat siihen köynnöksen kiipeilemään.
ReplyDeletemahtava keinu, oikea keijujen keinu:)
ReplyDeleteja tietenkin mun piti ylistää noita sun lumikelloja!!! Sykyllä teen kyllä kaikki temput, jotta saisin lumikellot juurtumaan omaankin pihaan.
ReplyDeleteElina; Aloin miettiä, josko sammal olisi kumminkin kivempi pelkkinä tyynyinä... tuossahan on sellaista metalliverkkoa tuo istuin muuten. Hmm. Hitsi tää ikuinen päättämättömyys :-D
ReplyDeleteRapsutetaan, molemmat on tällä hetkellä sängyssä, pääsee helposti kumpaankin käsiksi yhtä aikaa!
Maria; Sammal ei ehkä ole paras valinta, mutta ehkä siihen voisi saada esim. mehitähteä kasvamaan. Hmm. Tuotekehittely jatkuu.
Toivottavasti ensi keväänä puutarhassasi kukkivat lumikellot!
Kosotäti; Aika kiva! Kun se vielä tuosta ruostuu lisää, ja saa vehreyttä ja kauniimman ympäristön ja ja...
Tulipa keinusta hieno! Meinasin kysyä jo, että millainen siinä on istua, mutta ei siinä taidetakaan enää istua. Ihan taideteos. Moni olisi jo heittänyt menemään. Joskus sitä romunkeräyksessä näkee vaikka mitä aarteita, kun ihan vähän käyttää mielikuvitusta :)
ReplyDeleteIhana idea hyödyntää vanha keinu! Meiltä löytyy istuisosa, mutta ei runkoa, en ole antanut hävittää pois istuinosaa, kyllä sille vielä löytyy käyttöä.
ReplyDeleteLuin samalla edelleisen postauksen, voi että miten siitä tuli keväinen fiilis.
Elise; Kiitos! Vähän rähjäiseltä se näyttää, mutta sinä kun omaat mielikuvitusta, näet sen ohi - potentiaalin ;-D
ReplyDeleteKokeilin varovasti istua. Ehkä siinä uskaltaa. Ei korkealta putoa kuitenkaan!
Katja; Hei, senhän voi ripustaa puuhun, tai vaikka kuistin kattoon! Tai oletkohan jo esitellyt sen joskus blogissa, ihan kuin olisin ehdottanut näin ennenkin. Tuli bon voyage ;-D
Täällä on ihan keväistä, myös sateen ropina ikkunaan tänään tuntui niin keväältä, tai jopa kesältä.
Hieno tuosta keinusta tulee.
ReplyDeleteVoin jo kuvitella kunhan siihen köynnös kasvaa.
Täälläkin oli ihana auringonlasku, Taivas punasena.
Kiitos ja mukavaa maannantai-iltaa sinne teille♥
Sylvi, kiva, katsoimme samaa auringonlaskua, ihan tuollainen se oli täälläkin!
ReplyDeleteKiitos ja tunnelmallista iltaa teille kätevän autonkorjaaja-Sulon kanssa ♥
Vähänkö hauska keinu! Tarttiskohan munki kattoo joskus sitä strömssöö?
ReplyDeleteMeijän katti viihtyy koko kesän keinussa. Tai viihtyis kai se jo nytkin, mut ei oo pehmusteita. Toivottavasti sammal kelpaa pojille, kissat kaunistais lissää sun kaunista keinuas. :-)
Voi miten ihana sammalkeinu!!! Minulla oli entisessä elämässäni jäkäläkeinu, ihan luonnostaan: keinu oli ollut vuosia puiden alla ja siinä harvoin istuttiin, niinpä siihen alkoi kasvaa paikoitellen jäkälää. kaunis se oli kuin mikä, mutten enää raaskinut istua siinä :). Ihana kalenteripoika taas sulla :)
ReplyDeleteOnpa hieno keinu! Kaikkea ne siellä Strömssöössä keksiikin. Onneksi näit juuri tuon jakson!
ReplyDeleteOi siitä tulee hieno, kun ympärillä vihertää, oikea taikakeinu.
ReplyDeleteMe tarvittais just semmonen pihakeiju, pihakeinua ei taida mahtua paitsi riippuversio. Mummo laittoi joskus pihakeinuun kiipeämään elämänlankaa ja isomummo sanoi ettei pitäisi, tämä tapahtui joskus varmaan 60 vuotta sitten, nyt sitä on joka paikassa. Onpahan jotakin tekemistä, kun repii sitä pois.
Oi, miten HIENO keinu! Todella päheä! Ehkä siinä voisi kasvaa kesällä kukkiakin?
ReplyDeleteRansu ja Musti, täältä lähtee teille iso HAU!
Tulipa keinusta mukavannäköinen pihakoriste. Kyllä kai siihen pihakeiju uskaltaa hetkeksi istua siemailemaan poreilevaa:) Tai jotain kuumaa vielä tähän aikaan vuodesta...
ReplyDeleteHei vaan, muistelen että sinulla oli joskus postaus Magnolian nupuista. Mites niille kävi ja miltä ne näyttikään? En nyt onnistunut löytämään niitä blogistasi. Kiitos jos ehdit vastailla!
ReplyDeleteTerhi
Maija; Strömsössä on aika kivoja juttuja. Tuossahan olisi kissoille hyvä kyttäyspaikka katsoa, kuka tiellä liikkuu. Toivottavasti viihtyvät.
ReplyDeleteJaana; Jäkäläkeinusi kuulostaa lumoavalta! Sammal ja jäkälä ovat niin kauniita.
Mamma N; Kaikkea ne keksii. Sen ruuanlaiton voisi kyllä poistaa!
Tuikkis; Voi hitsi! Eipähän käy teillä aika pitkäksi, heh.
Sulo; Tekin varmaan viihtyisitte keinussa!
Pioni; Kai siihen uskaltaa joskus istua, poreileva hetki kuulostaa oikein lupaavalta ;-)
Terhi; Hei! Mulla on magnolian nuput muistaakseni paleltuneet joka kerta, kun niitä on ollut. Ne kehittyvät niin aikaisin. Tähtimagnoliani heitti sittemmin henkensäkin, samoin kuin japaninmagnolia, sitä on nyt nro 2 kokeilussa, paremmalla paikalla. Elossa näyttäisi olevan. Lähes kaikilla magnolioilla vaikuttaa olevan karvainen kukkanuppu.
ReplyDeleteRansu on tainnut saada raittiin ilman myrkytyksen ja päätynyt lämmittämään lakanoita mammaakin varten.
ReplyDeleteAika hieno tilataideteos ja varmasti vielä paranee, kun saat köynnökset istutettua. On siinä kyllä ollut väsäämistäkin, kun kaikki sammaleet olet asetellut keinuun ja viritellyt tuon kanaverkon. Usein varsin yksinkertaisen näköisetkin hommat saattavat viedä paljon aikaa.
Niin on sammaloitunut keinu ettei siinä uskalla istua. Mutta se on niin iloa silmälle. Kyytiin voi laittaa joitan värikkäitä ja pieniä kukkaruukkuja??
ReplyDeleteLumikellot on ihan parhaita!
Between; Voi, Ransu lojuu joskus siinä kohdassa missä pyjamani on, silloin saa todella ihanasti lämmitetyn pyjaman päälleen!
ReplyDeleteMeni tuossa hetki, hienompikin olisi varmaan tullut jos en olisi nälkäisenä tehnyt. Olisi voinut laittaa paksumminkin tuota sammalta. Nälkä - puutarhuroijan pahin vihollinen :-D
Irene; Minäkin mietin jotain ruukkua, mutta koska aina tuulee, sen pitäisi olla tosi tukeva ja toisaalta kasvin sellainen, joka kestää kuivumista.
Ransun pörrömassu, ai ai mikä näky <3 Onneksi on tuo mustavalkoinen masuvillojen tuulettaja täällä pörröteltävänä :)
ReplyDeleteRansulla on harvinaisen vetovoimainen massu ;-) Ja samalla on pusuteltava tuota virnistelevää pikku naamaa!
ReplyDeleteHieno keinu. Tuli heiti mieleen, että siinä voisi olla vielä multaa ja jotain pieniä kukkasia, niin kuin jossain katoilla. No, se ei ehkä toimisi, ei saisi tarpeeksi kosteutta.
ReplyDeleteHellyttävä sänkymanuli.
Nuo lumikellot ovat kyllä maailman ihanimmat kevään airuet.
Jotkut pienet kukat olisivat tosi söpöjä tuossa, mutta niitä saisi olla alvariinsa kastelemassa. Mehitähdetkin kyllä kukkivat, jospa niitä sitten.
ReplyDelete