Porista matka jatkui Vaasan suunnalle, Laihialle ja Juthbackan markkinoille Uuskaarlepyyhyn. Siellä oli kamera mukana turhana painolastina – ja mistä oikeastaan olisi kuvaa ottanutkaan? Loppumattomista riveistä myyntikojuja ja peräkärryjä? Ei, ei. Sinne oltiin menty etsimään aarteita ja kamera sai vetäytyä auton takakonttiin heti kun parkkipaikalla piti käydä (viemässä aarteita mitä ei jaksanut enää kantaa). Meitä oli siellä kolme blogien kautta tutustunutta naista viettämässä laatuaikaa. Mahtava päivä.
Juthbackasta ei ole ainuttakaan kuvaa, sen sijaan Marian puutarhasta on, mutta sitä saa ihailla Marian omassa
blogissa.
Nämä kuvat ovat siis jo paluumatkan varrelta Vaasan eteläpuolelta.
Some more images on the West Coast tour (South of Vasa).
Koska minun täytyy päästä meren tuoksun ääreen päivittäin lomallakin, kolusin taas rannikkoa, tällä kertaa menomatkaa pohjoisempana Maalahdessa ja Korsnäsissä. Tässä tyrnipensas Bredskäretin lossirannassa.
Lossilla mennään Bergöhön (vai Bergöseen, turunmaalaisittain?). Hurmaavan hieno kalastajakylä – satamalahti, kirkko, kalliot, katajat ja lampaat niin kuin olla pitää.
Pohjanmaalainen rannikko on jännittävästi hyvin erilaista kuin Lounais-Suomessa. On matalaa lohkareikkoa, mistä puuttuvat kokonaan korkeat kalliosaaret, joita näkee varsinkin Nauvon pohjoispuolella Turun saaristossa. Tämä on varmaan erinomaista lintuseutua.
Täältä matka jatkui eteläisempiin rantakohteisiin, mutta niistä enemmän seuraavassa jaksossa...
Silti, tähän väliin täytyy laittaa Ransun ja Mustin tyytyväiset terveiset, vaikka he eivät joutuneet lähtemään kotoa mihinkään. Tyytyväisyyttä oli silti havaittavissa, kun vakipalvelusväki palasi. Ransu seurailee minua kuin hai laivaa ja pörisee kun vain puhunkin sille.
Mustin mielestä kotimaata ei ole voittanutta.
.JPEG)
.jpg)
Aika ison näköinen tyrnipensas, ei meillä vaan tollasii! Kissat on tutun näköisiä kumminkin :-)
ReplyDeleteKiva on ollut lukea länsirannikon seikkailusta. Tuttuja paikkoja on vilahdellut, edellisessä postauksessaq montakin. Mutta kun Merikarvialta mennään pohjoiseen minulle tulee jo eksotiikkaa! No, Siipyy on silti vielä tutumpi paikka.
ReplyDeleteNäinhän se on, että oma koti kullan kallis ;)
ReplyDeleteNäissä kuvissa silmä lepää, ja sitten vielä kissatkin :)
ReplyDeleteTuo lossiranta oli aivan täynnä tyrniä, vaikka se oli lohkareista koottu maavalli (tai ehkä juuri siksi). Tyrni voi kasvaa kai kolmemetriseksi, sen kokoisia olen nähnyt.
ReplyDeleteMutta kissoissa silmä lepää aina ;-)
Tyytyväisen näköistä kissakansaa. Näin järvien vieressä asuvana kaikki merikuvat on aina yhtä eksoottisia, vaikka onhan tuo Näsijärvi iso ja kallioinen, että sinänsä ei niin kovin järvimäinen.
ReplyDeleteNiin, sanotaanhan suuria järviä sisämeriksi. Ja on Itämerikin entinen järvi! Meren äärellä syntyneenä ja kasvaneena kaipaan silti "oikeaa" merta, sitä, joka on yhteydessä maailman muihin meriin. Spykologinen seikka jotenkin.
ReplyDeleteOijoi, jätkät - tuota ihanaa tunnetta ei voita mikään...paitsi ehkä jokin lempiherkuista?
ReplyDeleteJep. Siitä tulikin mieleeni, että tuoretta maksaa on viime aikoina saanut AIVAN LIIAN HARVOIN! MAMMA!!! MAKSAA!!!!
ReplyDeleteMusti
Meri <3 Ja kissat <3 :)
ReplyDeleteOlen täysin samaa mieltä :-D
ReplyDeleteIhanan kuuloinen reissu, kauniita ja kiinnostavia paikkoja. Haluisin nähdä paikkojen lisäksi myös Ylämaan yrmeitä! :)
ReplyDeleteÄsken blogisi oli auki tässä koneella ja mies sattui näkemään The Toppahousukuvat: "Onko toi Saila? Mitä, mitä toi on?!" Toppikset eivät jää huomaamatta. :D
OO... siis pitäisikö niitä pitää jossain ihmisten ilmoilla... ei kai?! :-D Ne on kai sitten farkkujen vastakohdat, kun farkuista sanotaan, että ne voi vetää päälleen, jos haluaa olla näkymätön.
ReplyDeleteSilmää hivelevän kauniita kuvia rannikolta ja Bergöstä. En ole tutustunut noihin seutuihin, kauniista Suomesta on tosi paljon näkemättä. Ransu ja Musti ovat ylivetoja. Ihanaa, kun kissa pörisee, jos vain puhutellaan. Meilläkin on semmonen tapaus. Ja kyllä tuo Mustikin kuvassa aika vakuuttavasti kellii.
ReplyDeleteMusti on vakuuttava kellijä!
ReplyDeletePaljon on kaunista maailmassa, eikä edes tarvitse lähteä merta edemmäs ;-)
Vai on Ruska pörinätyttö. Ransua kutsun pörinäpojaksi, se sopii hyvin kun Ransun kasvattajat harrastavat vanhoja autoja.
Venevaja (olikohan se sellainen?) näyttää ihan Ransun kodilta. Pörröisiä molemmat.
ReplyDeleteKyllä meri on ihmisen paras kaveri. Ikuisesti haaveeksi jäävä asia on saada asua aivan meren rannalla. Niin isoa lottovoittoa ei taida osua koskaan kohdalle, että saisi JUURI sen, mitä haluaa.
No, on mulla kyllä muutenkin asiat juuri nyt aika hyvin!
Mä mietin ihan samaa, kai nuo venevajoja on, ei vain verkkovajoja. On vähän kuivalla maalla, ehkä tarkoituksella alun perinkin, tai ehkä maankohoamisen myötä jääneet noin ylös. Mutta vaikea noiden lohkareiden yli on venettä suojaan vetää :-D
ReplyDeleteSe on hyvä että asiat on hyvin :-)