Varhain viime viikon torstaina lähdin kohti pohjoista. Ensin oli vierailu Porissa serkkuni luona – on aina yhtä mukavaa tavata serkku, joka on lapsuusajan parhaita ystäviäni, ja samalla nähdä niiltä ajoilta tuttu kaupunki. Porissa sain viimein myös tavata
Tiinan! Vaikkakin pikaisesti. Ensi kerralla tavataan kunnolla sitten.
Porin jälkeen matka jatkui yhä vain pohjoiseen... Lankosken myllylle (yläkuvassa)...
... missä kosken kuohujen vierestä löytyi neulegraffiti!
Paulan vinkistä poikkesin Siikaisissa ihailemassa lasikuisteja. Kotiseutumuseo oli kiinni, mutta se ei estänyt talon ihailua ulkoapäin.
Suurella tiellä tukka putkella posottaminen on minusta tylsää ja samalla jää näkemättä kaikki se hieno siltä seudulta, jonka läpi on ajamassa. Niinpä ajoin kasitien poikki rannan puolelle kohti Siipyytä. Siellä on komea kellotapuli vaivaisukkoineen.
Siipyystä oli ilo jatkaa matkaa pohjoiseen rantaa seuraillen Skaftungin kautta. Härkmeriin saavuttaessa kyltti kertoi, että nyt saavutaan maisema-alueelle. Maisema onkin hienoa laajaa viljeltyä laaksoa, vanhaa merenlahden pohjaa, jonka reunalla maa kohoaa loivana rinteenä ja siinä on ainakin kymmenen komeaa maatilaa rivissä muutaman kilometrin matkalla.
Huomasin muuallakin näitä maisema-alueesta kertovia kylttejä; on hienoa, että kulttuurimaisemien äärelle löytyy opastusta.
Ylämaankarjaa suomalaisessa perinnemaisemassa. Yrmeiltä mutta ystävällisiltä näyttävät.
.JPEG)
.jpg)
Noi on niin sympaatisen näköisiä, että vois ottaa vaikka lemmikiksi :)
ReplyDeleteOlisin ottanut, mutta kun mulla on niin pieni auto ;-)
ReplyDeleteIhania maisemia! :)
ReplyDeleteMinäkin suunnittelen sukuloimisreissua Poriin tässä syksyllä. :)
Ihania maisemia ja suurten teiden varrelta tällaisia ei todellakaan löydy tai sitten niitä ei vain näe.
ReplyDeletePorin seudulla on hienoja paikkoja! Niin kuin joka seudulla, kun malttaa pysähdellä. Tuo Lankosken upea myllykokonaisuus on ihan kasitien varrella, mutta se vilahtaa nopeaan ohi. Onneksi heti sen perään on pysähtymispaikka, sieltä lähestyttäessä pääsee näkemään museosillan ja kulkemaan osan matkaa joen vartta takaisin myllylle.
ReplyDeleteYlämaan otukset ovat melkoinen näky. Pitäisivät varmasti kaupparatsut ja tv-lupatarkastajat poissa nurkista, jos pihapellossa noita pitäisi :D Mainioita matkakuvia, näistä tuli hyvälle tuulelle :)
ReplyDeleteJoo, ne voisi ottaa vahdiksi talon ympärille :-D Ei olisi pölynimurikauppiaista pelkoa.
ReplyDeleteJestas,kun on kauniita maisemia taloineen päivineen,varmasti kiva reissata!Täällä on tuota ylämaankarjaa myös,lauhkeita ovat,on annettu syötävää niille:),voi ottasin jos saisin,heh..
ReplyDeleteMukavaa viikonloppua
On kaunista, todellakin! Ylämaankarja on rauhallista ja lauhkeaa, mutta ei kerrota sitä tv-lupatarkastajille eikä pölynimurikauppiaille ;-)
ReplyDeleteOi, ihania rakennuksia olet kuvannut matkan varrella! Mikä lasikuisti...
ReplyDeleteKotiseudullasi on paljon kaunista :-)
ReplyDeleteOn hienoa katsella vanhoja ikkunoita, ne on tehty silloin, kun vaivoja ei säästelty kun rakennettiin.
Matkailu avartaa. Minäkin haluaisin tavata noita Ylämaankarjan otuksia. Komeita elukoita, ei voi muuta sanoa.
ReplyDeleteNe on todellakin hauskoja, kovin rauhallisia ja hidasliikkeisiä, mutta niinhän lehmät yleensäkin ;-) Eikä ylämaanvasikasta oikein saa selvää, onko se hevonen, aasi, koira, alpakka, nalle vai lehmä, se on sellainen hassu karvainen ruskeä klöntti.
ReplyDeleteMeillä otettiin muutama ylämaan elukka alkukesästä lehmien lisäksi :). Lähinnä näitten eu-juttujen vuoksi piti laittaa.
ReplyDeleteKilttejä ne on ollu, tulevat useimmiten nuoleskelemaan kättä kun menee niitä jututtaa ja vettä laskemaan.
Niitten jalat on niin kivat, tosiaan nallemaiset. Ehkä ei niin kivat, jos ne potkasevat, ei onneksi ole kokemusta siitä.
Jotenkin ihmeellisiä, että pystyvät talvellakin olemaan ulkona. Kuulemma jossain on jouduttu hankalan poikimisen takia viemään sisälle joku navettaan, niin se on ollu pakkasillakin hiestä märkänä. Niillähän on kaksi turkkia päällekkäin. Luin hauskan sanonnan, että päälimmäinen karvapeite on niiden sadetakki, joka pitää toisen lämmitysturkin kuivana.
Kiinnostavaa kuulla kokemuksiasi ylämaalaisista. Jotkut meidän maatiaisrodut ovat myös kestäviä, mutta niillä ei ole tuollaista kaksinkertaisen karvan määrää!
ReplyDeleteMinulla on Ransu, norjalainen metsäkissa, joilla on myös yleensä päällimmäinen karvakerros karkeampaa, josta vesi valuu nopeasti pois. Mutta kun Ransu on sininen, joka on karvanlaaduista pehmein, siltä puuttuu se karkea karva.
Hienoja paikkoja ja kuvia ja hei, tämähän oli vasta reissun alkutaivalta! Neulegraffitit on jotain tosi oivaltavaa ja hyvää mieltä ympäristöönsä levittävää, pitäisköhän ruveta itsekin 'terrorisoimaan' neulegraffitien avulla...
ReplyDeleteNo niin on! OOtas vain, lisää tulee ;-)
ReplyDeleteNeulegraffitin näkeminen pistää hymyn huulille, en muista montaakaan nähneeni, kun liikun niin vähän ihmisten ilmoilla nykyään!
Ohhoh mikä lasikuisti! Onneksi minun ei tarvitse kunnostaa sen ikkunoita :)
ReplyDeleteYlämaankarjaa on tässä meidän ihan lähellä. Joskus ajetaan vartavasten sen tien kautta että nähdään taas "karvalehmät".
Hienoja lasikuisteja on kiva katsoa, ehkä siksikin, ettei niiden ikkunoita tarvitse korjata :-D Suosittelen lämpimästi reissua Kristiinankaupunkiin poiketen matkan varrella Siikaisissa. Sellainen lasikuisti-elämysmatka.
ReplyDeleteHUOM, olen nyt täällä :-D
ReplyDeleteKauniit ovat lasikuistit, mutta tuo kellotapuli kirkkaassa auringonpaisteessa sinistä taivasta vasten on kyllä... WAU.
No voi jestas tätä Intopiin kommenttien määrää! HUOM: blogit on harrastus, ei ole luku- tai kommentointipakkoa :-D Jos viittasin puheissani useinkin blogiin, johtunee siitä, että olen vähän niinkuin tottunut, että tietyt ystävät lukevat sitä ja olen vähän niinkuin tottunut, että sää tiedät mun kuulumiset sitä kautta. Mutta hoituu ne kuulumset muutakin kautta, hei! Ei ressiä... niinku et olis pakko lukea yötä myöten kaikki kirjoitukset ;-)
ReplyDeleteOn tuo okranvärinen vaan hieno perinneväri. Ja noiden vaaleansinisten yksityiskohtien kanssa, ja komia honka vierellä, ja paanukatto... ai että.