Välillä joku ihmettelee, miksi pihallani on koirankoppi, vaikka minulla on kaksi kissaa mutta ei yhtään koiraa.
Kyllä kopissa kissatkin käyvät, ainakin Musti. Ehkä kopin aukon yläpuolelle pitäisi kirjoittaa "Musti"?
Koirankoppi oli Elsa-isoäitini koiran, bulldoggi Pontuksen koppi. Se oli suvun kesähuvilalla Helsingin Jollaksessa, ja kun paikka myytiin, sai kukin kirjoittaa listaan toivomuksensa siitä mitä huvilalta haluaisi mukaansa. Minä kirjoitin siihen isoisäni hyvin pidetyt työkalut sekä hienossa järjestyksessä olevat naula- ja ruuvivarastot ja isoäitini puutarhatuolin ja kastelukannun. Koska paikkaan liittyi paljon tärkeitä lapsuusmuistoja, laitoin siihen myös sateen ropinan peltikatolla ja koirankopin, vitsinä.
Koska huvilan tyhjentämisen aikoihin asuin ulkomailla, otti isäni koirankopin talteen sanoen: Mutta Saila oli laittanut tämän listaan!
Niin se päätyi minulle. Se on kaunis ja tuo muistoja lapsuudesta sekä toimii värimallina, kun olen valinnut oikeaa vaaleankeltaista väriä rintamamiestaloni seiniin. Kesähuvilamme oli nimittäin kauniin keltainen, ja joskus nuorena maalasin huvikseni tuon koirankopin samoilla maaleilla mutta toisinpäin kuin talon: seinät valkoisiksi ja nurkat keltaisiksi.
Ensimmäisessä kuvassa piilotteli Musti, kuka huomasi?
Kaupungissa Musti on joutunut tuunaamaan parvekkeelle kopin itse.
Rousk, rousk!
(Tämäkin pahvilaatikko oli säästössä tilauksen lähettämistä varten asiakkaalle – huokaus)
Mukavaa viikonloppua kullekin; kopeille ja mökeille sekä kaupunkiin!
.JPEG)
.jpg)
Kun itse tekee, saa mieleiensä :D
ReplyDeleteNiinpä! Tarmoa Mustilla olisi pahvilaatikkohommiin vaikka kuinka. Mutta siinä on se vika, ettei niitä oikein kehtaa enää lähettää asiakkaille!
ReplyDeleteVoi mikä musta naama ja pikkuinen kieli kurkkaa pahvilaatikosta! Kamera on ollut paikalla oikeaan aikaan! <3 Hyvää viikonloppua teillekin!
ReplyDeleteHauska tarina koirankopista, joka muuttui Mustin kopiksi.
ReplyDeleteMustikka ja Basikikat ovat aivan ihanat, tykästynyt olen valtavasti. KAhvi on hyvä kun on ollut hikisissä puuhissa ja haluaa kuorinnan myös. Ruiskukka oli suht Ok, mutta nuo toiset voittivat sen. Piparminttu seuraavaksi :)
Koska voi tilata seuraavaksi mustikkaa ja basilikaa?
Otan viikonlopputoivotuksen mielelläni vastaan ympärivuotisellamökilläni!
ReplyDeleteSamoin sitä toivon sinulle!
Kiitos toivotuksista, Musti kävi sohvalla lojumassa mutta paineli takaisin ulos, yö kutsuu mustaa saalistajaa!
ReplyDeleteMaiju; Menee pari-kolme viikkoa, niin voin kääriä uudet mustikat ja basilikat paketteihin.
Kyllä Mustissa taitaa olla koiraakin vähän! Hauska tarina! Mukavaa viikonloppua!
ReplyDeleteMusti on kai omaksunut nimensä niin hyvin. Ja sen paras kamu pienenä oli koira. Kai siitä jäi joku muistijälki.
ReplyDeleteKyllä kissakin kopin tarvitsee, jos ei yöpymiseen, niin majaleikkeihin! Meillä on varta vasten tehty vanhoilla retkipatjoilla ja styroksilla lämpöeristetty puulaatikko, viralliselta nimeltään Boxi. Ilmojen viiletessä Samurai makoilee kuistilla Boxissaan yövuorojen päättyessä ja odottelee arvon herrasväen aamuherätyksiä ja sisäänpääsyä aamupalalle ja unien jatkoja sohvalla tai sängyssä. Kun Olga oli kotosalla, kömpivät molemmat kissat aamuisin lämpöisinä ja silmät sirrillään pikku asunnostaan...
ReplyDeleteLaitoin Saila just sähköpostia!
Se onkin hienoa palvelua, että on Boxi. Musti meni aiemmin vintille odottelemaan heräämistäni, mutta kun sinne tuli ovi, pitää odottaa eteisessä tai ulkona. Talvella se kylläkin nukkuu lähes aina sisällä, on tullut vanhaksi jo viisivuotiaana ;-)
ReplyDeleteRansu nukkuu AINA sängyssäni, kesät talvet <3
Vastasin just sähköpostiisi!
Koirankopilla on mukava tarina. Ja sille on tullut nyt uutta käyttöäkin, kun Musti siellä kerran käy. Enpä olis huomannut Mustia tuossa ensimmäisessä kuvassa. Jestas sentään, miten Musti tuunailee pahvilaatikoita!
ReplyDeleteMusti tuunailee laatikoita kaupungissa koko pienen olemuksensa voimalla ja tarmolla niin, että pahvia lentelee kaaressa! Minun pitää kiikuttaa tyhjät mutta tarpeelliset pahvilaatikot kellarivarastoon. Luulen, että Musti on kaupungissa aika turhautunut.
ReplyDeleteVoi kuinka hellyyttävä koirankoppitarina <3 Ihanaa, että kissat ovat sen omineet käyttöönsä. Meillä on myös välillä pahviloorat kovassa käytössä, kissojen omatekeminä majoina ;)
ReplyDeleteEdellisen postauksen tuotteet näyttivät ihanilta, taidanpa hypätä nettikauppaasi heti tsekkaamaan uutuuksia.
Olipa hieno tarina. Tällaisista tarinoista minä niin tykkään.
ReplyDeleteMeilläkin on pihalla koirankoppi. Se ei ole hieno. Se on jotakin vesivaneria ja aika mätä. Puretaan kun keritään.
Hieno koppitarina! :)
ReplyDeleteKollo harrastaa pahvilaatikon muokkausta talvella, jolloin ei oleile patiolla eikä käy ulkoilemassa takapihalla niin kissa kerkeää "sisätöihin". :D
Ihana tarina koirankopista! Kiitos kun jaoit sen kanssamme. Tulvi itsellekin monia muistoja mieleen :)
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteOn hauska katsoa, miten usein Musti käy kopissa tarkistamassa sen, vaikka se ei siellä oleilekaan.
Usein koirankopit ovat rumia vanerimajoja, kun ne voisi tehdä talon ylijäämälaudoituspaloista, niin kuin tässä tapauksessa. Siitä tulee sitten hauska pari talolle, vähän niin kuin leikkimökki.
Kollo, talvella me ihmisetkin siirrymme tekemään sisäremontteja!
Musti on vähän samaa sorttia tuossa tuunaamisessa kuin Rosvo, joka tuunaa kirjoja ja lehtiä myös. Aina yritän varjella kirjaston kirjoja ja toistaiseksi olen onnistunut. Kissat on vaan sellaisiä jänniä, että ottavat mitä haluavat ja sen mikä milloinkin kelpaa. Pahvilaatikot on aina mieleen mutta yhdessä kiipeily-raapimistelineessä on mökki ja eipä ole kissat siellä pahemmin käyneet. Pitääkin tuoda kissoille autotallista pahvilaatikkoa mielenpiristykseksi kun joutuvat keskenään ensi viikosta alkaen olemaan täällä päivät aamusta kolmeen ilman äitiliiniä...
ReplyDeleteMeillä kissat ovat joskus yrittäneet nakertaa lehtiä tai kirjoja, mutta ovat totelleet kieltoja ja jättäneet ne sitten rauhaan - tai ehkä ne vain eivät ole niin kivoja kun kunnon pahvi.
ReplyDeletePahvilaatikosta saa paljon puuhaa, usein kissat kai vain lojuvat kun ei olla kotona, mutta jos tekemisen tarve iskee niin on hyvä olla virikkeitä :-)
Kaunis tuo koppi ja sopii pihaasi, varsinkin jos kissatkin siellä käyvät pyörähtämässä. :)
ReplyDeleteHieno tarina ja hienot kuvat! Musti on niiiin söpö <3
ReplyDeleteHyvin toimii koppi myös kissankoppina!
ReplyDeleteMusti on kieltämättä söpönaama pieni pantterinpoikanen, mutta ehkä olen vähän puolueellinen.
Et ole. On se :D
ReplyDeleteIhana tarina. Minun täytyy tunnustaa, että lapsuudenkodissa isäni rakensi kopin pihalle. Kissaa varten.
ReplyDeleteKun muutimme tähän taloon, sanoin miehelleni haluavani pihalle myös koirankopin. Mieheni ihmetteli mitä varten, kun meillä ei ole koiraakaan. Mielestäni vastaus oli ihan järkevä, kun sanoin että koristeeksi. :D
ReplyDeleteHaa, koppini ei siis olekaan maailman ensimmäinen kissankoppi!
ReplyDeleteKoiran (tai kissan-) koppi on kaunis pihakoriste.
Vähän harmittaa tätä kertoa, mutta toisen menetys on toisen onni. Mun runoilijanmajani meni uusiokäyttöön Kirkkonumelle kissamajaksi! Kuulemma käytin sitä liian harvoin!!!!!
ReplyDeleteJee! Eläköön kissojen oikeus omiin majoihin!
ReplyDeleteRANSU ja MUSTI