Myrkkyliljojen vertailua

 Lopputulemana taas kerran: mitä enemmän erilaisia, sitä parempi.

Myrkkyliljat nimittäin kukkivat vähän eri aikaan. Tämä muotopuutarhan loistomyrkkylilja "Steven" on edelleen aika hyvässä vedossa, vaikka oli ensimmäisiä, joka nousi maasta ennen syyskuun puoliväliä. 

Kaksi viikkoa hyvän näköisenä on aika hyvä saavutus! Kuivilla keleillä voi olla osuutensa asiaan. Sadettahan meille tuli runsaammin vasta torstain ja perjantain välisenä yönä. Sekin pidentää kukintaa, että kukkavarsia on näin paljon. Niitä on noussut koko ajan lisää.

Ehkäpä nostan mukulat varovasti talikolla, kun kukat lakastuvat, ja istutan ne vähän harvempaan. Olisi ihanaa saada useita tällaisia mättäitä. 

Harmaanvihreä koiruoho on hyvä väripari loistavan pinkeille myrkkyliljan kukille.

Tämä mätäs on ystävältä saamaani vanhaa myrkkyliljaa, joka on selvästi tarhamyrkkylilja eli loistomyrkkyliljan jalostettu versio. Se on yhtä roteva kuin edellinen. Tätä minulla oli alun perin kahdessa paikassa, mutta myyrät veivät toisen kasvuston.

Kuva on viikon takaa, nyt kukat ovat jo aika lakastuneet. Tälläkin on sinivihreää väriparina, nimittäin valkokuusi 'Sander's Blue'.

'William Dykes' on melko ohutvartinen risteymä ja se kaatuilee syysmyrkkyliljojen tapaan. Tämän siirsin viime syksynä, samalla istutin mukulat harvempaan, jalopähkämön sekaan. Williamit selvisivät siirrosta hyvin. Sivumukuloita tosiaan kehittyy vieri viereen, kuten aiempien kuvien mättäistä voi päätellä.

Tästä päästäänkin syysmyrkkyliljoihin. Niillä on ohuehkot varret, kukat kaatuvat liiankin herkästi – etenkin kerrotut kukat, kun ne ovat painavia. Silti tämä kerrottu valkokukkainen 'Alboplenum' on minusta ehkä kaunein myrkkylilja. Sen vieressä kasvaa japaninhiirenporras.

Siinä on myös syysvuokko 'September Charm', jonka viimeistä kukkaa olen ihastellut vaikka kuinka kauan, kun sitten on aina avautunut vielä uusi viimeinen kukka! Kukkanuput ovat samanlaisia pallukoita kuin ohikukkineista kukista jääneet mykeröt, eikä pikaisesti vilkaisemalla aina huomaa, onko joukossa vielä uusia nuppuja.

Olen istuttanut 'Alboplenumin' myös läheisen vaahteran alle, sieltä se nousee aina vähän myöhemmin 'Florentinum' -keltapeipin seasta. Vaahteran alla taitaa olla hitusen liian kuivaa, muttei niin, että myrkkylilja olisi menehtynyt. Se vain ei oikein kukoista.

Yksinkertainen valkoinen syysmyrkkylilja 'Album' kukkii runsaana muotopuutarhassa tarhakurjenmiekan keskellä. Istutin toissa syksynä mukulan myös saniaistarhaan kuusen alle. Se ei kukkinut vielä viime syksynä, mutta nyt kukkii. Havaitsinkin lehdet keväällä ja olin iloinen. Niistä näkee mukavasti, että myrkkylilja on elossa, vaikka kukkia ei ole kuulunut.

Tämän ympärillä maanpeittokasvina on itsekseen tullutta haisukurjenpolvea. Se on niin täydellinen, kun hoitaa itse vihreytyksen ja kukkiikin ahkerasti.

Tässä on sellainen myrkkylilja, jonka lehtiä olen katsonut kevät toisensa jälkeen, mutta kukkaa vain ei ole kuulunut: loistomyrkkylilja 'Atrorubens'. Paikka metsäpuutarhassa mäntyjen alla ei varmaan ole ihanteellinen, sillä tässäkin on kuivaa. 

Tilasin 'Atrorubensin' mukulan Hollannista syksyllä 2019 ja samalla myös kirjavakukkaisen 'Harlekijn' -lajikkeen, jolloin ne kukkivat yhdessä ruukussa kaupunkiparvekkeella. Istutin mukulat kukinnan jälkeen maahan, eikä kumpikaan ole sen jälkeen kukkinut. Tällä kertaa taisin muistaa lannoittaa niin tätä kuin muitakin myrkkyliljoja siinä vaiheessa, kun ne tekivät lehdet eli keväällä.

Nyt 'Atrorubens' on tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa avomaalla! Tällä on upea, tumma väritys.

Arvaa vain, kuinka monta kertaa päivässä käyn muotopuutarhassa tarkkailemassa 'Harlekijnin' kasvupaikkaa. Sekin voisi ehkä viimein tulla kukkaan viiden vuoden odottelun jälkeen. Elossa se nimittäin on, tiedän lehdistä.

Sen kanssa samassa penkissä kasvava tarhamyrkkylilja 'Waterlily' taitaa juuri nousta, löysin äsken sen nenänpään mullan pinnalta. Se on aina ollut myöhäinen puutarhassani. 

Hienon sävyinen on myös tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder', joka on nyt vasta nousemassa metsäpuutarhan katajapenkistä. Tämän ensimmäisen tiedustelijan lähellä näkyy paljon maasta nousevia, kalpeita nupun kärkiä. 

Oikealla on vaaleajouluruusu, jonka tummat lehdet sointuvat mukavasti myrkkyliljoihin siinä missä sinivihreätkin kasvit.

Minulla oli aiemmin risteymälaji Colchicum × agrippinum. Se hävisi sinä talvena, kun vesimyyrillä oli huippuvuosi ja ne söivät siitä muotopuutarhan penkistä lähes kaikki kukkasipulit. Keväällä oli enää kuoppia ja onkaloita jäljellä.

Hankin viime syksynä uuden mukulan ja istutin sen metsäpuutarhaan lähelle kaivoa. Talvella tämän ja viereen istutetun valkokukkaisen syysmyrkkyliljan päälle kertyi jääkenttä.

Ihme kyllä, kumpikin myrkkylilja teki kevään tullen lehdet! Voi olla, ettei se valkoinen kukikaan, mutta se on samaa, jota on tässä jutussa jo esitelty; joko yksinkertainen tai kerrottu valkoinen. Mutta tämän ruutukuvioisen lajin kukinnasta olen äärettömän iloinen! C. agrippinum on aivan ihmeellisen ihana, eikä tämän mukuloita tunnu olevan koskaan Suomessa myynnissä.

Koska myrkkyliljoja täytyy ostaa joka syksy vähintään yksi uusi mukula, hankin nyt 'The Giant' -tarhamyrkkyliljan. Se oli ainoa, jota kaupasta löytyi ja minulla ei vielä ole (tai luulen kyllä joskus istuttaneeni mäntyjen alle, mutta se ei koskaan noussut).

Istutin sen saman tien kaupungissa ruukkuun ja kastelin hyvin, jotta saan sen kukkaan mahdollisimman pian. Eikä muutenkaan ole pöllömpi ajatus pitää myrkkyliljaa ruukkukukkana rappusilla ensimmäisenä syksynään, sillä tästä kukka todella huomataan.

Olen yrittänyt istuttaa myrkkyliljoja paikkoihin, joissa ne näkyvät ikkunoista. Syksyn sateilla tulee oltua enemmän sisällä. Makuuhuoneen ikkunasta en vielä näe yhtäkään, sillä tontin reunalle joskus istuttamani valkokukkaiset eivät koskaan nousseet ja sen yhden vanhan tarhamyrkkyliljan veivät myyrät. Syy niiden valkoisten kanssa voi olla siinä, että ostin mukulat loppusyksyn alennuksesta ja ne olivat jo liian kuivuneita.

Jopa tapauksessa nyt keksin, että istutan tämän uuden kaverin ruskopenkkiin. Pinkki kukka ei suoranaisesti ole ruskopenkin kelta-ruskeaa värimaailmaa, mutta siellä se on näkyvällä paikalla. Myrkkyliljoja pitää olla puutarhan joka osassa, sillä niistä on niin paljon iloa syksyllä!

Niin, ne kukkimisajat. Paljon riippuu varmasti siitäkin, kuinka valoisalla tai varjoisalla paikalla ne kasvavat, onko kuivuutta tai kosteutta ja niin edelleen, mutta olen silti vahvasti sitä mieltä, että monia eri lajeja istuttamalla näidenkin kukinta-ajasta (siis yhteensä) saa paljon pidemmän, aivan kuten kaikkien muidenkin sipulikukkien kohdalla.

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Koiruoho Artemisia absinthium

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Valkokuusi Picea glauca