Mutapuutarha mietityttää

 Tai oikeastaan sen reuna.

Otin tässä aamulla muutaman kuvan. Tämä on ollut vaihteeksi harmaa päivä eilisen huikaisevan aurinkoisen ja lämpimän kelin jälkeen. Ei sitä syyskuun puoliväliksi tahtonut uskoa, mutta ei makeaa mahan täydeltä!

Näkymässä kuistin rappusilta näkyy nurmikentän takana kasvillisuutta ja kivi. Sen tällä puolella on kuoppa, joka on mutapuutarha.

Muutama askel eteenpäin ja edessä on herkkunurkka pienessä rinteessä kohti alempaa nurmikenttää. Syysvuokko ja syysmyrkkylilja ne siellä kukkivat, ihanasti ihan kuistin tuntumassa. Näen ne myös täältä keittiön työpöydältä käsin.

Sitten pitää jo kiertää metsäpuutarhan kautta, jotta päästään mutapuutarhan toiselle laidalle. Siellä on vähän köyhä kasvillisuus. Tummanvihreänä erottuu marjakuusi. Sille on pari Rohanin alkupisteessä, kuvassa oikealla. Niistä tulee jonkinlainen portti, tai siis kaksi pylväsmäistä hahmoa. Kunhan kasvavat.

Marjakuusia piti olla kymmeniä; hankin ne minipieninä kennotaimina tutulta taimistolta. Istutin valeistutukseen, mutta enpä arvannut, että ne ovat peurojen herkkua. Peura-aidaksi niitä olin ajatellut. Sen idean sai sitten kuopata saman tien, kun taimiakin oli elossa enää kaksi.

Mutta takaisin mutapuutarhan reunalle. Siinä ei mikään oikein kasva kovin hyvin.

Siinä, missä muualla tuskaillaan rohtosuopayrtin leviämisen kanssa, kasvaa omani kituliaasti ja kukki tänä vuonna yhdellä 30 cm:n kukkavarrella.

Tähkäkellopeippikään ei todellakaan leviä, tässä sen mahtava kasvusto lähes kokonaan.

Rohtovirmajuuri sentään viihtyy ja on tehnyt siementaimia mukavasti, tai ehkä jopa vähän liikaakin. Rikkaporkkanat tässä kesäisin lähinnä rehottavat.

Ja sitten on tämä! Tummapärskäjuuri, joka tuli viimeinkin kukkaan tänä vuonna. Kuva on elokuun viimeisiltä päiviltä.

Paikka on silti jotenkin köyhä. Liuskalehtinen tervaleppä yrittää sinnitellä hengissä vuodesta toiseen alle metrisenä. Kuvittelin mutapuutarhan partaalla olevan kosteutta, mutta ei sitä olekaan. Paahdettakin on aika paljon, aamupäivisin.

Oikeastaan paikka on vain rutikuiva ja savinen. Talvella se saattaa tulvia. 

On tässä vähän miettimistä. Kunpa voisi hankkia peräkärryllisen multaa.

Kesäkuussa mutapuutarhan ympäristö on ihan nätti, mutta mikäpä paikka ei silloin olisi. Sysikurjenmiekka kukki ennen juhannusta, Ransu esittelmässä.

Kokeilin jossain vaiheessa tähän parrakkaita kurjenmiekkoja, mutta ne eivät koskaan suostuneet kukkimaan ja olen siirtänyt niistä lähes kaikki jo muualle. On kuitenkin yksi kurjenmiekkaa, joka näyttää pärjäävän loistavasti.

Valkokukkainen etelänkurjenmiekka on mutapuutarhan pelastus. Tässä se on kukassa juuri juhannuksena. Ja yksi loistokurjenmiekan jakopalakin (tai ehkä ostettu taimi?) näyttää kukkineen ekaa kertaa, mutta missasin sen, kun laudoitin vintin seinää enkä paljon ehtinyt puutarhassa kierrellä. Huomasin kuihtuneen kukan vasta jossain vaiheessa elokuuta.

Ehkä näitä etelän- ja siperian- tai loistokurjenmiekan tapaisia voisi tähän enemmänkin laittaa? Seuraksi olisi mukava saada jotakin suurilehtistä, mutta kilpiangervo ja nauhukset ovat kuolleet aina aika pian istuttamisen jälkeen – ne vain eivät viihdy. Eivätkä kuunliljatkaan. 

Hmm.

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Rikkaporkkana Daucus carota ssp. carota

Rohtosuopayrtti Saponaria officinalis

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tummapärskäjuuri Veratrum nigrum

Tähkäkellopeippi Physostegia virginiana

Asteri viidakossa

 Jos on toukokuussa vaaleansinistä, niin on sitä parhaillaankin. Mutta ensin kuva kuukauden takaa.

Kaukasiankirahvinkukkien pitkä kukinta oli kääntymässä kohti loppuaan elokuussa. Nämä ovat todella ihania; kuin verho, jonka läpi silti näkee. Perhosiakin on kirahvinkukissa niin kauan kuin kukkivat, kuvaan on päässyt ainakin yksi amiraali – niitä oli loppukesällä paljon. Nyt olen nähnyt enää valkoisia kaaliperhosen tapaisia.

Nyt tilanne on se, että kaukasiankirahvinkukkien on vuoro väistyä. Ne tekevät sen verran siementaimia, että pohdin, nyhdänkö kukkavarret suoraan maasta juurineen. Yleensä ainakin osan kasveista saa sillä metodilla juurineen. Niin niitä tulisi vähän harvennettua. 

Varjoliljojen kukkavarretkin taidan samalla leikata. Kuivien varsien viidakon keskellä kun kukkii mitä kaunein asteri, 'Little Carlow'. 

Se tulee aivan täyteen kukkia, nämä ovat vasta ensimmäiset – ja soisin, että se näkyisi mahdollisimman hyvin. Kohta se on vaaleansininen kukkapilvi, tai hailean liila, miten kukin sen sävyn näkee. Korkeutta on alle metri, tämä asteri on ihanan kompakti.

Hyvin haileaa liilaa löytyy myös syysleimusta Flame Blue eli 'Bareightysix', joka on edelleen täydessä vedossa omenapuun alla.

Muotopuutarhan reunassa kasvava vanha 'Åkerö' tuottaa mukavan omenasadon tänä vuonna. Osa on pudonnutkin, mutta osa saa vielä kypsyä oksilla. Kerään oksilta vain ne, jotka irtoavat kevyesti vetämällä.

Viime kuussa istuttamani elokuunasteri 'Rudolph Goethe' kukkii edelleen kauniisti. Ihanaa, että se ei nuutunut, kun en ollut kastelemassa ja oli aika lämmintä sekä kuivaa. Vaikka tänne kyllä tuli jokunen ukkoskuuro elo–syyskuun vaihteessa, se varmasti auttoi.

Samassa penkissä kukkii myös valkoinen myskimalva seuranaan mirrinminttu 'Six Hills Giant'. Molemmat loistavia syyskukkijoita. Mirrinmintun varret kannattaa leikata keskikesän jälkeen, niin se kukkii syksyllä sitäkin paremmin.

Ruusuna kakun päällä on portlandruusu 'Comte de Chambord', mainio syyskukkija sekin. Täytyy vain muistaa poistaa ohikukkineet, niin uusia kukkia tulee ja tulee. Toki ei niin runsaasti kuin keskikesällä, mutta vähempäänkin on syksyllä tyytyväinen!

Asteri 'Little Carlow' on risteymä Symphyotrichum -suvussa

Elokuunasteri Aster amellus

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myskimalva Malva moschata

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Syysleimu Phlox paniculata

Niinhän siinä sitten kävi

 Kun olin pidempään poissa, ja oli lämmintä, missasin yhden tarhakurjenmiekan ensikukinnan.

Ei siinä muuten mitään, mutta kun odotin tätä kukintaa lähes kymmenen vuotta. Tarkistin juuri puutarhapäiväkirjoista: istutettu 2015. Siirretty aiempaa paremmalle paikalle toissa syksynä. Toivon, että tämä tyyppi nyt ottaa kukkimisen vähän säännöllisempään repertuaariin.

Se nyt tässä ainakin varmistui, ettei tämä ole 'Indian Chief', joka tämän piti olla. Se ei ole tumman eikä vaalean violetti tai liila, vaan punasävyinen. Lajiketta voi sitten arvuutella, kun saan tästä joskus kuvan kukkivana. Toivottavasti saan! 

Kukkia tuli tällä kertaa viisi kappaletta samaan varteen; hyvä määrä, mutta valitettavasti kurjenmiekat ovat melkoisia pikakukkijoita.

Onneksi on myrkkyliljoja! Niitä on noussut poissaoloni aikana sankoin joukoin tai ainakin vähäsen sinne sun tänne, eivätkä ne ole ohikukkineet, vaan vasta alussa. Tämä on 'William Dykes'; aikainen ja luotettava, jonka siirsin viime syksynä muotopuutarhassa syysleimun takaa, jossa kukat olivat piilossa, penkin etuosaan jalopähkämön lomaan. Pähkämö on pykännyt pari syksyistä kukkaa ja itsekseen tullut haisukurjenpolvikin komppaa myrkkyliljan sävyä.

Viereisessä penkissä kukkii loistomyrkkylilja "Steven". Tämäkin on erittäin luotettava ja tekee joka kesä hervottoman kokoiset lehtitötteröt kertoen sipulien elinvoimasta. En ole uskaltanut kaivaa ja jakaa, jotta en tuhoa tätä ulkomailta tilattua harvinaisuutta, mutta ehkä jonakin vuonna uskallan. 

Kolmannessa penkissä kukkii yksinkertainen valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album'.

Neljännessä muotopuutarhan penkissä on pari myrkkyliljaa, joiden toivon nousevan. Kumpikin teki lehtiä kesällä, niin että elossa niiden pitäisi olla, mutta kukinta on aina epävarmempi asia.

Herkkunurkassa kukkii kerrottu valkoinen syysmyrkkylilja 'Alboplenum' ja sen vieressä on japaninhiirenporras, joka nousi kuin nousikin taas jossakin vaiheessa kesää. Ihmeesti ne pysyvät hengissä, vaikka eivät koskaan kovin hyvin kasva ja niiden versomistakin saa odotella usein juhannukselle.

Tämä on tarhamyrkkyliljan jokin vanha lajike ja nousee uskollisesti kukkimaan joka syksy. Väri sointuu mukavasti viereiseen siniharmaaseen 'Sander's Blue' -valkokuuseen. 

Myrkkyliljat ovat tosiaan vasta aloittaneet maasta nousemisen, ja näihin kuvien lajeihin pitäisi myös tulla vielä lisää kukkavarsia. Ja sitten on aika monta lajia ja lajiketta, jotka nousevat vielä vähän myöhemmin. 

Paria myrkkyliljaa odottelen kukkimaan ensimmäistä kertaa puutarhassa – ne kukkivat kyllä ruukussa ensimmäisenä syksynään muutama vuosi sitten, mutta eivät vielä kertaakaan puutarhamullassa. Tiedän niiden olevan elossa, kun lehtiä nousee joka kesä, joten toivon parasta.

Kasvit kyllä kasvattavat kärsivällisyyttä, jos sitä ei ollut ihmisellä entuudestaan!

Musti on erittäin tyytyväinen kotiipaluuseen ja sillä on niin kiire, etten ehdi kuvaa saada. Ainoa kuva kertookin hyvin poikien työnjaon: Ransu hoitaa lojumisen ja Musti kaiken muun.

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Jalopähkämö Betonica macrantha

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Valkokuusi Picea glauca

Vaaleansininen toukokuu

 Kun mietin kukkasipulihankintoja, tulee eteen ihania kuvia toukokuulta. Harmi, ettei tulppaaneissa ole suloista vaaleansinistä, sellaista taivaansinistä, mutta onneksi monissa muissa kukissa on.

Toukokuussa tapahtuu niin paljon, että on valtavasti ennen julkaisemattomia kuvia ja sellaisia kasveja, joita ei ole esitelty tänä vuonna vielä ollenkaan. Tässä niistä joitakin.

Mietin muotopuutarhan yhtä penkkiä, jossa ei ole ollenkaan tulppaaneja. Enää. Ne vei vesimyyrä pari vuotta sitten. Tähän täytyy istuttaa jotakin ensi kevättä ajatellen. 

Vuosi sitten istutin tätä ihanan haileansinistä 'Blue Snow' balkaninvuokkoa. Vaikka muuten ei lumesta halua toukokuussa kuulla puhuttavankaan, on tämä kukkanen aivan valloittava. Toivottavasti siitä tulee pitkäikäinen.

Pisteenä iin päällä sen taustaksi on asettunut itsekseen tullutta aho-orvokkia, yhtä puutarhani vapaaehtoisista. Se tulee silloin, kun sille sopii – ja on aina tervetullut.

Lemmikkien sini on ihanaa, mutta yleinen puistolemmikki viihtyy puutarhassani todella huonosti. Onneksi rotkolemmikkien kanssa on parempi onni. 

Tämä oli joskus kirjavalehtinen 'Variegata' tai oikeammin 'Dawson's White', mutta kasvi taantui vähitellen tavalliseksi vihreälehtiseksi ja annoin sen tapahtua, toisin sanoen en poistanut vihreälehtistä kasvustoa. Se oli oikeastaan onni, sillä tämä perusmuoto on elinvoimaisempi kuin useimmat lajikkeet, joista ei millään kasva näin reheviä.

Jonkinlainen lemmikki tuli jostakin ja kukki tänä vuonna kauniisti. Pienikukkaista peltolemmikkiä täällä kyllä kasvaa luonnostaan, mutta tässä oli vähän isommat kukat. Taustalla kukkii tummankeltakukkainen mukulaleinikki täydellisenä vastavärinä siniselle.

Hiidenkiven puutarhan Minnan pari vuotta sitten lähettämistä puistolemmikin siemenistä tuli tänä vuonna valkkokukkaistakin! Aivan huippua. Tämä sinnikäs savolainen kanta näyttää asettuneen metsäpuutarhan katajapenkkiin. Keltaisena korostusvärinä siniselle toimii tässä kultatesma. 

Näistä lemmikeistä en ehtinyt raportoida tänä vuonna ollenkaan, taisin sentään mainita Minnalle jossakin kommentissa. Olen niin iloinen näistä!

Saman penkin oregonintähtihyasintti ei myöskään saanut yhtään palstatilaa! Eikä myöskään muotopuutarhan 'Blue Heaven' -isotähtihyasintti, kuvassa. Nämä kaksi ovat hyvin saman näköiset.

Olen aivan ihastunut hailean vaaleansinisiin tähtihyasintteihin, toki suvun kaikki lajit ja lajikkeet ovat kauniita. Nyt löysin oregonintähtihyasinttia puutarhamyymälän hyllystä; sipulipussi vilahti välittömästi ostoskoriin.

Siirrytään metsäpuutarhassa mäntyjen alle. Siellä kukki toukokuussa iloisesti helmililja, jonka olen hankkinut ruukkukukkana pari vuotta sitten keväällä. Taisin jakaa ruukun sipulit vain kahdeksi köntiksi, niinpä niistä tuli mukavat kukkaryppäät. 

Vaaleansininen hohtaa kauniisti varjopaikassa ja sointuu mukavasti taustan sinikatajaan.

Samassa penkissä keskemmällä kukki myös vaaleansinikukkainen imikkä, puutarhaystävältä saatu nimetön ja luotettava laji. Ihastuttava kukka – ja ihastuttava toukokuun valo.

Tätä kohti! Pimeys jo ennen yhdeksää ahdistaa, mutta kevättä kohti mennään hitaasti mutta varmasti. Ja nyt niitä kukkasipulien paikkoja miettimään!

Aho-orvokki Viola canina

Balkaninvuokko Anemone blanda

Helmililja Muscari

Imikkä Pulmonaria

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Mukulaleinikki Ficaria verna

Oregonintähtihyasintti Camassia cusickii

Peltolemmikki Myosotis arvensis

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet

Syyskuun kalenteripoika

 Ransusta sää saisi jo viiletä. 

Olemme edelleen kaupungissa. Täällä on kuuma!

Makuuhuoneen hämärässä, viileällä lattialla laattareunan päällä, voi usein havaita pyöreänpitkulaisen karvatyynyn. Ransu se siinä on tuulettamassa masuvillojaan. Parvekkeelta saattaa lisäksi tulla viileä – tai kuuma – ilmavirta.

Hyvä uutinen on tietysti se, että sää takuuvarmasti viilenee ennen pitkää, halusimme me muut sitä tai emme.

Välillä täytyy keskittyä toiseen olennaiseen eli ruuan ja rapsutusten kerjäämiseen.

Yksi toiveista täytetty!

Kotona saaressakin Ransu harrastaa lojumista, usein kissanminttujen katveessa. Sitä on joskus vaikea huomata.

Siellä se on!

Yksi kaupunkireissun syistä on Mustin eläinlääkärikäynti. Vein pissanäytteen ja sitten vielä erikseen Mustin, joka punnittiin ja otettiin verenpaine. Munuaisten vajaatoiminta diagnosoitiin oikeastaan jo aiemmin verikokeista, mutta vahvistukseksi tuli vielä pissanäyte. Tauti on vaiheessa 2 eli ei vielä kovin pitkällä. 

Verenpaine oli hyvä ja painoakin oli tullut lisää sitten viime käynnin 150 grammaa, mistä olemme todella iloisia. Tärkeintä on, että Musti syö, joten jos renal-ruuat eivät maistu, annetaan sitä, mikä maistuu. Mitään lääkitystä ei määrätty.

Kotona annan Mustille Canikuria kaksi kertaa päivässä sekä seniorien omegaöljyä kerran päivässä. Mustilla on kova kakka, joten pyrin antamaan psylliumia myös kerran päivässä. Nämä ovat siis omia päätöksiäni, ei eläinlääkärin suosituksia, mutta hänen kanssaan on näistä kyllä keskusteltu.

On ollut huippua saada keväästä asti kertynyttä pyykkivuorta madallettua – kaupungissa kun on sellaiset ylellisyydet kuin kylpyhuone ja pesukone. Ovelta johti enää kapea polku muualle asuntoon. Sain viimein pestyä myös untuvapeiton, jonka päälle Ransu oksensi toukokuussa. Sopivasti uuden untuvapeittokauden kynnyksellä!

Ransu toivottaa lukijoille hyvää syyskuuta – sellaista, että saa riittävästi ruokaa!

On haastavaa, kun on yksi kissa, jota pitäisi syöttää niin paljon kuin voi, ja toinen, jonka syömistä pitäisi rajoittaa niin paljon kuin voi, mutta näillä mennään. Pääasia, että on kaksi sairauksiin nähden hyväkuntoista poikaa.

Juttutoive tulppaaneista

 Ensin kurkistus jääkaappiin.

Nimittäin siellähän ne kukkasipulit parhaiten säilyvät siihen asti, kun ne pääsee istuttamaan. Osa kannattaa istuttaa heti, mutta olen parhaillaan kaupungissa. Jos hankin lumikellon sipuleita tai muuta kuivumiselle äärimmäisen herkkää, istutan ne taimipurkkiin odottamaan saarimultiin pääsyä ja kastelen purkin perusteellisesti.

Kuvassa näkyy uusi pussi ihania 'Norah' -tulppaaneja. Kun viimeksi ostin niitä, niistä tuli 'Little Beauty' -lajiketta. Mutta kuten tästä jutusta myöhemmin selviää, se ei ole ikävä asia, vaikka haluaisin lisää myös Norahia.

Blogin lukija esitti mainion juttutoiveen kirjoittaa tulppaaneista, jotka kukkivat hyvin vuosia putkeen. Paljonhan riippuu paikasta ja säistä – tulppaanien menestymiseen vaikuttaa paljon se, että niiden kasvupaikka pysyy kesällä mieluiten rutikuivana.

Ystävä lähetti 'Quebec' -raitatulppaanin sipuleita lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Edelleen ne nousevat joka vuosi; määrä ei ole pienentynyt, tosin ei kasvanutkaan. 

Muista raitatulppaaneista kuin tästä lajikkeesta minulla ei ole kokemusta. Taustalla kukkii balkaninvuokko 'Charmer' ja ympärillä mukulaleinikit.

Korkeat suipot lehdet kuuluvat metsätulppaanille, joka on viihtynyt tässä jo yli kymmenen vuotta, mutta se ei vain kuki! Ensimmäisenä vuonna kyllä, mutta siitä pitäen on ollut vain lehtiä – lupaavan paljon ja laajenevalla alalla, mutta ei kukkia, ei millään. Olen yrittänyt selvittää, mikä sen saisi kukkimaan. Luujauhoa voisi kokeilla, tosin luulen kyllä, että olen sitäkin jo antanut.

Pitkäikäisimpiä yhä kukkivia tulppaaneja on tämä nimetön tulppaani, jota sain yksien puutarhamessujen päätteeksi luultavasti vuonna 2010 tai sinne päin. Lajike saattaa olla 'Rococo', tämä on papukaijatulppaani. Ne tuli istutettua muotopuutarhaan ennen kuin keksin, että sen sävymaailman tulee olla viileän hempeä!

Näitä tulppaaneja ei ole enää niin paljon kuin alun perin, mutta se voi johtua vesimyyristäkin. Vasemmalla on ohikukkinut 'Persian Pearl' -tähtitulppaani – ihanaakin ihanampi, mutta ei kovin hyvä pysymään elossa vuodesta toiseen.

Viileän hempeää on sittemmin tullut istutettua. 'Light and Dreamy' -darwinhybriditulppaanit ovat viihtyneet jo muutaman vuoden ja kukkineet hyvin. Ne ovat melko korkeita, nousevat mukavasti esim. hyasinttien yläpuolelle.

Lisään muotopuutarhaan jotakin uutta tulppaania joka syksy, mutta moni vanhoistakin kukkii aika hyvin uudestaan. Kuvassa on ainakin aikaisia, yksinkertaisia 'White Prince' ja 'Candy Prince' -lajikkeita sekä nousussa liljakukkainen 'Ballade', jota olen monena syksynä istuttanut lisää. Liljakukkaiset eivät vaikuta olevan luotettavimmasta päästä, mutta nämä ovat pysyneet tässä aika hyvin. Ei näin paljon kukkia muuten olisi.

Viime syksynä istutin tähän haileasti purppuraraidallista 'Flaming Flag' -triumftulppaania. Sen pitkäikäisyydestä ei ole vielä mitään kokemusta, mutta kaunis se on.

Muotopuutarhan värimaailmaan sopisi hyvin hempeän vaaleanpunainen 'Angelique', jota oli lapsuudenkotini puutarhassa. Se on harvoja vuodesta toiseen kukkivia kerrottuja lajikkeita ja klassikko jo vuodesta 1959. 

Tulitulppaaneissa on myös uudestaan kukkivia lajikkeita, kuten 'Exotic Emperor' ja 'Purissima', kumpikin valkokukkaisia. Muitakin Emperor-lajikkeita on, ehkä ne ovat yhtä hyviä kukkimaan vuodesta toiseen. Tulitulppaanien perimää on darwinhybrideissä, jotka yleensä mainitaan kestävimmiksi tulppaaneiksi. 

Muotopuutarhan kuivimmassa penkissä viihtyy pikkuinen 'Little Beauty', joka on risteymälajike. Mahdollisia vanhempia ovat ainakin kreikantulppaani ja tähtitulppaani.

Kuvasta näkyy, kuinka mahtavia mättäitä 'Little Beauty' tekee viihtyessään. Kukin sipuli tuottaa 2–5 kukkaa, ja kun sipulit tekevät sivusipuleita, voi tuloksena olla tällainen kukkakimppu.

Kukat ovat avautuneina satumaisen kauniita! Kuten villitulppaanit, 'Little Beauty' on auki vain päivällä ja poutasäällä.

Tulppaanien luonnonlajeista on yksi tupas oranssikukkaista kreikantulppaania viihtynyt ja kukkinut muotopuutarhassa omenapuun varjossa jo yli kymmenen vuotta. 

Tästäpä onkin hyvä siirtyä oranssivoittoiseen ruskopenkkiin. Keltakukkainen 'Blushing Apeldoorn' osoittaa Apeldoorn-lajikkeiden ylivertaisuuden.  Ne viihtyvät ja lisääntyvät tavallisissa puutarhaolosuhteissa, en nimittäin istuttanut niitä alun perin ollenkaan noin montaa sipulia!

Apeldoorn-lajikkeilla taitaa kaikilla olla tuollaiset laajat, kookkaat kukat. Niihin kuuluu myös kirkkaanpunainen 'Apeldoorn', klassikko 1950-luvulta, joka sinnittelee vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen – kuten puhtaankeltainen kaverinsakin 'Golden Apeldoorn' vuodelta 1960. Ne kuuluvat kuuluisiin, kestäviin darwinhybrideihin.

Oranssi liljakukkainen tulppaani on ihastuttava 'Ballerina', joka ei ainakaan edellisellä istutuskerralla kukkinut kuin kerran. Korkeammat oranssinpunaiset ovat upeaa lajiketta 'Brown Sugar'. Se on kukkinut hyvin jo muutamana keväänä ja kuuluu triumftulppaaneihin.

Papukaijatulppaani 'Texas Flame' on melkoinen yllättäjä. Se on kukkinut jo ainakin viisi vuotta! Etualalla on 'Ballerina'. Se on niin soma, että totisesti toivon sen nyt viihtyvän vähän pidempään.

Toisaalta tulppaanien kanssa on selvää, että niitä on joka tapauksessa hankittava lisää joka syksy.

Mainitaan lopuksi vielä viherraitatulppaanit, jotka kukkivat verraten myöhään. Minulla on niistä loistavia kokemuksia. Ne eivät lisäänny, mutta kukkivat muuten vain vuosikausia. Kokemusta on 'Spring Green'- ja 'Chinatown' -lajikkeista jo monen vuoden ajalta. Sitten on tämä tuntematon historiallinen punakukkainen viherraita, jonka olen istuttanut mahdollisesti jo vuonna 2007. 

On muutamia tulppaaneja, joista en niin välitä – raita- ja lummetulppaanien kukan muoto, raitatulppaanien lehtien raidat, ripsureunatulppaanien levottomat ripsut, ja sitten terttutulppaani. Sen kukat ovat yleensä silmiä vihlovan punaiset. Ja jotenkin ne ovat liian lyhyitä ja pönäköitä leveine lehtineen.

Mutta kun kaupassa tuli vastaan herkullisen vaalean oranssi 'Shogun', olihan se pakko ottaa! Täydellinen ruskopenkkiin!

Eikö tulppaanien kukinta-aika olekin vuoden kauneinta aikaa? Kun samalla kukkivat kukkapuutkin – kuvassa rusotuomipihlajat.

Jokunen vanha puna-valkoinen 'Carnaval de Nice' sinnittelee yhä, mutta olen istuttanut niitä lisääkin. Se on kerrannainen myöhäinen 'Angeliquen' tapaan. Punaisessa villissä penkissä näyttää viihtyvän myös pehmeän oranssinpunainen 'Orange King' -triumftulppaani. Taustalla on ruskopenkki.

Tätä kohti!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Darwinhybriditulppaani Tulipa Darwinhybridi-Ryhmä

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Liljatulppaani Tulipa Liljakukkaiset-Ryhmä

Metsätulppaani Tulipa sylvestris

Mukulaleinikki Ficaria verna

Papukaijatulppaani Tulipa Papukaija-Ryhmä

Raitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Terttutulppaani Tulipa praestans

Triumftulppaani Tulipa Triumph-Ryhmä

Tähtitulppaani Tulipa humilis

Viherraitatulppaani Tulipa Viridiflora-Ryhmä