Toinen Koska kukkii -huti ja ihmetyksen huudahdus

 Lähdin kaupunkiin äitini lääkärireissun takia ja samalla hoidan muita kaupunkiasioita. Olin arvannut seuraavan Koska kukkii -haasteen kukan avautuvan huomenna.

Se olisi näsiä. Kuvasin sen keskiviikkona ennen laivan lähtöä enkä usko, että nuput ovat tuosta avautumassa, vaikka torstai olikin lämmin ja aurinkoinen päivä. Täytyy tsekata, kun pääsen kotiin. Nyt on kyllä luvassa muutamaksi päiväksi todella viileää. Näsiä on hidas, ainakin minun puutarhassani. Se tuntuu tarkkailevan ja pelaavan varman päälle.

Sitten haasteessa on tämä tarhajouluruusu, joka on kuvan alaosassa saarnenjuurten kainalossa. Valitsin tuon tietyn yksilön ihan huvin vuoksi. Siinä saattaa olla nuppuja pienen lehtikasan alla, en niitä nostellut. Tälle arvasin kukkimispäiväksi 10.4.

Olen istutellut lumikelloja tänne Rivendelliinkin, sillä ne ovat niin ihania jouluruusujen kanssa ja muutenkin tällaisessa lehtomaisessa paikassa puron äärellä. Tämä on siis toinen paikka puutarhassani, jossa on kevätpuro. Pari pientä lumikellomätästä voi nähdä kuvan yläosissa.

Ja kivimuurin vierellekin olen niitä näköjään jakanut! En muistanut ollenkaan, mutta sepä onkin viime loppukevään asioita, kaukaista menneisyyttä. Rivendellissä on lähes kymmenen pientä lumikellomätästä, kun osasin odottaa vain kahta. Vähänkö ihanaa. Kaikki lienevät tavallista puistolumikelloa.

Lisäksi Rivendellissä on lukuisia tarhajouluruusuja. Kolme aikanaan istutettua ja niiden synnyttämiä lukemattomia siementaimia. Niistä nousee nuppuja vuosi vuodelta enemmän. On jännä nähdä, minkä sävyisiä kukkia niistä tulee.

Tämä siementaimi on kylväytynyt aivan huussin takaseinustalle lähes täysvarjoon, kun se on pohjoisseinusta. Silti se näyttää tulevan ensimmäisenä kukkaan. Se oli viime vuonna myös erittäin runsaskukkainen ja nytkin on nuppuja nousemassa reippaasti.

Vihreäkukkainen on myös nupulla. Tämän olen ostanut taimena, samoin kuin taustalla näkyvän jo valtavaksi kasvaneen puolukkapuuron sävyisen.

Jotenkin tämä pieni salainen paikka saarnien alla sammaleisine kivineen ja juurineen sopii hirmu hyvin jouluruusuille. Tässä on satumaailman tuntua, siksi nimi Rivendell; kiehtova ja kaunis haltioiden asuinsija.

Vanhimman, puolukkapuuron värisen tarhajouluruusun nuput ovat aika saman sävyisiä maatuvan lehtimassan kanssa. Tämä jouluruusu vie kaatuneine lehtineen noin neliömetrin tilan. Toki uudet lehdet tulevat nousemaan pystympään, mutta ne ovat melko valtavia silti. Kasvin keskiosa, josta kukkavarret nousevat, on sekin jo laastiämpärin kokoluokkaa.

Uusia kukkanuppuja nousee joka puolelta, tämäkin on joku siementaimi. Rivendellissä ei enää uskalla liikkua.

Jouluruusut ovat levittäytymässä rinnettä alas näkyvämmälle paikalle huussin sivustalle ja etupuolelle. Tässä on enemmän valoa, mutta myös paahdetta ja kuivuutta kesällä. Rinnesijainti on kuitenkin hyvä, sillä näin keväällä tähän valuu ylärinteestä runsain mitoin vettä, mikä tuntuu olevan tarhajouluruusujen mieleen.

Tässä nousee maasta vaikka mitä piippoja. Narsissejakin, mutta nuo pyöreät piipot ovat varman espanjansinililjaa. Narsissin piipot ovat nimittäin litteitä.

Vieressä, huussin etupuolella, on ruskopenkki. Tutkailin sen paljastunutta maata ja huudahdin. Mitä ihmettä! Paksu verso... se on keisarinpikarililja 'Early Dream'. No onpa tosiaan aikainen! Siitä ei voi erehtyä, sillä kokoluokka on ihan muuta kuin muissa keväisissä piipoissa. Tuota ei voi edes piipoksi sanoa, se on pamppu. Usean senttimetrin paksuinen, kuin oikein paksu sikari.

Keisarinpikarililjoja kasvaa enemmänkin huussin vieressä villissä punaisessa penkissä, mutta sieltä en vielä löytänyt mitään. Ruskopenkki on avoimemmalla paikalla: aurinko lämmittää sitä silloin, kun paistaa.

Ruskopenkin alaosassa havaitsin tummalehtisen mukulaleinikin jo puhjenneen lehteen. Tämä on niin salakavala, sillä lehtiä ei edes erota tummasta maasta. Ei tämän pitäisi olla yllätys, sillä tavallisen vihreälehtisen mukulaleinikin lehtiä on näkynyt jo pidemmän aikaa. 

En tainnut oikein muistaakaan, että olin siirtänyt tätä 'Brazen Hussy' -mukulaleinikkiä tänne. Nyt muistan arvelleeni, että se sointuisi ruskopenkin oranssi-keltaiseen värimaailmaan. Mukana on tullut näköjään syyssahrameita, sillä niitä kasvaa tämän entisellä kasvupaikalla.

Yhtenä oikein kylmän yön jälkeisenä aamuna otin kuvan kiinanpunapuun kimaltavista suojaverkoista. Kiinanpunapuu näyttäisi olevan elossa, mutta täysi varmuus tulee vasta myöhemmin keväällä, kun/jos silmut puhkeavat. Silmut ovat kuitenkin lupaavan vaaleita, ei mitään ruskettuneita ja kuivuneita rusinoita. 

Tummalehtiset mukulaleinikit kasvavat aivan tämän puun juurella. Huomaan, että en ole ottanut yleiskuvia ollenkaan. Puutarha ei ole kovin edustava.

Tämän kuvan kumminkin otin. Siitä näkyy, kuinka lumisia jotkut istutusalueet vielä ovat. Viskoin tuohon tuhkaa. Tämä on ruskopenkistä alarinteeseen oleva pikku alue kivimuurin edessä. 

Alueessa kasvaa mm. kolmioka, kuparivaahtera ja helmimarja eli erikoisempia puuvartisia, joiden talvenkesto on epävarmaa. Toistaiseksi ovat talvehtineet ja tämä talvi tuntuu menneen aika hyvin. En ole vielä huomannut mitään menetyksiä. Paitsi että loppusyksyllä eurolla hankkimani jalohortensiat ovat palelluttaneet ainakin kaikki maanpäälliset osat, toisen niistä istutin tälle alueelle. Aika näyttää, nouseeko niihin tyveltä uusia versoja.

Yksi tarhajouluruusu löytyy vielä ihan tontin alaosasta, mustaseljojen alta. Täälläkin pitäisi olla lehtomaiset olosuhteet ja kesälläkin hieman kosteutta maassa. Hankin kaksi tarhajouluruusun ruukkutaimea joskus, mutta vain tämä toinen jäi eloon. Tämä on kauniin purppurakukkainen, mukavaa, että se näyttää viimein vähän runsastuneen. Toinen taimista oli muistaakseni kerrottu. Nyt en muista, kumpi tämä on, vaikka tämä kukki myös viime keväänä.

Kokemukseni mukaan jouluruusuilta kuluu monta vuotta asettumiseen, mutta sitten niiden kasvua ja siementaimituotantoa ei pysäytä enää mikään. Ja se on ihanaa se. 

Vanha ja uusi kasvukausi kohtaavat. Rikkaporkkanan kuivuneet kukkavarret halailevat ruusuherukkaa, jossa silmut pullistelevat.

Noin kuukauden kuluttua ruusuherukan vadelmanpunainen kukkaloisto on huipussaan. Ihanaa aikaa, vaikka kylmä sää pitääkin meitä otteessaan. Kevään tuloa ei silti voi enää estää, ainoastaan hieman hidastaa.

Helmimarja Callicarpa

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kuparivaahtera Acer griseum

Mukulaleinikki Ficaria verna

Näsiä Daphne mezereum

Puistolumikello Galanthus nivalis

Rikkaporkkana Daucus carota

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä