Salaviinaa ja hauleja

 Ryhdyin purkamaan lahoa saunaa.

Ajattelin purkaa vanhan lautarakenteisen saunan ennen kuin se kaatuu. Musti esittelee, että vuorilaudat irtoilevat alapäästä, kun saunan alamäen puoleinen seinä painuu joka vuosi alemmas maahan.

Rakennan samalla uutta pientä pesupaikkaa, sillä jossain on ihmisen itsensä pestävä. Kesäkaudella käytän auringossa lämmennyttä vettä tai keitän vettä vedenkeittimellä, mutta talvella on kiva saada pesutilaa vähän lämpimäksikin, niinpä tästä tulee pieni pesukoppi, jossa on katto.

Täytyy käydä ostamassa neljäs tolpanjalka, sillä käytin sen syksyllä, kun peura juoksi päin porttia rikkoen sen ja tolpan, tein uuden järeämmän portin ja paksumman tolpan. Olin ostanut tilapäissaunaa varten neljä pattinki-kokoista tolpanjalkaa, mutta nyt yksi uupuu.

Seiniin mietin pressua, mutta se kestää saariston tuulissa todella lyhyen aikaa. Siispä laudoitan seinät ja käytän niihin purkutavaraa vanhasta saunasta.

Aloitin vanhan saunan sisältä, siellä puuliiterin päässä on ikivanha huussi, jota en ole käyttänyt. Minua edeltävät omistajat olivat onneksi rakentaneet uuden, todella hyvän ja kauniin. Niinpä olin käyttänyt tätä huussia lähinnä moottorisahojen ja bensakanisterien säilytykseen. En ollut katsonut tarkemmin seinien kuviakaan.

Rintamamiestaloni rakensi ja siinä asui lähes kuolemaansa saakka Algot. Huussin seinissä on paljon kuvia kauniista naisista, taisi Algot tykätä semmoisista. Algot kuulemma itsekin pisti nuorena tyttöjen tanssihameen helmat pyörimään ja silmät säihkymään.

Huussikuvien joukossa on myös mummo ja karitsa sekä kurkkaava kisu. Algot varmaan tykkäsi kissoista!

Hauskaa ajankuvaa tämä huussikuvitus. Melkein pitäisi perustaa huussimuseo.

Mutta huussi on painumassa maahan ja sijaitsee lahossa rakennuksessa. Niinpä kun olin irrottanut sopivan pituiset laudat sisältä, siirryin ulkoseinän pariin heti huussin takana.

Mitä löysinkään!

Algotin salainen pullopiilo on pysynyt salassa parikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Lasipullossa näyttää olevan vettä, mutta eihän pullo olisi silloin pysynyt ehjänä. Sain tiiviin korkin auki ja nuuhkaisin varovasti – tuoksusta tulee mieleen lasinpesuneste.

Aika ovela piilo, sillä tuonne ei kukaan ole nähnyt. Pullon on päässyt ujuttamaan sisältä puuliiteristä käsin huussin takaseinän ja ulkoseinän väliseen kapeaan rakoon. Ei ole kukaan älynnyt varastaa viinaksia seinän välistä!

Seuraava yllätys oli kumman reikäinen vuorilauta. Ajattelin reikien olevan jonkun ötökän tai niitä hakanneen linnun tekosia, mutta miksi reikiä oli vain yhdessä kohdassa?

Sitten huomasin metallinpalat. Hauleja! Niitä oli mennyt laudan läpi rakennuksen tukipuuhun ja niitä näyttää olevan muuallakin siellä täällä, tiettyjä reikäisiä kohtia. 

Johan on ollut meininki kuin villissä lännessä.

Pakko myöntää, että nykyisin täällä on huomattavasti rauhallisempaa.

Viime yönä oli taas kunnolla pakkasta, lähes –8. Hieno kuurainen aamu kyllä.

Uusi pesupaikkani on vähän vino, mutta niin on kaikki muukin tällä tontilla ja oikeastaan koko kylässä. Kun yksin tekee, on ihan mahdotonta katsoa vaateria, kannatella lautaa ja paukuttaa vasaraa samaan aikaan. Tolpanjalkojen saaminen kiviseen maahan luotisuoraan on myös lähes mahdoton tehtävä. Mutta eipä tuo varmaan kaadu eikä lennä tuulessa, kun on tukevasti metallitolpilla maassa. Jos nyt kestäisi pari vuotta, sitten on ehkä varoja ja mahdollisuuksia tehdä uusi sauna.

Enkä minä edes saunaihminen ole, mutta joku pesupaikka on ihmisellä oltava. Mieluiten lojun kylpyammeessa, jos saan valita. Jos olisi aina kesä, tuosta tulisi ulkokylpypaikka, mutta kun talvellakin täytyy peseytyä.

Eilen oli se päivä, jolloin olin arvannut ensimmäisen Koska kukkii -haasteen kukan kukkivan. Sen piti olla persiansinililja, ja ne ovatkin aikaisia. Nyt on vain ollut kovin kylmää ja lumistakin. Ensimmäiset ovat nyt nupulla, mutta kylmien öiden takia kukkien avautuminen menee varmaan ensi viikkoon.

Tässä on lisää persiansinililjoja nupulla. Muutama yö sitten kävi metsäkauris popsimassa aivan näiden vieressä kasvavat laukanvarret. Hermostuin, että nyt menee haaste mönkään, jos nämä ensin kukkaan tulevat syödään. Muuta suojaa en äkkiä löytänyt kuin vanhan patjanjousen. Jouset ovat aika käteviä pienten kevätkukkien suojaamiseen ahmateilta.

Oikeastaan tarvitsisin niitä hauleja itsekin.

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana