Illan ja yön satoi vettä, lunta on hävinnut aika hyvin ja loppukin on aivan sohjoa. Lumikelloja on tullut enemmän esiin lumen alta!
Kaksi ensimmäistä tähtilumikelloa, jotka kuvasin nupulla jo yli kuukausi sitten, ovat yhä nupulla. Sittemmin nuput hautautuivat lumeen ja ovat menneet littaankin, vaan eivät lannistuneet! Nämä olivat eilen vielä aivan lumen peitossa, joten vähän jännitin, kuinka näiden oli käynyt.
Japaninlehtikuusen alla 'S. Arnott' -risteymälumikellot ovat myös tulleet esiin lumen alta. Näitä onkin tässä jo paljon! Ovat selvästi runsastuneet.
Ihan lehtikuusen tyvelläkään ei vielä eilen näkynyt muuta kuin lunta, tänään siinä on jo lumesta vapaa rinki, josta löytyy useita piippoja. Nämäkin kuvasin nuppuisina helmikuussa, ovat siitä venyneet joitakin senttejä.
Ihan vieressä on kevätpuro, josta kuuluu tänään aivan ihastuttavaa solinaa.
Joitakin 'S. Arnotteja' on ihan puron partaalla. Toisella rannalla on vielä lunta, mutta sieltäkin näkyi jo vähän puistolumikellojen piippoja. Niitäkin kuvasin helmikuussa, sittemmin tuli lumi. Nyt niistä ensimmäiset ovat jo kääntyneet nuokkumaan.
Vähän ylempänä mäessä on uusi syksyllä istutettu lumikello 'Snow Fox', jonka nuppu oli jo helmikuun puolivälissä kääntynyt nuokkumaan eli kukkimisasentoon. Se on edelleen lumen peitossa, samoin Rohanin 'Viridapice' -lumikellot, joista raportoin myös helmikuussa silloin, kun ei ollut lunta. Koko Rohan on nyt 10–20 cm paksun lumen alla.
Mutta Mustin kyttäyskopin edestä löytyi tänään kaksi ihan uutta nuppua. Turkintalventähdet ne siinä (kuvassa vain toinen). Näiden päällä ei ollut lunta, sillä tuuli puhaltaa tuosta lumet pois, mutta oli selvästi liian kylmää. Koko yön kestänyt sade houkutteli nuput nousemaan. Ihan kuin jonkun maanalaisen miniarmeijan periskoopit.
Laitan vertailun vuoksi kuvan italiantalventähdestä, tästä ainokaisesta, näitä pitäisi kyllä nousta lisää niin tästä kuin parista muustakin paikasta.
Edellisen ja tämän lajin ero on kukan "kauluksessa" eli varsilehdissä. Italiantalventähdellä ne ovat leveämmät ja vihreämmät, turkintalventähdellä rusehtavat ja niiden liuskat kapeammat.
Muotopuutarhan taloa lähinnä olevat kaksi penkkiä ovat kokonaan vapautuneet lumesta, kauemmat ovat vielä täysin lumen alla. 'Dionysus' -lumikellon kukkanuppuja on tullut esiin oikein rypäs. Neljä!
Tupas on peräisin yhdestä viitisen vuotta sitten istutetusta sipulista.
'Dionysus' on kerrottu risteymälajike. Nupun pullukasta muodosta näkee, että on kerrottu kukka kyseessä.
Samaa perimää on 'Hippolyta', molemmat nk. Greatorex Doubles -lajikkeita eli Greatorexin jalostamia kerrottuja lumikelloristeymiä. Tämä on se kukka, jonka kuvasin sunnuntaina paljastumassa lumen alta esiin valmiiksi auenneena, tai todennäköisesti auringossa auenneena ennen kuin uutta lunta tuli niskaan.
'Hippolyta' on todella suloinen, kun kurkkaa kukan sisään. Onko somempaa kukkaa?
Versoja nousee oikein urakalla. Tässä on kuusi nuppua ihan vierekkäin, ja kumminkin vähän sivussa siitä sipulien ringistä, jonka alun perin istutin 'Hippolyte' -ruusun ympärille. Olisiko myyrä siirrellyt, tai minä itse innostunut jakamaan, tai sitten en muista, kuinka niitä alun perin istutin.
Näiden ihanien risteymälajijkkeiden ainoa vika on se, että ne eivät tee itävää siementä, vaan lisääntyvät ainoastaan sivusipuleilla. Mutta kun niitä syntyy ja kukkii tähän tahtiin, en valita.
Iso onni on paikat, joista lumi häipyy äkkiä. Pihastani suurin osa on edelleen lumen vallassa, vaikka se menikin yöllä sohjoksi. Ei vain hotsittanut sitä kuvata.
Kukkakimppu sinulle, joka et jaksa odottaa kevään alkamista! Tämä on se vaaleajouluruusu, joka aloitti kukinnan helmikuussa, marraskuussa aloittanut kaverinsa on jo reissussa rähjääntyneen näköinen.
Ja hei, oli puhetta kommenteissa lumikellojen kasvupaikoista. Olen istuttanut niitä hyvin erilaisille paikoille. Puronvarret näkyvät olevan loistavia, mutta rutikuivissakin paikoissa ne näyttävät pärjäävän, vaikka eivät lisäännykään niin vauhdikkaasti. 'Hippolytat' kasvavat hyvin kuivassa muotopuutarhan penkissä vaahteran alla, tähtilumikellot mäntyjen alla, siinäkin on kesällä aivan kuivaa. Joten kannattaa vain kokeilla monenlaisille paikoille.
Italiantalventähti Eranthis hyemalis
Japaninlehtikuusi Larix kaempferi
Turkintalventähti Eranthis cilicica
Tähtilumikello Galanthus elwesii
Vaaleajouluruusu Helleborus niger
Muotopuutarhan taloa lähinnä olevat kaksi penkkiä ovat kokonaan vapautuneet lumesta, kauemmat ovat vielä täysin lumen alla. 'Dionysus' -lumikellon kukkanuppuja on tullut esiin oikein rypäs. Neljä!
.JPEG)
.jpg)
Ei näihin kuule kyllästy koskaan😍 Istun taas täällä päivystyksessä odottamassa toimenpiteeseen, joten ihanaa kun saa ajatuksia vähän muualle. Sinun postaukset ovat tuoneet minulle niin paljon iloa elämään. Muistan jo silloin 12 vuotta sitten kun toivuin kolmannen lapsen jälkeen puhjenneesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, miten paljon sain apua blogistasi. Luin sun postauksia ja Hanna Tuurin Vihreän saaren puutarhoissa kirjaa päivät pitkät ja pääsin hiljalleen takaisin elävien kirjoihin. No auttoihan siihen toipumiseen kyllä vähän sekin, että vauva alkoi nukkumaan paremmin öisin😴
ReplyDeleteVoi että, tässä ei sanoja tahdo löytyä. Tsemppiä, toivottavasti toimenpide sujui hyvin ja tervehdyt!
DeleteIhanaa ja pysäyttävää kuulla, että olet löytänyt lohtua jutuistani elämän vaikeissa hetkissä. Hanna Tuurin kirjat ovat tosiaan aivan ihania, kiinnostavia ja elämänmyönteisiä. Ja luojan lykky, että vaiva alkoi nukkua :-)
Otan ihanan jouluruusukimpun ilolla vastaan; minä kuulun tuohon joukkoon, joille se tuo toivoa:)!
ReplyDeletePitää alkaakin istutella enemmän sipulipakkauksien sipuleita yksittäin-kaksittain erilaisiin kokeellisiin paikkoihin, eikä niinkuin yleensä olen tehnyt eli yhdeksi näyttävämmäksi ryhmäksi. Kivaa, kun saa aloittaa lumikelloajan jo näin saariston ajassa:).
Merja
Näyttävä ryhmä on kyllä näyttävä, kun niitä sinne tänne ripoteltuja joutuu etsimään kuin neulaa heinäsuovasta ;-) Mutta on kivaa, että kukkia on ympäri puutarhaa.
DeleteNäitä sinun kukkakuviasi katsellessa tulee tunne, että olet meille muille esittelijä, joka näyttää, että tällaistakin voi olla, kunhan vielä jaksatte odotella kevättä :)
ReplyDeleteHeh, ehkä se vähän näin menee, kun tuntuu, että monessakaan paikassa ei vielä piippoja lumen alta näy. Lounaisessa ja läntisessä Suomessa kyllä taitaa jo näkyä muuallakin.
DeleteMinullakin lumikelloja kasvaa hyvinkin kuivilla paikoilla, ihan siitä syystä ettei kosteita ole tai jos on, ovat ne todella savisia. Jouluruusukimppu, kiitos vain, sellaista kaivataan kevättä odotellessa. Tämä on jotenkin aina yhtä mukavaa keväisin. Ensin saa ihastella kevään kukkijoita muiden blogeissa ja kohta saa ottaa itse kuvia ja viimeisenä tulevat pohjoisemman kuvat. Pidentää kevättä ja sen tuntua.
ReplyDeletePaikat täytyy vain kokeilla, ja kuivassa paikassa tuntuu varjoisuus auttavan. Kunpa sielläkin kevätkukkia alkaisi tulla esiin! Vaikka sanot kauniisti, että kiva on blogeista katsella, mutta se riemu, kun omalta pihalta löytyy, on ihan muuta luokkaa.
DeleteKaunis postaus <3 Tämä oli niin tervetullut just tähän päivään ja tähän säähän.
ReplyDeleteVoi <3 Kuulostaa siltä, että sää on karmea. Tsemppiä!
DeleteHyvä kuulla, että lumikellot menestyvät kuivillakin paikoilla. Ihana ajatus, että talventähdet ovat kuin pieniä maanalaisen sipuliarmeijan periskooppeja tarkkailemassa, joko kannattaa kasvaa esiin🥰
ReplyDelete:-) On hauska ajatella kasvien olevan osa isompaa kollektiivia. Ja niin ne kai uusimpien tutkimusten mukaan ovatkin!
DeletePitää ensimmäisenä kiittää tuosta kimpusta se oli juurikin myös minulle tarkoitettu . Ihania lumikelloja olen minä muistaakseni joitakin joskus mökille istuttanut mutta ei ole näkynyt . Meillä ei taida mitkään mukula jutut menesty ei edes sipuli . Tuon puron solina on kyllä ihana asia . Ja taas minua viehätti suuresti tuo sinun sanonta toisella rannalla . Meillä on myös se puro mutta vastaranta on toisen omistuksessa . Ei tullut esiteltyä sitä kunnolla kun kävit .
ReplyDeleteMukavaa, että ilahduit kimpusta!
DeleteLumikellot ovat vaikeita eniten siksi, että kun niiden sipulipusseja syksyllä myydään, ovat ne usein kuivuneita. Vika ei siis useinkaan ole paikassa. Luulisi kyllä, että teidän moreenimaa olisi ihanteellista monille sipulikukille, sillä harva niistä sietää märkää maata ja sitähän teillä ei ole. Lumikello toisaalta tykkää kostean niityn tai lehdon olosuhteista, mutta kokemukseni mukaan sietää kuivempaakin. Mutta ehdottomasti suurin osa sipuleista - tulppaanit, hyasintit, kevätkurjenmiekat jne. - vaativat maata, joka ei ole märkä kuin korkeintaan lumen sulamisvesistä keväällä.
Se teidän puro jäi mieleen, oli niin ihana. Purot kiehtovat, se liikkuva vesi. Kyllä sinne alas kurkistelin ;-) Se onkin ihan kunnollinen iso puro, eikä tällainen pikku oja kuin minun. Silti tässäkin ojassa virtaavasta vedestä olen todella iloinen.
Oi, söpöläisiä!
ReplyDeleteOn ihania <3 Ekat kevätkurjenmiekatkin on jo kunnolla nupulla!
DeleteOh how exciting to see all these buds and blooms! It is one of the most special times of the year. Equally exciting as hearing the first lark in the skies! Any day now, I hope!
ReplyDeleteIt is great, but nights are freezing cold and the snow just does not seem to go away! :-D
DeleteOi, ku montaa sorttia! Ihania lupauksia tulevasta.
ReplyDeleteIhania on, toivottavasti eivät ole platkuina maassa, kun yö oli todella kylmä.
DeleteToivoa tosiaan antavat nämä kuvat, että meiltäkin joskus löytyisi jotain kukkivaa... Parin päivän aikana on satanut reilut 20 cm lisää lunta, mutta kyllä kai se alkaa piakoin taas sulamaankin.
ReplyDeleteBlogger ei anna minun näköjään kirjoittaa kommenttia muuta kuin anonyyminä, tätä on nykyään ollut välillä ilmassa, mistäköhän johtuu. Mutta kevättä odotellen, ja lumikelloja:) T:Pioni
No voi ei, teille tuli lunta sitten reilummin. Tännekin tuntuu tulevan joka päivä ainakin jotain - eilen satoi hetken aikaa rakeita.
DeleteBloggerin kommentointimetkut ovat moninaiset. Hyvä, että pystyit jättämään kommentin anonyyminä, kiitos kun jaksoit!
Meillä on "uusvanhaan tyyliin" rakennettu omakotitalo (v.2020). Olen ihastunut Austin-ruusuihin postauksiesi myötä, mutta sopiiko ne tällaiseen puutarhaan? :D meillä on esim. Morsionruusu aidanne pihassa sekä vapaasti kasvavana pensaana. Pohdin, jatkaisiko suomalainen perinneruusupensas-linjalla, vai sopiiko Austin-ruusut perinnepihaan? Meillä on myös pihasyreenia ja isabellansyreenia. Sekoittaisitko tyylejä vai kannattaako niin edes tehdä?
ReplyDeleteNo minähän sekoitan kaikkia kasveja, perinteisiä ja uudenlaisia ja kaikenlaisia kokeiluja :-D Austin-ruusuissa on vanhojen ruusujen kukkamuoto, vaikka sellaisia yltiökerrannaisia ei suomalaisissa puutarhoissa niin kovin paljon ennen vanhaan ollutkaan, ainoastaan varmaan joissakin hienommissa taloissa. Minusta ne sopivat täydellisesti uusvanhan tyyliseen omakotitaloon. Ruusujen väleihin sitten vaikkapa perinneperennoja, kurjenpolvia sun muuta.
DeleteKiitos! :D Joo, toisaalta on kyllä hyvä ja piristävääkin kun sekoittelet kaikenlaisia kasveja, samalla syntyy ihan uusia yhdistelmiä mitä ei oo ennen ajatellutkaan. Olis tylsää jos kaikilla samat yhdistelmät. Yhtä Austin-ruusua ajattelin alkuun kokeilla ainakin, Pilgrim ruusu vaikuttaa hyvältä. :) pitääkö Austinit talvisuojata vai talvisuojaatko mitään kasveja siellä saaristossa? Asun 2-vyöhykkeellä ja toisaalta haluaisin päästä helpolla suojaamisen kanssa, mut ehkä siinä ei niin iso vaiva ole?
ReplyDeleteVoiko pionia ja ruusua, esim tätä Austin-ruusua istuttaa lähekkäin? Joskus kuulee, että pionia ei kannata ruusun kanssa laittaa samaan penkkiin. Onkohan näin? Vai pitäisikö pitäytyä vähemmän voimaa vievässä reunuskasvissa, esim. se kurjenpolvi? :) tosin voi näyttääkin paremmalta, että sirot ja kookkaammat kasvit on vierekkäin (pioni ja korallikeijunkukka) sellasen yhdistelmän näin sun blogissa ja hyvältä näyttää.
ReplyDeleteEn ole suojannut Austin-ruusuja, paitsi nyt laitoin, kun jo marraskuussa oli luvassa kireitä pakkasia. Kiedoin jotakin niiden tyville: lampaanvillaa, reikäisen villapaidan tms. En kyllä kaikille. Ne näyttävät ihan hyviltä nyt, myös suojan yläpuolelle yltäviltä oksiltaan, mutta suoja on hyvä lisä, sillä Austinit on yleensä vartettu, eli jos kaikki jalonnuskohdan yläpuolella paleltuu, on ruusu menetetty. Eniten niitä tuntuu kuolleen talviseen märkyyteen tai vesimyyrien hampaisiin. Ehdottomasti suurin osa istuttamistani Austineista on hengissä, vain muutama on vuosien mittaan kuollut.
DeleteEn näe mitään syytä sille, miksei ruusua ja pionia voi istuttaa samaan penkkiin. Ne saattavat kukkia samaan aikaan ja kummallakin on isot kukat, joten voi olla kiva istuttaa niiden väliin jotain muuhun aikaan kukkivaa ja kuten sanot, pienempikukkaista.
Kiitos, kiva kun vastailet niin saa infoa näistä :). Austineista ei kovin korkeita taida kasvaa, jostain luin (ehkä täältä?) , että saavuttavat polvenkorkuisen mitan? Pensasruusut ovat kauniita myös, mutta vievät aika paljon tilaa, siksi nämä Austinit kiinnostaa. Tosin pensasruusuja ei tarvitse suojailla, mutta eivät taasen kuki kovin kauaa, varsinkin kun tykkään spinossima ruusuista (2vkoa kukkivat), kurttulehti sukuisissa ruusuissa taas lehdet ovat rumat.
ReplyDeleteTärkeä tieto tuo, että pionia ja ruusua voi laittaa samaan. Monesti olen lukenut, että hedelmäpuun juurelle ei saisi istuttaa pionia kun vie voimaa puulta, tai toisinpäin... silti näyttää sullakin pioni hyvin kukkivan kirsikkapuun juurella, taitaa kirsikoitakin silti tulla vaikka siinä pioni on?
Kestääkö Austinruusu lumikuormaa? Olettaisin että ei. Ikkunan takana olisi kiva paikka ruusuille, mutta katolta tulee lumikuormaa. Onko siis omajuurinen ainoa vaihtoehto tuollaiseen paikkaan, vai onko se ollenkaan ruusun paikka? Vaikuttaako lumikuorman kestämiseen se, onko ruusu vartettu vai ei, vai onko oleellisempaa se minkä vuoden versoilla ruusu kukkii?
ReplyDeleteAustineissa on hyvin eri tavoin kasvavia. Osa on matalia ja hento-oksaisia, osa korkeampia ja vantteria. The Pilgrim on yksi vantterimmista, ja omani onkin venynyt 1,7 -metriseksi viime vuonna. Täytyy tänä keväänä leikata versot alempaa.
DeleteEn istuttaisi mitään puuvartista paikkaan, johon putoaa lumia katolta. Tai korkeintaan jotakin maanmyötäisesti kasvavaa.
Nämä puiden alle istuttamiset ovat makuasioita, puu vie aina kosteutta ja ravinteita. Pioni ei sitä häiritse, juuretkin ovat eri maakerroksissa. Mutta ronkeleimpia kasveja ei kannata ihan puun viereen istuttaa, toisaalta metrin päässä rungosta voi jo olla ihan hyvät oltavat. Ja pionihan yleensä täysikasvuisena kasvaakin noin neliömetrin alalle.
Pilgrim kuulostaakin hyvältä, kun on sen verran vanttera. Hyvä tietää, että ei puuvartisia kasveja lumikuorman kohtaan. Pioni luumu- ja kirsikkapuun alle voisi olla hyvä vaihtoehto. Totta, pioni kasvaa täysikasvuisena vielä laajemmalle. Kiitos. :)
Delete:-)
DeleteKiitos jouluruusukimpusta ja pikkuisten kevään pioneerien esittelystä! Ihana seurata niiden ilmestymistä ja kukinnan edistymistä nyt kun omassa puutarhassa saa vielä odotella kuukauden verran ennen ensimmäisenkään piipon ilmestymistä.
ReplyDeleteKeväinen puron solina on ihana ja hirmu iloinen ääni. Lämpimiä säitä ja paljon uusia piippoja sinne!
On niin ihanaa, ja viimein kun yöt lämpenevät - viime yön alin oli +2,4! - on toivoa vauhdikkaammasta nuppujen avautumisesta. Lähes -10 asteen yöpakkaset ovat tehokkaasti estäneet kevään etenemisen, kun siinä menee pitkälle päivään ennen kuin jäätynyt lumi/maa alkaa sulaa, eikä varjopaikoissa jäinen lumi ole sulanut ollenkaan päivän mittaan.
DeleteKiitos, keväistä meininkiä sinnekin!