Maaliskuun kalenteripoika

 ... on elämäänsä tyytyväinen pantteri, joka on päässyt jälleen kotiin pantteripalstalle. 

Lunta on joissakin kohdissa kymmenisen senttiä, joissakin vähemmän.

Viime yönä oli vielä kovasti pakkasta, –7,5 astetta, mutta nyt on lämmin. Mittari, johon paistoi aamulla vähän aikaa aurinko, näytti +4,6 vielä senkin jälkeen, kun oli ollut varjossa jo pari tuntia. Lumi hupenee vauhdikkaasti!

Sama talventähti, jonka nupun bongasin 15. helmikuuta, alkaa nyt avautua. Tähän kohtaan ei lumi kerry, sillä tuuli puhaltaa sen pois. Lumettomuus ja tuulisuus tarkoittaa karuja oloja talvella, niinpä olen ihmeissäni, kun tyyppi ei näytä kärsineen pakkasista lainkaan.

Mustipantteri seuraa perässäni. Talventähti asuu vanhan talon nurkalla.

Ihan vieressä kivijalan eteläpuolella on sama juttu, ei lunta. Mutta on myöskin lämmin ja sopivan kuiva kasvupaikka. Nyt alkavat nousta syksyllä istutetut kevätkurjenmiekat ja muut sen tyyppiset. Tässä on niille potentiaalisesti erittäin aikainen kukkimispaikka.

Vihreät raidat ovat parrakkaiden kurjenmiekkojen lehtiä, ne pysyvät vihreinä läpi talven ja siksi tässä on verkko päällä. Muuten peurat nyhtävät ne juurineen maasta.

Mietin Koska kukkii -haastetta ja menen katajapenkkiin katsomaan, näkyisikö persiansinililjoja. No ei näy, kaikki on lumen alla, mutta talven lauhoina kausina kasvuun lähteneistä krookuksista näkyy lehdenkärkiä.

Olin arvellut ensimmäisten persiansinililjojen kukkivan 15.3. – siihen on vain viisi päivää aikaa. Tulee kiire!

Vieressä mäntyjen alla on niin ohut lumipeite, että helmikuussa nuput kasvattaneet lumikellot näkyvät osittain lumen alta. Tämä leveälehtinen on turkinlumikello.

Musti saapuu, mutta sillä on niin kiire, että en ehdi tarkennuksen kanssa. Tarkennus meni häntään!

Mäntyjen alla kasvavista vaaleajouluruusuista yksi on kukkinut marraskuusta asti, se on jo rähjäinen. Tämä toinen teki nuput helmikuussa, heitin niiden suojaksi vähän lampaanvillaa, kun tuli uusi pakkasjakso. 

Villa ei suojannut nuppuja kokonaan, iso osa kukkavarsista oli noussut villan ohi. Silti kaikki näyttää näin freesiltä. On tämä kasvi ihmeellinen. Toissa yönä oli pakkasta –15 astetta.

Näkymä muotopuutarhaan jouluruusun luota. Talon edessä olevista kukkapenkeistä maa pilkottaa jo monestakin kohdasta, näyttää lupaavalta! Tämän kuvan ottamisen jälkeen, iltapäivän mittaan, lunta on hävinnyt ainakin pari neliömetriä.

Hei, täällä näkyy jo 'Pickwick' -kevätsahramien versoja! Nämä otin mukaan Koska kukkii -haasteeseen ja arvelin kukintaa tämän kuun viimeisille päiville.

Mutta hei, tuossa keskellä kuvaa voisi hyvin olla persiansinililjoja! Haa.

Vasemmalla on jokin laukka, joka on aina vihreänä talvella. En ole varma, mikä se on, enkä siitäkään, onko se kukkinut, kun se raukka viettää joka ikisen talven kylmästä hytisten parikymmensenttisinä versoina. Kesällä tässä kasvaa niin paljon kaikkea, että en ole muistanut tarkkailla juuri tuota.

Jee! 'Hippolyta' -lumikellot ovat nousemassa sellaisesta kohdasta, jossa ei ole lunta.

Hei, tuollahan on lumireunan alla jo avautunut nuppu!

Mustikin myhäilee tarkastellessaan tiluksiaan.

Tämä on hyvä päivä.

Nyt on todellista kevään alkamisen tuntua ilmassa.

Ihanaa ja keväistä viikonloppua!

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kevätsahrami Crocus vernus

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Talventähti Eranthis

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Vaaleajouluruusu Helleborus niger