Sunday 19 March 2023

Terveiset sumuiselta saarelta

Ajattelin vaihtaa tänään uuden isomman pissahaihduttamon kuivikekäymälääni. Se on ulkotyö, mutta juuri nyt ei sumuinen ja kolea sää innosta. Laitetaanpa blogijuttu puutarhan hitaista tapahtumista.

Ihmettelen lumikellojen kestävyyttä. Tämä on se 'Hippolyta', joka alkoi kukkia jo helmikuussa ja paljastui tällä viikolla esiin lumen alta kukkineen päivineen. Kukassa voi havaita vaurioita, mutta vain vähäisiä. 
Kukkavarren kaari on lumikellolla äärettömän hentoinen ja silti sitkeä. Se näyttäisi olevan lähes poikki ja silti kukinta ei kärsi. Tuulikaan ei ole tuota katkaissut, vaikka eilen oli melkoinen myllerrys. Kukka vain heilui iloisesti.

Kovissa yöpakkasissa lumikellojen kukkavarret taipuivat maata myöten ja nousivat sitten aina päivän mittaan pystyyn. Uudestaan ja uudestaan. Nyt ollaan pysytty kaksi yötä plussalla, ihanaa. Nautin leudosta säästä monin verroin myös kukkieni puolesta.

'Hippolytat' ovat mukavasti lisääntyneet, on siitä kyllä jo muutama vuosi, kun istutin kymmenen sipulia yksittäin ruusun ympärille. Tästä yhdestä sipulista alkaneesta kasvustosta nousee jo seitsemän kukkaa!

Viereisessä penkissä kasvava 'Dionysus' tuli kuvattua toistaiseksi viimeisen –8 -asteisen yön jälkeen. Onneksi en ole innokas siivoamaan vaahteranlehtiä, niistäkin on kukille pikkuisen suojaa. 

Eilen löysin muotopuutarhasta viimein tähtisahramit ja heti niissä on nuputkin, suipot ruskeanvihreät puikulat lehtitupsujen keskellä.
Näitä olin ehtinyt jo kaivatakin, sillä krookuksia on noussut, mutta tämä on ollut aina ensimmäinen niistä kukassa.

Ensimmäiseen kevätkurjenmiekan kukkaankaan ei välttämättä ole pitkä aika. Tai tarkemmin ottaen kuvan verso ei ole kevätkurjenmiekka, vaan kyseessä on 'Sheila Ann Germaney', risteymälajike, jonka vanhemmat ovat lumikurjenmiekka ja Iris winogradowii
Vanhemmat ovat tismalleen samat kuin 'Katharine Hodgkinilla', mutta sävy on kylmän sininen, todella hieno. 
Tämä ei näin ollen ole kevätkurjenmiekka vähimmässäkään määrin, mutta on kätevämpää kutsua edes jollakin yleisnimellä näitä keväällä kukkivia pikkuisia kurjenmiekkoja.

Sheila kasvaa vanhan talon kivijalan edessä, siinä on lämmin paikka – kuten näkyy, lumi on huvennut. Istutin siihen syksyllä runsaasti erilaisia kurjenmiekkoja, eniten niitä kesällä kukkivia parrakkaita, joissa on pötkyläjuuret.
Musti esittelee: kurjenmiekkapenkin päällä on verkko, jotta niitä ei syötäisi. Harmitukseni on suuri, kun eilen havaitsin navetan edustan alppipenkistä parturoidut pienet kurjenmiekat, niistäkin oli jo nuput maan pinnalla, ja kaikki oli syöty maata myöten. Olisi pitänyt tajuta laittaa sinnekin verkko! Laitoin nyt, jotta loput säästyisivät ja toivon, että pupelletusta satsista vielä joku nuppu olisi säästynyt. Istutin alppipenkkiin nimittäin kaikken harvinaisimmat, ulkomailta tilatut erikoisuudet.
Kävin perjantaina Turussa, joka on sellainen pikainen kahdentoista tunnin visiitti, sain onneksi niputettua laboratorioajan ja rintasyöpäseulonnan samalle päivälle. Kahdestatoista tunnista puolet menee matkoihin. Jätin pihaportin koko päiväksi auki, kun ajattelin, ettei täällä mitään syötävää vielä ole. Mikä virhe!

Lumikelloja ei onneksi ollut syöty. Tämän lupaavan mättään kuvasin helmikuussa nousemassa maasta, nyt se on vapautunut lumesta ja varret myös venyneet mukavasti. Jos tämä sumu hellittää ja aurinko tulee esiin, saattaa puutarhassani olla yhtäkkiä kymmenittäin lumikelloja kukassa. 
Ihana ajatus.

Vieressä on toinenkin runsas mätäs, nämä molemmat kasvustot ovat tavallista puistolumikelloa. Se taitaakin olla paras leviämään, kun tekee sekä siementaimia että sivusipuleita. 
Tämä mätäs vain on jäänyt lähellä kasvavan tarhajouluruusun maahan taipuneen lehden alle, lisäksi päälle on pudonnut oksia japaninlehtikuusesta. Niitä tuntuu irtoavan joka myräkässä. 

Japaninlehtikuusi on kaunis, sitä en vaihtaisi, vaikka kuinka "roskaisi". Tuo roskaaminen on minusta vähän outo termi, monet sitä käyttävät, mutta eikö ole maailman luonnollisin asia, että kasveista irtoaa kuolleita osia; oksia, lehtiä, korvautuakseen sitten uusilla. Sehän on elintärkeää, jotta syntyy uutta humusta.

Yhtenä kovan pakkasen jälkeisenä aamuna kiertelin kameran kanssa. Lehtikuusi on yksi kauneimmista puista kuuraisena. Kun vielä laho sauna poistuu tuosta takaa, tulee näky paranemaan entisestään!

Aivan lehtikuusen juurella kasvaa 'S. Arnott' -lumikelloja. Ne ovat tavattoman kuvauksellisia noustessaan sammaleisesta maasta ja jäkäläisten lehtikuusen oksien lomasta.

No mutta, nyt hommiin. Tänään ei saunan purku edisty, sillä ajattelin tehdä sen pissalaarihomman ja töitäkin olisi, kun olen laiskotellut ja reissannut.
Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista sunnuntaita!


Japaninlehtikuusi Larix kaempferi
Lumikurjenmiekka Iris histrioides
Puistolumikello Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tähtisahrami Crocus tommasinianus

28 comments :

  1. Ihanan lumetonta! Ja ihanat lumikellomättähät. Täälä paistaa aurinko täyreltä terältä ja lumi sulaa onneksi vauhrilla, muttei viälä mitää viheriää oo näkyvillä. Harmillista, että tuli taas tuhoja. Toivottavasti ei tuu lisää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viimeinkin alkaa olla lumetonta, kolmasosassa pihaa on enää lunta. Kaksi plussa-asteista yötä peräkkäin vauhdittaa kummasti.

      Delete
  2. On niin kiva katsoa näitä kauniita kuvia kevään ensimmäisistä kukkijoista. On harmillista menettää aarteita nelijalkaisten mahaan, toivottavasti ei tule uusia tuhoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy toivoa, ettei enempiä aarteita tule popsituiksi. On niin harmillista menettää aarteita, joista ei edes tiedä, nousevatko ne seuraavina vuosina ollenkaan. Ensimmäisen kevään kukinta on joskus se ainoa.

      Delete
  3. Onpa teillä kevät pitkällä! Minäkin pidän lehtikuusista. Meillä on tavallinen sekä kanadanlehtikuusi. Äiti kauhisteli myös roskaavia puitani. Mietin ottaisiko Meri pihalleen japaninlehtikuusen, kun puutarhasta muutenkin tulee enempi japanilainen. Kaunista viikonloppua sumujen saarelle♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Japaninlehtikuusesta on riippaoksaisiakin lajikkeita, ehkä sellainen voisi olla Merin mieleen?

      Delete
  4. Kyllä tuleekin pitkä päivä ,kun käyt lähikaupungissa. Mutta ihana kun siellä on noin keväistä! Pidä Musti kukkien kiusaajat kurissa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Turussa ehtii lisäksi käydä vain kahtena päivänä viikossa, laivan aikataulu on sellainen.
      Joku myyräkin on selvästi ollut sipulikukkieni kimpussa, Mustilla on paljon hommia!

      Delete
  5. Pidän tavattomasti kuvasta, jossa puistolumikellojen päälle on pudonnut japaninlehtikuusen oksia käpyineen. Kaunis!
    Roskaamisasiassa puhut totta. Kummallista, että jotkut eivät esimerkiksi pidä akileijoista sen vuoksi, että ne näyttävät roskaisilta kukittuaan. Höpönlöpön, sanon minä :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luonnon oma sommitelma ja niin täydellinen.
      Noo, on minullakin tuollaisia mielipiteitä.. en esimerkiksi tykkää pensasangervojen ruskettuneista kukinnoista, enkä syrikän. (Akileijat leikkaan kukinnan jälkeen). Syreenin kohdalla siedän ruskeita klönttejä, koska kukat ovat niin ihania ;-) Joten mielipiteensä kaikilla. Mutta että kutsuu eloperäistä ainetta, josta tulee humusta, roskaksi - se on lyhytnäköistä. Humuksesta on ihmiskunnan eloonjääminen kiinni, muun muassa. Sitä ei voi arvostaa liikaa!

      Delete
  6. Kauniita nuo lumikellot. Ihailen muiden kuvia, kun itsellä ei ole :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne ovat todella ihania, onneksi on sentään blogit.

      Delete
  7. Ihania lumikelloja! Hippolyta ja Dionysos ovat niminä hienoja. Jälkimmäinen ainakin tulee Kreikan mytologiasta. Sinulla on jo erinomaiset piippokierrosmahdollisuudet, kun lunta ei ole nimeksikään.
    Vitsi noita kutsumattomia vierailijoita. Edes hiven kohteliaisuutta ja käytöstapoja heiltä, kiitos.
    Lehtikuuset ovat tosi hienoja. Pidän erityisesti noista nystyräisistä oksista ja pienien käpyjen kauneudesta. Meidän läheltä kaatui syksyllä vanha lehtikuusi tontilla, joka on vuosikausia sitten jäänyt rakennetun alueen risteykseen. Kävin jo muutaman oksan sieltä hakemassa. Nyt odotan lumen sulamista, jotta pääsen hakemaan lisää. Lehtikuusen oksat säilyvät näköjään sisällä maljakossa hienoina ikuisuuden.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kumpikin tulee antiikista, niiden risteyttäjä Heyrick Greatorex nimesi monia lajikkeita antiikin mytologioiden mukaan. Olen vain hieman ymmällä siitä, kun mytologioissa on ilmeisesti sekä nainen Hippolyte että mies Hippolyta - vai onko, ovatko sama... olen jäänyt tätä pohtimaan, mutta en ole ehtinyt ottaa selvää.
      Vielä on ainakin kolme lumikellopaikkaa aivan hangen alla, tänään tulivat esiin 'Snow Foxit', jotka istutin viime syksynä ja joilla oli nuokkuvat nuput jo helmikuussa. Nyt edelleen nuokkuvat nuput tulivat esiin hangesta.
      Hyvä tieto, että lehtikuusen oksat kestävät maljakossa. Täytyypä kokeilla!

      Delete
    2. Öööö--- siis toisin päin, nainen Hippolyta jne. Pitäisi ehkä oikolukea ennen kuin lähettää kommentin!

      Delete
    3. Hmmm... wikipedian mukaan Hippolyte ja Hippolyta ovat sama. Mutta kun minulla on kirja antiikin mytologioista, jossa Hippolyte onkin mies! Tästä menin sekaisin. Voihan olla, että se on joku virhe, kirja on aika vanha ja käännetty ranskasta.
      Kaiken tutkimiseen sitä voikin käyttää aikansa ;-)

      Delete
  8. Puutarhan roskat on hyödyksi kuten kaikki jäte. Tulee hyvää humusta ja luonnonmukaista suojaa taimille. Sama seulontakäynti on minullakin tiedossa, hyvä kun pääsee yhteiskunnan järjestämänä. Täällä lumet sulavat tuskaisen hitaasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hidasta on, meillä on ollut sankka sumu koko päivän, mutta onpahan ainakin lauhaa.
      On onni, että asumme maassa, jossa meitä tutkitaan vieläpä aika usein. Tunsin itseni lottovoittajaksi, kun onnistuin saamaan molemmat terveyskäynnit samalle päivälle!

      Delete
  9. Meillä oli tänään aivan ihana aurinkoinen päivä, ja hortesiapenkistä oli jo lumetkin sulaneet aika hyvin. Istutin siihen viime syksynä kevätkurjenmiekkoja, mutta niitä ei vielä näkynyt. Toivottavasti jo pian:) Lumikellojakin sinne pitää laittaa, miten lie ei syksyllä ole tullut mieleen...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa ihanalta keliltä. Täällä oli vain sumua, enemmän tai vähemmän.
      Kevätkurjenmiekat ovat ihania. Toivottavasti syksyllä muistat hankkia lumikelloja!

      Delete
  10. Oi kuinka suloisia ja sitkeitä lumikelloja! Täällä riittää pelkkää lunta, kelloista ei näy merkkiäkään. Pitäisikin ihan katsoa, istutinko viime syksynä lumikelloja. Hankin kiireellä sitä sun tätä ja istutin ne vielä kiireemmin maahan. Enää en muista, mitä kaikkea tuli istutettua. Kadehtien katselen lumettomia kuviasi palattuani juuri räntäsateesta sisälle. Meillä on nyt se ihana aika vuodesta, kun istutukset ovat vielä hangen alla ja kulkureittejä peittää jää, jonka pinnalle muodostuu päivisin vesikerros. Keli ei siis houkuttele ulkopuuhiin täälläkään. Onneksi näillä säillä lumet sentään pikkuhiljaa hupeneva. Tuo viimeinen kuvasi on aivan ihana. Rakastan sammalta, jäkälää ja tietenkin kukkia. Taidan ottaa kupin teetä ja haaveilla hetken lumikellojen täyttämästä sammalpeitteisestä metsäaukeasta. Sulla alkaa olla siellä nyt vuoden paras aika, nauti! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nautin sinunkin puolestasi!
      Meillä on sama maku, minustakin sammalen ja jäkäläisten oksien seasta nousevat lumikellonversot ovat kauniimpia kuin mikään, mitä saisi itse aikaan. Joku muu näkee siinä risuja, jotka pitäisi siivota pois ;-)
      Sinulla onkin jännittävä kevät edessä, uusi piha ja lisäksi nuo omat syysistutuksesi. Ties mitä kaikkea sieltä nouseekaan!
      Teillä on karmeat olosuhteet ulkoilla nyt. Ei tuollainen houkuttele. Täällä on sentään maa aika hyvin sulamassa, mutta toinen sumuinen päivä putkeen + tihkusade. No, sain kyllä laitettua 10 metrin pätkän aitaverkkoa paikkaan, josta kauriit tulevat pihalleni, joten olen saldoon hyvin tyytyväinen.

      Delete
  11. Ihania kuvia lumikelloista. On niillä hienoja nimiäkin. Meillä kaikki vielä hangen alla, mutta jo ojissa liikettä on, vesien suhteen ja kellarin kasvit haistelevat kevään tuloa. Silimut rupivaa turpoomaan siellä. Ryökäle noita peuroja, meillä ei nyt oo näkyny jäläkiäkään ja sitä pikkukaurista on ollu ne mitä tiällä liikuskelloo joskus. Hyvä kun meillä on noita seulontatutkimuksia, kun vuan kaikki kutsutut niissä kävisivät.
    Lehtikuuset on kauniit puut ja kävytkin niin somia. Puutavaraks kun sahovaa, kieroiloo mahottomasti. Vaikka hyvin taaploisi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vai niin tekee lehtikuusi, no tuota omaani en meinaa kaataa!
      Kummasti alkaa olla keväistä. Täällä on jo kolmas sumuinen päivä putkeen, joten koleaa on ollut, mutta tänään taitaa aurinko päästä läpi - no juuri nyt tätä kirjoittaessani se jo lähes paistaa. Sen lämmittävä voima on vahva, toivottavasti sielläkin pian tulevat lumikellot esiin.

      Delete
  12. I can't wait till I get to my garden on Thursday to see my snowdrops and how advanced they are. I got the message that all the snow is gone now from the beds, so they should be all out and about!
    Yours look just so delightful!
    I saw first butterflies yesterday and they were yellow brimstones. Today they are out again even though it is only about +6 degrees.
    Happy Spring!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Euuuugh, being away from one's garden is agony at this time of year! I hope you discover many many lovely snowdrop flowers as you get home. And many others! It is quite warm where you are, here it's a third foggy day in a row and only +2. Last week, on a warm day, I saw a ladybird! No butterflies yet.

      Delete
  13. Muista ajan kun tuo lehtikuusi oli ihan pikkuinen taimi💚 Onpa se jo varttunut suureksi ja kauniiksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Taisin ostaa sen 2007 puutarhamessuilta alle polvenkorkuisena piiskana :-) Aika monta kasvia on sellaisia, jotka eivät oikein asetu tai lähde kasvuun, mutta tuo on viihtynyt ja kasvanut loistavasti.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!