Helmikuun kalenteripoika

 on nenäleikkauksesta toipuva, urhea ja reipas Ransu.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, ei ollut mitenkään taattua, että 14-vuotias sydänpotilas selviäisi nukutusleikkauksesta hengissä, vaikka Ransu hyväkuntoinen onkin.

Onneksi selvisi!

Leikkaus meni hyvin ja nyt jännitämme, kuinka avohaava paranee. Ransu ottaa asiat rauhallisesti. 

Nenän päältä poistettiin koteloitunut sieni-infektio hiilidioksidilaserilla. Leikkausta ei voitu tehdä kevyemmässä rauhoituksessa, sillä nenä on hyvin tuntoherkkä kohta ja potilaan on ehdottomasti pysyttävä täysin liikkumatta operaation ajan. Siksi oli otettava suuri riski.

Avohaava näyttää hurjalta, mutta on lähtenyt paranemaan hyvin. Se on siisti ja kuiva, lukuun ottamatta kohtaa, josta menee reikä sierainonteloon, mutta sekin näyttää aika hyvältä omiin silmiini. Odotan, että se kasvaa umpeen ennen kuin lähdemme kotiin saareen. Kaupungissa on helpompi pitää haava puhtaana. Kauluria joudutaan varmaan pitämään hyvin pitkään, jotta Ransu ei pääse tassulla haavaan käsiksi tai repimään rupea sitten, kun se kutittaa.

Eilen Ransu olisi halunnut, että vien sitä valjaissa ulos. En kuitenkaan lähtenyt sitä tötterön kanssa ulos viemään, meillä on vielä taloyhtiössä kattoremonttikin, ja piha täynnä rekkoja ja nostureita. 

Ulos pyytäminen ja muu normaali käytös kertoo, että poika voi ilmeisesti ihan hyvin. Ruokakin maistuu. Tässä kuvassa kerjätään jotain hyvää (taas).

Haavaan ei laiteta mitään aineita, paitsi suolavedellä laimennettua Betadinea eli jodia olen laittanut noin tipan vuorokaudessa. Desinfioinnin lisäksi jodi myös tuhoaa (joitakin) sieniä. Varmuutta siitä, että sieni-infektiosta on vieläkään päästy eroon, ei ole. Sierainten pieniä nystyröitä ei voi operoida ilman, että nenä menee tukkoon. Sieni oli kyllä lääkityksellä selvästi vähentynyt.

Leikkaus tehtiin niin, että pattia leikattiin laserilla ohut viipale kerrallaan ja toinen lääkäri tarkasti ne mikroskoopilla. Kun vastaan tuli kerros, jossa ei enää ollut sientä, leikkaus lopetettiin. Leikkauksessa oli läsnä peräti kolme lääkäriä ja anestesiahoitaja.

Elämä tötterön kanssa vaatii ruoka- ja juoma-astioilta korkeutta. Myös Musti arvostaa tavallista suurempaa juoma-astiaa. Mikä siinä onkin, että kissat juovat mieluiten ämpärin kokoisista astioista?

Kotiin olisi kiva päästä, kaupungissa tylsistyy, vaikka aurinko välillä paistaakin mukavasti.

Tämä kuva on otettu pari päivää ennen leikkausta. Toivottavasti iho kasvaa pian takaisin, mutta tärkeintä on terve poika.

Ransun reippaudesta olisi mallia monelle. Kipulääkettäkään en sydänlihasrappeuman vuoksi uskaltanut antaa kuin pienen tipan leikkausta seuraavana päivänä eli lauantaina. Sunnuntaina Ransu näytti jo rennolta, joten päättelin, ettei sillä ainakaan kovia kipuja ole.

Kaulurin kanssa ei ole kiva elää, mutta siitäkään Ransu ei valita, ja jos otan kaulurin välillä pois (esim. vessakäynnin helpottamiseksi), antaa se kiltisti laittaa sen taas takaisin.