Maansiirtohommia

 Kun lunta ei ole, voi kiviä jo siirtää – kunhan ne eivät ole maassa kiinni.

Marraskuussa tilanne oli tämä. Vanhan talon takanurkan salaojaprojekti oli jäänyt kesken – ööö – paria vuotta aikaisemmin. Piti kaivaa pikku oja putkelle, laittaa pohjalle ja päälle maanrakennuskankaat ja päälle vanhaa kattotiilisilppua, jonka kasaa näkyykin taka-alalla kuvan yläreunassa. Puolustuksekseni vikisen, että kattotiilikasoja oli useita ja tämä oli niistä viimeinen.

Putki paikoillaan, check, maanrakennuskankaat paikoillaan, check, tiilisilpun heittäminen voi alkaa. Edelleen marraskuun kuvaa. Putken upottaminen maahan ei vain ollutkaan suoraviivainen toimenpide, sillä maassa juuri sillä kohtaa oli muutama mojova kivi. Niitä näkyy ojasta oikealle. Niiden nostamiseen ja pyörittämiseen kului tovi enkä tuon kauemmas niitä saanut, kun ovat kooltaan mikroaaltouunin ja Titanicin välimaastoa.

Marraskuussa tuli lunta, onneksi se myös suli, niinpä jatkoin projektia. Yritin kaivaa maata pois sivummalta, jotta saisin kiviä kauemmas, mutta sielläkin tuli Titaniceja vastaan. Niinpä tähän tuli vähän oikeanpuoleista hedelmätarhaa alempi taso: uusi istutustasku! Ihan valmista, rikkaruohotonta maata, kun siitä on pintamaa kuorittu pois. Kivet ovat aika isoja, mutta kyllä niiden väliin jotain mahtuu.

En marraskuussa ehtinyt laittaa tuohon mitään, mutta ajatuksissa oli se saniaistarha, joka on kuusen alla liian kuivassa paikassa. Tänne talon pohjoisnurkalle voisi sopia varjoherkkujen penkki, ihania esikoitakin. Kesällä kohta saattaa olla kuiva, mutta ei ainakaan paahteinen.

Täytyy vielä laittaa pieni kivipenger uuden tason oikeaan reunaan. Sieltä mahtuu vielä kaivamaan vähän lisää maata pois, jotta saan istutusalueelle enemmän tilaa.

Kerrankin sain ajatuksen oikealla hetkellä ja keksin poistettavalle puhtaalle maa-ainekselle hyvän paikan aika läheltä. Ruskopenkki on tullut aikanaan tehtyä kaivamalla nurmi pois, niinpä se on matala kuoppa. Huono juttu, sillä ylärinteestä valuu tähän vettä koko talvikauden, jos on märkä talvi. Kasasin ruskopenkin yläreunaan matalaa maavallia, mutta toistaiseksi tämä talvi ei ole ollut kovin märkäkään – vielä. Tämän kuvan otin marraskuun viimeisenä päivänä.

Ja tämän nyt.

Kun lunta ei ole, pääsin kattotiilisilppuun taas käsiksi. Sain toissapäivänä heitettyä salaojan päälle kaiken, minkä halusinkin.

Viimeinkin! Tässä vanhan talon pitkä takasivu. Olen aiemmin kertonut, niinpä nyt vain pähkinänkuoressa: kun ostin paikan, oli tässä ryteikkö ja maa, taloa kohti viettävä rinne, noussut kiinni alimpaan hirsivarviin. Talo kengitettiin, ensin kaivinkone kävi kaivamassa maata pois leveästi seinän viereltä. Jatkoin käsipelillä, muotoilin poistetusta maasta ja kivistä reilu metrisen pengermän ja tasaisemman ylärinteen ja pengermän juurelle ojan, jossa kulkee salaojaputki.

Viimeisen kattotiilikasan alla on vielä maa- & kivikasa, joten hain silmät kiiluen parhaan kaivuulapioni: nyt saisin tehtyä tuon keskellä puuttuvan pätkän kivipengermää ja tasoitettua maata!

Kas – lapio ei uponnut senttimetriä syvemmälle. Ai niin, nyt on vasta helmikuu.

Tämä kuva on talon takaa pengermän päältä pitkin talon päätysivua. Tiilisilpun jälkeen oja saa jatkua kivettynä matalana avokouruna, tässä maa viettää hyvin kohti alarinnettä eli tuota kulmaa, jossa nyt on vesitynnyri nurin.

Vasemmalla näkyy valkoinen keppi ja lampaanvillaa, siellä kasvaa aarre.

Nenäliinapuu, joka voi hyvin! Silmut ovat elinvoimaiset, myös aivan latvassa, joka on ollut koko talven selvästi villasuojan yläpuolella. 

Mennään vielä tutkimaan ruskopenkin tilanne.

Sain syksyllä toisenkin kuningasajatuksen. Kaikki se lehtimassa, joka saarnista varisi, on enemmän hyödyksi istutusalueilla kuin nurmikolle silpuksi ajeltuna. En ole haravoijatyyppiä (muistuttaa liikaa siivousta), mutta tällä kertaa tartuin haravaan. Tämä oli ennen maan levittämistä tähän päälle. 

Sipulikukkia ei vielä näy, mutta ruskosormustinkukat ovat voimissaan.

Tästä kaksikosta taisin raportoida jo syksyllä, ja nyt olen vieläkin tyytyväisempi näiden talviseen koristearvoon: siemenestä kylvetty isopiippo 'Solar Flair' ja tellima Nilalta saaduista siemenistä peräisin.

Piippo ja tellima kasvavat pyöreän penkin alla, penkki ympäröi kiinanpunapuuta. Näkyy myös sormustinkukan vihreä lehtiruusuke. Tiilenpunakukkainen esikko työntää kukkanuppuja; toivon, että saamme lunta viikonloppuna, sillä ensi viikon puoliväliin on luvassa vuorokauden pakkasjakso jopa –6 astetta. Ja sitten seuraavalle sunnuntaille taas +4.

Tänä vuonna voin poistaa muovin, joka on peittänyt ruskopenkin keskiosaa! Päätin olla kaivamatta enää, sillä kasvit eivät totisesti kuoppaa tarvitse. Olen vain ollut niin suunnittelematon. Loppujen lopuksi vuosi on kulunut todella nopeasti. Eiköhän ruoho ole sieltä alta menehtynyt.

Portinpielen koreaköynnöskuusama on ministi talvivihanta ja silmutkin jo pitkällä.

Kivimuurin edessä nousee käärmeenlaukkaa niin paljon kuin vain ehtii satoa korjata. Verkko suojaa japaninvaahteraa, sen sisältä on kyllä vähän ärsyttävä korjata versoja. Mutta niitä kasvaa tässä penkissä jo todella laajalti muuallakin.

Tarhajouluruusu ja sinivuokko ovat yhtä vihreinä, sinivuokon lehdet ovat tuolla keskellä jouluruusua, joka on tähän itsekseen ilmestynyt siementaimi.

Huussin viereinen villi punainen penkki sai myös syksyllä hyvän saarnenlehtikatteen. Tämä jää nyt tavaksi. Suojaahan se pinnassa elävien kasvien tyviä. Idänunikot ja korallikeijunkukat ovat jo vihreinä.

Lähes kaikki vanhan talon taakse kertyvästä vedestä valuu tänne päin, mihin maa viettää, siksi talon toisen päädyn oja jäi tekemättä niin pitkäksi aikaa. Täällä on Rivendell, jonka joki alkaa vapautua jäästä. Tarhajouluruusut voivat vehmaasti.

Idänunikko Papaver orientale

Isopiippo Luzula sylvatica

Korallikeijunkukka Heuchera sanguinea

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tellima Tellima grandiflora