Friday 17 February 2023

Maansiirtohommia

 Kun lunta ei ole, voi kiviä jo siirtää – kunhan ne eivät ole maassa kiinni.

Marraskuussa tilanne oli tämä. Vanhan talon takanurkan salaojaprojekti oli jäänyt kesken – ööö – paria vuotta aikaisemmin. Piti kaivaa pikku oja putkelle, laittaa pohjalle ja päälle maanrakennuskankaat ja päälle vanhaa kattotiilisilppua, jonka kasaa näkyykin taka-alalla kuvan yläreunassa. Puolustuksekseni vikisen, että kattotiilikasoja oli useita ja tämä oli niistä viimeinen.

Putki paikoillaan, check, maanrakennuskankaat paikoillaan, check, tiilisilpun heittäminen voi alkaa. Edelleen marraskuun kuvaa. Putken upottaminen maahan ei vain ollutkaan suoraviivainen toimenpide, sillä maassa juuri sillä kohtaa oli muutama mojova kivi. Niitä näkyy ojasta oikealle. Niiden nostamiseen ja pyörittämiseen kului tovi enkä tuon kauemmas niitä saanut, kun ovat kooltaan mikroaaltouunin ja Titanicin välimaastoa.

Marraskuussa tuli lunta, onneksi se myös suli, niinpä jatkoin projektia. Yritin kaivaa maata pois sivummalta, jotta saisin kiviä kauemmas, mutta sielläkin tuli Titaniceja vastaan. Niinpä tähän tuli vähän oikeanpuoleista hedelmätarhaa alempi taso: uusi istutustasku! Ihan valmista, rikkaruohotonta maata, kun siitä on pintamaa kuorittu pois. Kivet ovat aika isoja, mutta kyllä niiden väliin jotain mahtuu.
En marraskuussa ehtinyt laittaa tuohon mitään, mutta ajatuksissa oli se saniaistarha, joka on kuusen alla liian kuivassa paikassa. Tänne talon pohjoisnurkalle voisi sopia varjoherkkujen penkki, ihania esikoitakin. Kesällä kohta saattaa olla kuiva, mutta ei ainakaan paahteinen.

Täytyy vielä laittaa pieni kivipenger uuden tason oikeaan reunaan. Sieltä mahtuu vielä kaivamaan vähän lisää maata pois, jotta saan istutusalueelle enemmän tilaa.

Kerrankin sain ajatuksen oikealla hetkellä ja keksin poistettavalle puhtaalle maa-ainekselle hyvän paikan aika läheltä. Ruskopenkki on tullut aikanaan tehtyä kaivamalla nurmi pois, niinpä se on matala kuoppa. Huono juttu, sillä ylärinteestä valuu tähän vettä koko talvikauden, jos on märkä talvi. Kasasin ruskopenkin yläreunaan matalaa maavallia, mutta toistaiseksi tämä talvi ei ole ollut kovin märkäkään – vielä. Tämän kuvan otin marraskuun viimeisenä päivänä.

Ja tämän nyt.

Kun lunta ei ole, pääsin kattotiilisilppuun taas käsiksi. Sain toissapäivänä heitettyä salaojan päälle kaiken, minkä halusinkin.

Viimeinkin! Tässä vanhan talon pitkä takasivu. Olen aiemmin kertonut, niinpä nyt vain pähkinänkuoressa: kun ostin paikan, oli tässä ryteikkö ja maa, taloa kohti viettävä rinne, noussut kiinni alimpaan hirsivarviin. Talo kengitettiin, ensin kaivinkone kävi kaivamassa maata pois leveästi seinän viereltä. Jatkoin käsipelillä, muotoilin poistetusta maasta ja kivistä reilu metrisen pengermän ja tasaisemman ylärinteen ja pengermän juurelle ojan, jossa kulkee salaojaputki.
Viimeisen kattotiilikasan alla on vielä maa- & kivikasa, joten hain silmät kiiluen parhaan kaivuulapioni: nyt saisin tehtyä tuon keskellä puuttuvan pätkän kivipengermää ja tasoitettua maata!
Kas – lapio ei uponnut senttimetriä syvemmälle. Ai niin, nyt on vasta helmikuu.

Tämä kuva on talon takaa pengermän päältä pitkin talon päätysivua. Tiilisilpun jälkeen oja saa jatkua kivettynä matalana avokouruna, tässä maa viettää hyvin kohti alarinnettä eli tuota kulmaa, jossa nyt on vesitynnyri nurin.
Vasemmalla näkyy valkoinen keppi ja lampaanvillaa, siellä kasvaa aarre.

Nenäliinapuu, joka voi hyvin! Silmut ovat elinvoimaiset, myös aivan latvassa, joka on ollut koko talven selvästi villasuojan yläpuolella. 

Mennään vielä tutkimaan ruskopenkin tilanne.

Sain syksyllä toisenkin kuningasajatuksen. Kaikki se lehtimassa, joka saarnista varisi, on enemmän hyödyksi istutusalueilla kuin nurmikolle silpuksi ajeltuna. En ole haravoijatyyppiä (muistuttaa liikaa siivousta), mutta tällä kertaa tartuin haravaan. Tämä oli ennen maan levittämistä tähän päälle. 

Sipulikukkia ei vielä näy, mutta ruskosormustinkukat ovat voimissaan.

Tästä kaksikosta taisin raportoida jo syksyllä, ja nyt olen vieläkin tyytyväisempi näiden talviseen koristearvoon: siemenestä kylvetty isopiippo 'Solar Flair' ja tellima Nilalta saaduista siemenistä peräisin.

Piippo ja tellima kasvavat pyöreän penkin alla, penkki ympäröi kiinanpunapuuta. Näkyy myös sormustinkukan vihreä lehtiruusuke. Tiilenpunakukkainen esikko työntää kukkanuppuja; toivon, että saamme lunta viikonloppuna, sillä ensi viikon puoliväliin on luvassa vuorokauden pakkasjakso jopa –6 astetta. Ja sitten seuraavalle sunnuntaille taas +4.
Tänä vuonna voin poistaa muovin, joka on peittänyt ruskopenkin keskiosaa! Päätin olla kaivamatta enää, sillä kasvit eivät totisesti kuoppaa tarvitse. Olen vain ollut niin suunnittelematon. Loppujen lopuksi vuosi on kulunut todella nopeasti. Eiköhän ruoho ole sieltä alta menehtynyt.

Portinpielen koreaköynnöskuusama on ministi talvivihanta ja silmutkin jo pitkällä.

Kivimuurin edessä nousee käärmeenlaukkaa niin paljon kuin vain ehtii satoa korjata. Verkko suojaa japaninvaahteraa, sen sisältä on kyllä vähän ärsyttävä korjata versoja. Mutta niitä kasvaa tässä penkissä jo todella laajalti muuallakin.

Tarhajouluruusu ja sinivuokko ovat yhtä vihreinä, sinivuokon lehdet ovat tuolla keskellä jouluruusua, joka on tähän itsekseen ilmestynyt siementaimi.

Huussin viereinen villi punainen penkki sai myös syksyllä hyvän saarnenlehtikatteen. Tämä jää nyt tavaksi. Suojaahan se pinnassa elävien kasvien tyviä. Idänunikot ja korallikeijunkukat ovat jo vihreinä.

Lähes kaikki vanhan talon taakse kertyvästä vedestä valuu tänne päin, mihin maa viettää, siksi talon toisen päädyn oja jäi tekemättä niin pitkäksi aikaa. Täällä on Rivendell, jonka joki alkaa vapautua jäästä. Tarhajouluruusut voivat vehmaasti.


Idänunikko Papaver orientale
Isopiippo Luzula sylvatica
Korallikeijunkukka Heuchera sanguinea
Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii
Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum
Nenäliinapuu Davidia involucrata
Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea
Sinivuokko Hepatica nobilis
Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tellima Tellima grandiflora

12 comments :

  1. Jäin kiinni viimeiseen lauseeseen "Tarhajouluruusut voivat vehmaasti." Oi, miten kaunis lause <3

    ReplyDelete
  2. Sinäpä olet jo tosi toimissa! Kiinnostava projekti kerrakseen ja odotan uteliaana, miltä siellä näyttää jatkossa. Ihan käsittämätöntä, että siellä on jo ihan lumeton maa, meillä on täysin valkoista.
    Blogissani on sinulle haaste, taisit sitä jo odotella käsiteltäväksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täälläkin on tänään taas valkoista :-D Tänä talvena on lumi tullut ja lähtenyt niin moneen otteeseen, että olen laskuissa sekaisin.
      Kiitos ihanasta haasteesta!

      Delete
  3. Huh, melkein tunsin jo kateuden piston, kun kuvittelin sinut kaivelemaan ojia ja laajentamaan kukkapenkkejä ihan noin vain keskellä helmikuuta. Voisi sitä kai tehdä täälläkin, jos ensin lapioisi lumet pois edestä. Huokaisin kuitenkin helpotuksesta, kun olikin vielä maa jäässä. Sori vaan :D
    Hyvä kuitenkin, että pitkään jatkunut ojaprojekti on valmistunut. Tuo uusi penger on oikein lupaavan näköinen. Toivottavasti saat siellä esikotkin viihtymään. Minusta ne pärjäävät kuitenkin kohtuullisesti myös kuivemman kesän yli kunhan vain eivät ole suorassa auringonpaahteessa ja syksyllä ja keväällä on enemmän kosteutta tarjolla. Tai täällähän nyt ei kovin usein kesällä niin rutikuivaa ole kuin siellä saaristossa, mutta osa omista esikoistani kasvaa isojen kuunliljojen alla eivätkä varmasti saa sinne rankkasateellakaan kovin montaa pisaraa vettä. Pärjäävät kuitenkin hyvin, kun ei sinne aurinko tai tuulikaan sen enempää osu.
    Rivendellin tarhajouluruusut voivat todellakin vehmaasti. Kiva nähdä taas keväällä niiden kukkivan runsaina.
    Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tjoo, siellä teillä voisi varmaan maata kaivaakin, kun ensin sen lumen poistaisi! Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun yllätyn, että maa onkin vielä jäässä. Yhtenä keväänä halusin siirtää yhtä toista maakasaa ja luulin, että siellä on sisällä kivi, kunnes jonkin aikaa ähellettyäni tajusin, että se on jäätynyttä maata.
      Erikoisemmat esikot viihtyvät täällä harmillisen huonosti, mutta en ole vielä luovuttanut niiden suhteen. Ainakin tuossa uudessa penkereessä niille olisi tarjolla varjoa (paitsi aamulla) ja tuulensuojaa. Voipi tosiaan olla, että tuulesta eivät pidä, paahteen lisäksi. Se selittäisi viihtymättömyyden.
      Toivottavasti Rivendellin jouluruusujen jälkeläiset siellä sinulla jo tänä keväänä kukkivat.
      Kiitos ja samoin!

      Delete
  4. Ei tartte yhtää vikistä. Mullon montaki piiiitkäksi venähtänyttä rojektia, eikä yhtää haittaa :D Kaiholla meikäläänenki katteloo sun vihereetä maisemia ja jouluruusuja. Täälon vaihteeksi/onneksi satanu lunta n.20cm. Pakkaasta ku on seuraavat pariviikkua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No hyvä, mukava kuulla, että sielläkään ei olla kovin nopeita, ainakaan aina ;-)
      Tännekin tuli lunta, mutta että kaksi viikkoa pakkasia? Täytyypä tutkia ennustetta uudestaan.

      Delete
  5. Tuliko teille viikonloppuna lunta? Täällä on satanut niin paljon, että ollaan taas ihan kunnon talvessa. Pakkastakin on viikoksi eteenpäi luvassa.
    Kaiholla ja kateudella minäkin katson pihasi vihreyttä ja sieltä täältä nousevia kasveja ja niiden pullistuneita silmuja.
    Tästä postauksesta sainkin selityksen koreaköynnöskuusaman vihreille lehdille. En tiennyt sen olevan talvivihanta - vaikka ministikin. Köynnökseni oksilla oli sen verran paljon lunta, etten päässyt sen silmuja tutkimaan.
    Salaojaprojekti on edistynyt hyvin ja lopputuloskin erinomainen. Tuollaiseen kivimäärään osuminen ei todellakaan tee kaivamisesta kovin helppoa. Vaan kivet ovat upean muotoisia; pyöreän muotoisia. Yksi on selvästi Titanic matkalla pohjaan.
    Jaha, vai aarre! Tuskin merirosvon hautaamia kultakolikoita. Luultavasti jotain vihreämpää tai vehreämpää...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lauantaiaamuna täälläkin herättiin valkoiseen maisemaan. Sitä on tähän mennessä tullut ehkä 8 cm, mutta se on litimärkää. Toivottavasti se ei häviä pois ennen pakkasjaksoa. Vähän on näköjään viileämpää tulossa, ainakin pariksi päiväksi, ja sitten vaihtelevaista nollan molemmin puolin. Kunhan nyt ei kauhean kylmää tulisi, kun silmut ovat jo lähtövalmiina. Se aarre on nenäliinapuu, joka on talvehtinyt oikein hyvin tähän asti. Oli kyllä jo sen toinen talvi, tai olikohan jo kolmas? Laskuissa menee sekaisin.
      Moni köynnöskuusama olisi talvella melko vihreänä, jos meillä olisi lauhemmat talvet. Ihan kivoja niiden harvat vihreät lehdet ovat silti.
      Heh, Titanic matkalla pohjaan taitaa olla se jättiläinen, joka makasi maassa lappeellaan peittäen mahdollisimman ison alueen kohtaa, johon piti saada ojaa. Sain sen äherrettyä ja puherrettua syksyllä pystyyn, toivottavasti se niin pysyykin pengermän osana. Kulmikkaista kivistä saisi kyllä tukevampia muureja, loksahtaisivat paremmin yhteen.

      Delete
  6. Lumisateesta on pakko hakea hyviä puolia, muuten ei kestä. Eli hyvä kun satoi ja suojaa pakkaselta, tänne ennustettiin jopa -16 asteen yöpakkasia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, kun kerta pakkasta tulee, niin olkoon luntakin. Kävin äsken peittämässä pisimmät lumikellot villalla, kun niiden kasvupaikalla ei ole kuin pari senttiä lunta. Kunpa talvijakso olisi nyt mahdollisimman lyhyt ja ennustettua lauhempi, teille on hurjia pakkasia luvassa! Tänne on maksimissaan –6 astetta, mutta sekin huolestuttaa, kun monien erikoisempien puskien ja puiden silmut pullistelevat jo.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!