Taas pääsin rikastumaan.
Sain kaivurin kaivamaan maata pois ja kaivoin itse lapiolla ojan metrin päähän seinästä.
Ylärinnettä kannattelemaan olen tehnyt kivipengerrystä, jotta saan yläosaan tasaista aluetta. Se vaikuttaa myös siihen, että veden ei pitäisi niin kovaa vauhtia virrata suoraan kohti taloa.
Ylärinteessä näkyykin sen saarnen kanto, joka talon kulmalta ylös kiskottiin. Kannon edustalle muuttaa saniaistarha kuusten alta, jossa on saniaisraukoille liian kuivaa. Jospa ne viihtyisivät täällä paremmin, kosteasta pitävät lajit alempana ja kuivaa sietävät ylempänä. Tämä on talon pohjoisnurkka, joten varjoa piisaa ainakin tässä alempana.
Vesitynnyreistä osa on vielä pystyssä, pakkasta kun ei ole luvassa pariin viikkoon. Istutuskausi ei ole vielä ohi, ja aiemmin syksyllä istutettujakin voi vielä kastella. Tuossa kumollaan olevan ruskean tynnyrin luona talon päädyssä on pieni vaahteratiheikkö, josta kaadan aitamateriaalia aina tarvitessani. Vaahteroiden tilalle olen miettinyt talvenarkoja herkkupensaita, jotka viihtyisivät tässä erittäin tuulensuojaisassa paikassa. Magnolia on mietinnässä ja viime vuonna sitä kylvinkin. En ole vielä varma siitä, onko ruukusta noussut taimi todellakin magnolia.
Elokuisesta Mustilan taimipäivästä löysin taimen, jollaisesta olin pitkään haaveillut. Nenäliinapuu! Se päätyi tuohon supersuojaisaan kohtaan vaahteroiden keskelle. Vaahterat tulevat siis pikku hiljaa häviämään. Jos tämä selviää hengissä, tulen näkemään sen kauniin kukinnan makuuhuoneen ja työhuoneen ikkunoista. Näen sen jo silmissäni.
Maata kaivaessani löysin taas lantin. Tämä on Nikolai I:n aikainen kopeekka.
Aurinkoisia marraspäiviä!
Leijonankita – Antirrhinum majus
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Nenäliinapuu, kyyhkyspuu – Davidia involucrata
.JPEG)
.jpg)
Aikamoista jumppaa tuo salaojan kaivu! Vanha kanto näyttää melkomoisen isolta. Punatulkut ovat hellyyttäviä. Niitä näkee nykyään hyvin harvoin meidän kulmilla.
ReplyDeleteTuo saarni oli halkaisijaltaan lähemmäs metrin, ja olin todella huolissani kaivinkoneen aikanaan vetäessä kantoa maasta, josko talo romahtaa samalla :-D Täällä on punatulkkuja ihanan paljon, missä lienee syy, ravinnossa ja pesäpaikoissa varmaan.
DeleteIhanat kuvat käyvät viihtyisästä tarkkaavaisuustestistä: kuinka monessa kuvassa piileksii harmaa, paikallinen
ReplyDeletenelijalkainen asiantuntija?
Suloinen punatulkkukin löytyy! Olisi kiinnostavaa tietää kuka noita kopeekkoja on kylvänyt!
:-D Harmaa jokapaikan asiantuntija tosiaan löytyy yleensä aina lähistöltä kun jotain hommailen, ja asettuu kissamaisen itsestäänselvästi kameran osoittamalle linjalle. Turhalla ujoudella ja vaatimattomuudella kun ei ennenkään ole mihinkään päästy, blogikuviin ainakaan.
DeleteSanopa muuta, kenen taskusta ovat vuosien mittaan löytämäni lantit pudonneet? Tämäkin lienee ollut lattian alla talon sisällä; tuo paikka, joka kaivoin, on nimittäin se, johon heitin makuuhuoneen lattianalusmullat ulos ikkuna-aukon kautta. Kolikko lienee pudonnut aikanaan lattialankkujen rakoon siis? Mutta ennen talon rakennusvuotta (1870)? Hmm.
Punatulkkuja en ole tänä syksynä nähnyt vielä yhtäkään. Ne ovat kyllä niin kauniita, ettei ole yhtään ihme, että ne ovat mallina vähän kaikissa talvipostikorteissa.
ReplyDeleteMulla on kanssa kiviaitaprojekti, joka kyllä etenee varsin hitaasti. Tontin rajoilta alkaa olla sopivat kivet vähissä :D Keväisen salaojatouhun yhteydessä kiviä nousi kyllä vaikka moneenkin aitaan, mutta remontintekijät eivät niitä säästäneet. "Eivät tienneet", että niitä tarvitaan. Olin minä siitä sanonut, mutta... Olin yksityisesti närkästynyt, mutta en sanonut mitään. Turhaapa se enää olisi ollut. Ilme ehkä oli samanlainen kuin Ransulla, joka vaikuttaa moittavan syvästi peurojen touhuja tiluksilla!
Täällä on ilahduttavasti punatulkkuja ympäri vuoden. Syksyllä ne tulevat sankoin joukoin herkuttelemaan vaahteransiemenillä aivan ikkunoideni ulkopuolelle.
DeleteVoi itku hyvien kivien häviämistä! Otan osaa, syvästi. Olisin minäkin aivan maani myynyt, jos lupaavat kiviaitakivet ensin kaivettaisiin esiin ja sitten vietäisiin, kuin pyöräyttäen kinuskikakkua nenän edessä ja sitten kuskattaisiin pois.
Saaripalstalla on vielä selkeitä ruskan sävyjä, kun täällä alkaa värit mössääntyä pikkihiljaa jo suttuiseksi ruskean ja mustan sävyihin. Hienoa löytää ihan rahaakin, vaikka sillä ei ehkä enää kaupasta mitään ostetakaan.
ReplyDeleteIhania ruskavärejä on vielä, vaikka vähenemään päin ovat. Ihastelen parhaillaan Moskovan Kaunotarta, joka on tullut kellanvihreäksi vähän muiden syreenien jälkeen ja on juuri nyt parhaimmillaan, ihana limenvihreä ilmestys.
DeleteVanhojen kolikoiden löytäminen on aina kutkuttavaa, kun miettii, mistä asti se on ollut maan uumenissa, kuka sen kadotti ja koska.
Arvostettavaa työtä tuollainen salaojien laittaminen itse, Saila! Työmaapäällikkö maastoutuu niin kivien väriin, ettei meinaa edes huomata. Mustin kuvia ja kuulumisia ollut tässä taas ikävä.. Täytyy pyörähtää instassa, josko sieltä löytyisi!
ReplyDeleteT: Musti-fani
Musti kiittää huomiosta! Parhaillaan hän on keittiön pöydällä selkäni takana. Pöytä onkin täynnä rapaisia tassunjälkiä. Olimme jonkin aikaa kaupungissa, mutta Musti kuuluu niihin isäntiin, jotka eivät kaupunkilomista välittäisi. Joten nyt on kaikki hyvin, kun olemme taas kotona. Sunnuntain kunniaksi hän sai äsken lorauksen ruokakermaa.
DeleteSiellä on taas ahkeroitu ja kaivettu, jos ei kultaa, niin ainakin rahaa ;) Tuollaiset pienet historialliset palaset vuosikymmenten ja -satojen takaa ovat mielenkiintoisia. Ransu maastoutuu hyvin myöhäissyksyn sävyihin ja kiviin. Hyvää sunnuntaita!
ReplyDeleteKultaa ei olekaan vielä löytynyt! Hopealantin 1600-luvulta löysin kerran, joten kaivaminen kannattaa kyllä ;-) On se todella kiehtovaa miettiä paikan historiaa - kunpa seinien lisäksi lantit osaisivat puhua.
DeleteKiitos mukavaa sunnuntaita sinne ja sitä auringonpaistetta toivotan! Ei täälläkään ole kyllä näkynyt.
Wau,miten vanha raha!
ReplyDeleteVanhempiakin on täältä löytynyt, kylämme on noin 400 vuotta vanha. Olisi kyllä kiva tietää, millaista täällä oli, kun tuo raha oli käytössä, ja mikä sen tarina on, kenen mukana tullut ja miten maahan päätynyt.
DeleteMikäs on salaojia kaivellessa, kun palkkakin nousee lantteina - joskin kopeekkoina. Kaivaminen on varmasti aika työlästä, kun maa on kivikkoista.
ReplyDeleteRansu on kiva seuralainen. Taitaa kulkea sitkeästi mamman vanavedessä, ettei vaan mikään kiinnostava mene ohi viiksien.
Ei tuo oikein leiville lyö, ts. tuskin tuon lantin kanssa voin mennä leipää Nauvon kaupasta ostamaan :-D Kaivuuhommissa on aina lapion lisäksi rautakanki, niin saa kivet vähitellen ylös. Joskus ne ovat loksahtaneet niin tiukasti viereisten kivien kanssa, että pienemmänkin kiven kanssa saa ähertää. Mutta erään puutarhaihmisen viisauden mukaan: jotainhan ihmisen täytyy tehdä. Toimeton ihminen ei ole onnellinen, ja yhtä hyvin se toimi voi olla kivien kaivuuta. Siinä on outoa koukuttavuutta.
DeleteOhi viiksien :-D Ihanasti ilmaistu!
Siellähän ollaan oltu ahkeria pihapuuhaajia! Meikäläinen on linnoittautunut jo sohvannurkkaan lukemaan, kutomaan ja juomaan glögiä;)
ReplyDeleteKyllä se sohva on ahkerassa kulutuksessa tälläkin :-D Luen Rileyn sisarsarjan viimeisintä, muistaakseni sinäkin olet tätä sarjaa lukenut. Kylläpä on koukuttava sarja! Kirja oikein houkuttelee jatkamaan, joten nytpä täälläkin painun teekupin seurassa sinne sohvaan.
DeleteRansu on kyllä erinomainen esittelijä, ei voi muuta sanoa.
ReplyDeleteSillä on lahjoja.
DeleteNyt on kyllä ollut tosi hyvät kaivuukelit👍 Täällä siirtyi navetan kivien kaivaminen hamaan tulevaisuuteen. Niiden kaivuusta en kyllä selviä lapiolla. Täytyy kerätä rahaa jotta voin palkata apuja. Hm ja kivien lopullinen sijoituspaikkakin on vielä keskustelun alla.
ReplyDeleteIhania nuo punatulkut. Tänne ne ilmestyvät vasta myöhemmin talvella ja hyvin maistuvat silloin auringonkukan siemenet.
No niin on hyvät kelit, todella! Ehkä on hyväkin, että et nyt saa järkäleitä laitettua vain johonkin hätäpäissä keksittyyn paikkaan, vaan sitten vasta kun on selvät suunnitelmat. Niitä ei tuosta vain siirretä ;-)
DeleteEi sulta kyllä tyät lopu! Oivallista uusiokäyttyä oot tiilisilipulle keksiny. Toimiiko tua kettinkiränni, vaikkon tuas asennos, vai onko ny vaan tilapäisesti nua vinos.
ReplyDeleteHommat ei lopu, kun koko ajan keksii lisää ;-) Kettinki on nyt sivussa, ettei ole kaivuun tiellä. Viime talveksi laitoin sen kyllä kokeeksi noin vinoon, kun tuossa nurkassa ei ollut kunnon ojaa, ja tarkkailuni mukaan pääosa vedestä ohjautui vinossakin olevaa ketjua pitkin.
DeleteSä olet taas ahkeroinnut valtavasti. Kivien siirtely ei ole mitään kevyttä hommaa.
ReplyDeleteOlisi kyllä jännä käydä joskus teidän monen blogiystävän puutarhassa. Jokaisen puutarhasta on tavallaan muodostanut oman mielikuvansa, miten kaikki sijoittuu. Olen jotenkin kuvitellut, että Saaripalsta on aika tasainen, mutta näissä kuvissa näyttää siltä että siellähän on rinnettä.
Hauskoja kuvakulmia ja kuvia.
Ja tuosta nenäliinapuusta täytyy sanoa, että naapurikylän puutarhatutulla on nenäliinapuu ja se on kasvanut aika kivan kokoiseksi. Ja me ollaan sentään kakkosvyöhykkeellä. Hänen puutarhansa on kyllä mahtavan suojaisa.
Ihana seurata sun nenäliinapuun kasvua.
Sanos muuta, livenä kaikki olisi varmaan aika erilaista. Tonttini on tosiaan rinteessä, kahteenkin suuntaan viettävässä rinteessä. Alaosasta rinne on loivaa ja paikoin on tasaistakin, mutta tuossa päässä tonttia on melko suuri pudotus. Tämä on entisen merenlahden reunaa, mikä selittää saven määrää! Tästä tontin yläreunalta olen harvemmin ottanut kuvia, kun sitä en ole vielä niin laittanut, raivannut vain.
DeleteOi, onpa ihana kuulla nenäliinapuusta! Todella kiva tietää, että se viihtyy. Olin netistä lukenut, että jossain Vaasan rannikollakin sellainen on, tai on ollut. Ja Arboretum Magnoliassa, siellä olisi muutenkin ihana päästä käymään.
Rankkoo hommoo on kivistä muata kaivoo ja viisasta on salaojittoo rakennusten vieruksia. Tuo nenäliinapuu kuulostaa jännältä, siellä suattaa selevitäkkin kookkaammaks. Mukava kokkeilla noita harvinaisempiakin kasveja ja venytellä vyöhykkeitä. On siulla oivat kaverit hommissa!
ReplyDeleteOnhan se, ja yleensä sen jälkeen, kun on tullut iso kivi vastaan ja sen on saanut punnerrettua johonkin muuriin, onkin jo aika alkaa lämmittää saunaa ja lopettaa aherrus siltä päivältä.
DeleteOlisi kiva, jos nenäliinapuu menestyisi ja kasvaisikin, parimetrinen olisi jo ihan kiva koko, jotta sen kukkia voisi ihailla alhaaltapäin. Sitä odotellessa ja jännittäessä!