Luottoruusut

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi lähetti ruusuhaasteen Saaripalstalle. Kyseessä on Kukka & Kaali -blogin alkuunpanema haaste parhaista ruusuista. 

Vaikka keräilen David Austinin jalostamia ruusuja ja rakastan kaikkia erityisen kerrottuja ruusuja, jotka ovat kuin vanhasta maalauksesta, tämän haasteen pääosaan pääsevät muunlaiset ruusut. 

Juhannusruusu on aikaisimpia kukkijoita, joka vuosi yhtä odotettu ja joka vuosi yhtä kukkaisa. Oman puutarhani juhannusruusu lienee hyvin vanha, sillä sen kasvusto on kymmenen neliömetrin kokoinen. Se lienee istutettu melko pian taloni rakentamisen jälkeen (1870) talon eteläseinustalle. 

Kuten Päivikin blogikirjoituksessaan toteaa: vaikka juhannusruusun kukinta-aika on lyhyt, on sillä paikkansa vanhassa pihassa. Etenkin näin kookas puska valoisalla paikalla hyvin kukkivana on henkeäsalpaavan upea ja tuoksuva.

Juhannusruusun serkkuja ovat tarhapimpinellaruusut, joiden tieteellinen nimi muuttui joitakin vuosia sitten Pimpinellifoliasta Spinosissima-Ryhmäksi. Näiden perimässä on Rosa spinosissimaa eli pimpinellaruusua, joita juhannusruusukin edustaa. Se näkyy muun muassa aikaisessa kukinta-ajassa. 

Kotimainen 'Tove Jansson' on yksi ihanimmista, siinä pimpinellaruusun sirot lehdet yhdistyvät täpäkän värisiin kukkiin.

'Tove Janssonin' kukkien väri kuin samettia. Yksinkertaiset kukat tuovat mieleen villiruusut ja sävy toistuu erittäin kauniilla tavalla versoissa ja lehtivarsissa. Mattapintaisten lehtien kaunis sävy on kirsikkana kakun päällä. Puska kasvaa parimetriseksi, sitä kokoa vielä odottelen tuohon riista-aidan eteen paremmaksi peuraesteeksi. 

Pysytään tarhapimpinellaruusuissa, tämä kirjoitus on ennen kaikkea niiden ylistys. Istutin 'Papulan' aikanaan hyvin kuivaan paikkaan vaahteran alle, kedon laidalle. 'Papula' on söpöydessään huippuluokkaa. Kukkia ei vielä huonon sijainnin vuoksi ole kovin paljoa kerralla ollut, mutta hyvää kannattaa odottaa. Ruusu on alkanut viime vuosina tehdä juurivesoja ja korkeuttakin on jo tullut metriin saakka. Tässä paikassa puskalla on tilaa levitä.

Ruusujen kuivuudensieto onkin niiden parhaita puolia. Siinä missä hienompia, esimerkiksi Austin-ruusuja, ei voisi mitenkään istuttaa surkeaan maahan kuivaan heinikkoon, voi tällaisia kestäviä pensasruusuja istuttaa lähes mihin vain, kunhan huolehditaan heinikkoa pois taimen ympäriltä ensimmäisten vuosien ajan.

Pimpinellaruusujen lisäksi haluan nostaa esiin luonnonruusut. Lempiruusuihin kuuluu punalehtiruusu, mutta siitä en tähän hätään löytänyt kuvaa. Päivänpesän Katjan lähettämistä siemenistä kasvattamistani punalehtiruusuista ei vielä yksikään ole ehtinyt kukkia, mutta niitä kasvaa useita puutarhassani ja toivon, että ehkä jo ensi kesänä pääsen esittelemään ensimmäisiä niistä kukassa.

Niinpä mainitsen orjanruusun, jota kasvaa meillä päin Turun saaristossa runsaasti. Se tekee pitkiä versoja, joista kasvaa monimetrisiä ja erittäin ikävän piikkisiä lonkeroita. Tämä tonttini suurin orjanruusu on sekä korkeudeltaan että läpimitaltaan useita metrejä. Ruusu on oivallinen tontin reunalle peuraesteeksi; olenkin jo muutaman vuoden ajan siirtänyt puutarhaan ilmestyneet siementaimet tontin rajoille.

Orjanruusu kukkii vain kerran keskikesällä. Syksyllä siinä voi olla yksi tai kaksi kukkaa, mutta nyt sen suurin koristearvo on kirkkaanpunaisissa pitkulaisissa kiulukoissa. Koska versot ovat monimetrisiä, ne kaareutuvat kauniisti ja se nostaa niin kukat kuin marjatkin kauniisti esille.

Toki tässä täytyy mainita jokunen näistä erityisesti tykkäämistäni kerrotuista ruusuista, vaikka tuo yksinkertainen luonnonruusun kukkakin on valtavan kaunis. Portlandruusut ovat siitä loistavia, että niiden kukinta jatkuu syksyyn saakka, ja siinä onkin mitä odottaa sitten, kun peurat eivät enää pääse niitä syömään. 'Duchesse de Rohan' -portlandruusu on kasvanut erittäin ansiokkaasti reilusti yli metrin korkuiseksi pensaaksi parissa vuodessa ja olisi ollut ihana kukkapilvi syksyisessä puutarhassa, ellei olisi peuroja. Tämä vaikuttaa erityisen rehevältä ja hyväkasvuiselta portlandruusulta.

Toki näiden syksyyn asti kukkivien ruusujen ongelma on se, että jatkuvakukintaisuus vähentää talvenkestoa.

Sitten David Austinin ruusuihin. Näissä on tätä satumaisen upottavaa kukan muotoa ja jatkuvaa kukintaa syksyyn saakka. Tämä herkkuvärinen on Crown Princess Margareta.

Margareta ei jostain syystä ole kasvanut kovin hyvin, mutta toista voi sanoa tästä Lady of Shalottista. Tämän kukan muoto on hieman erilainen, pyöreämpi, mutta kasvutapa on selvästi rehevämpi. Se on jo nyt, puolessatoista vuodessa, muodostanut upean pensaan, josta odotan suuria, kunhan saan peuraongelman ratkaistua.

Lady of Shalottin lisäksi toinen erityisen hyvin kasvava Austin-ruusu näyttää olevan The Pilgrim. Se on terve ja runsaskukkainen joka ikinen kesä. Korkeutta on reilun metrin ja kukissa on ihanan raikas keltaisen sävy sekä tuo hurmaavan ihana kerrottu muoto.

Haastan Sylvin Elämää luonnossa -blogista sekä Mummelin Himmu ja mummu -blogista kirjoittamaan parhaista ruusuistaan. Jos on vaikea kirjoittaa uudistuneella blogialustalla, voi laittaa vain lyhyen otsikon ja kuvia. 

Teillä molemmilla on pitkä kokemus elämästä ja puutarhasta, se on mittaamattoman arvokasta. Nautin jokaisesta postauksestanne, ja olisi kiva kuulla, mitkä ruusut ovat olleet niitä parhaita teidän puutarhoissanne.

Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'

Orjanruusu – Rosa dumalis

Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä

Punalehtiruusu – Rosa glauca
Tarhapimpinellaruusu – Rosa Spinosissima-Ryhmä