Monday 23 November 2020

Kukkatunnelmaa sisällä

Kun pimeää aikaa on paljon, aiheuttaa hyvä kirja ison ilon. Olin jättänyt pari vuotta sitten kesken päiväkirjamaisen kirjan A Garden in the Hills, joka kertoo puutarhasta Skotlannissa. Samalta kirjailijalta on aikoinaan ilmestynyt kuuluisa A Croft in the Hills, pientilan elämää Loch Nessistä pohjoiseen Skotlannin ylämailla. Tässä puutarhaversiossa, joka on kirjoitettu paljon myöhemmin, on niin paljon kiinnostavia ajatuksia, lämmintä huumoria ja perinnetietoa, että sitä täytyy lukea oikein hitaasti. 
 
Vihreää on onneksi niin ulkona kuin sisälläkin. 

Makuuhuoneessa amppelissa talvehtiva Pelargonium reniforme × abrotanifolium kukkii ihanasti.

Sen kukat ovat tavattoman hentoiset ja söpöset!

Täysin toisenlainen on Pelargonium sidoides. Sen kukat ovat dramaattiset, vaikkakin yhtä pienet. Pitkät kukkavarret ulottuvat katosta roikkuvasta amppelista jo lähes lattiaan saakka, mutta ehkä kasvi lopettaa kohta kukinnan ja varret voi leikata.

En olekaan huomannut ottaa kokovartalokuvaa siitä pelargonista, se on vaikea hahmotettava kuvasta hyvin ohuine, risuisine kukkavarsineen. Sen sijaan Passiflora morifolia erottuu hyvin ja näyttää hauskalta, kun ikkunan ulkopuolella oleva vaahtera on pudottanut lehtensä. Morifolia varmaankin tarkoittaa mulperinlehteä muistuttavaa, mutta on noissa vaahteranlehdenkin näköä.

Olohuoneessa asustaa myös tämä sähäkkä pieni tapaus, sormipelargoni 'Tessaloniki'. Tuolla värillä ei pienikään kukka jää huomaamatta!

Pari muutakin pelargonia on tekemässä kukkia, ne ovat vanhoja Mårbackan tyyppisiä. Ne ovat hyviä kukkimaan talvellakin. Mutta se, mistä juuri nyt iloitsen, on rosmariini, joka on yhä hengissä! Näitä on ollut tavattoman vaikea talvettaa, olen kyllä kokeillut, sillä rakastan rosmariinia. Nyt ostin tämän taimen oikeasta puutarhaliikkeestä (enkä kaupan vihannesosastolta) jo keväällä ja istutin isompaan ruukkuun jo silloin. Kesän rosmariini vietti ulkona selvästi vahvistuen, sen varsikin on jo puumainen. Voi kunpa tästä saisi monivuotisen yrtin!

Keittiössä ihastuttaa myös herkkä pienikukkainen verenpisara 'Whiteknight's Pearl'. Huomasin tänään nupun vanhassa isossa verenpisarassakin, sekin on aina tekemässä muutamia kukkia tähän aikaan, ihania tapauksia tällaiset.

Kävimme muutama viikko sitten kaupungissa, siellä lasitetulla parvekkeella elelee edelleen monta kasvia, mm. kärsimyspassio. Jos on tulossa kovat pakkaset, täytyy mennä viivana siirtämään ne sisään.

Erittäin iloinen ylläri on kreetansyyssahrami 'Fontenayi', jonka mukulat istutin viime vuoden syksyllä ruukkuun parvekkeelle ja ne kukkivat tammikuussa. Nyt ne nousivat lokakuussa ja toivon kovasti, että eivät ole kukkimassa kovin aikaisin eli nyt, kun olen poissa. Kukat tulivat ainakin viime vuonna selvästi lehtien puhkeamisen jälkeen. Kesän ajan ruukku oli parvekkeella lähes rutikuivana.

Ihana mies toi laakeriheiden. Sen tuoksu vie minut heti opiskeluvuosiini Englantiin, missä nämä kukkivat talvesta kevääseen kookkaina puskina opinahjoni näytepuutarhoissa ja lähes kaikkialla muuallakin. Sain tällaisen kerran aiemminkin ja se talvehti yhden talven yli puutarhassani, mutta kuoli seuraavaan. Nyt ajattelin yrittää istuttaa tämän keväällä puutarhaan, sillä ei tämä voi selvitä hengissä kesästä parvekkeella, jossa käyn vain kerran kuussa kastelemassa. Haaveilen yhä siitä monimetrisestä tuoksuvasta pensaasta puutarhaani! Kaiken muun ihanan lisäksi tämä on ainavihanta.

Talven yli sillä on kuitenkin paremmat mahdollisuudet selvitä leutoilmastoisella lasitetulla parvekkeella. Istutin sen itse tekemääni ruukkuun.

Ruukku on epämääräisen meriaiheinen.

Jotakin sentään nostin jo sisälle, nimittäin kaktukset ja mehikasvit sekä herttalyhdyn, joka ei kestä pakkasta (mutta joutui sitä jo hetkellisesti kestämään lokakuussa ennen kuin pääsi parvekkeelta sisään). 
Tähän liittyy hauska muisto Englannista, missä ystävälläni oli tätä. Ystävä on melko rempseä sairaanhoitaja ja totesimme erään yhteisen ystävämme kanssa, että mitäpä muutakaan hänellä olisi kuin huonekasvi, jonka kukkaset näyttävät pikkukikkeleiltä! En ole enää pystynyt näkemään tämän kukkia huvittumatta sen tokaisun jälkeen.

Mustin kuulumisia kaivattiin, mutta musta kissa marraskuussa on yhtä helppo kuvattava kuin lentävä lepakko. Tässä Musti oli mököttämässä kaupunkilomalla, missä ainoa hyvä puoli oli se, että aurinko osui sohvalle silloin, kun se paistoi. 
Onneksi nyt Mustin asiat ovat paljon paremmin, se tuli juuri sisälle iltakierrokselta palstallaan. Saimme lisäksi kuulla, että Mustille on tulossa kolme tuoretta lampaan sydäntä tässä piakkoin!


Herttalyhty – Ceropegia woodii
Kreetansyyssahrami – Crocus laevigatus
Kärsimyspassio – Passiflora caerulea
Laakeriheisi – Viburnum tinus
Rosmariini – Rosmarinus officinalis
Sormipelargoni kuuluu kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä
Verenpisara – Fuchsia

18 comments :

  1. Mustan kissan kuvaus tähän aikaan vuodesta; se on mahdotonta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei tule tarkkaa kuvaa sitten millään, paitsi jos musta pantteri sattuu olemaan aurinkoläikässä.

      Delete
  2. Musti näyttää niin ihanalta tuossa valokeilassa, turkki kiiltää kauniisti <3<3<3 Mustille on tulossa hyvät pikkujoulut, kun on superherkkuja luvassa! Vähän sääli tietty niitä lampaita.. vaikka sekasyöjiä tässä itsekin ollaan, lampaan sydän kuulosti vaan jotenkin niin dramaattiselta.


    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musti nauttii auringosta kovasti, mutta tylsistyy kaupungissa. Sen kanssa saisi leikkiä monta tuntia päivässä, kun se on sellainen aktiivipantteri.
      On kyllä hyvä, että on lemmikkejä, jotka syövät noita osia, joita ihmiset eivät syö. Menee koko ruho hyötykäyttöön, mikä on minusta eläimen elämän kunnioittamista. Musti rakastaa lampaan vahvaa makua, lampaan tuore maksa on sen superherkkua, mutta nyt menivät maksat muuhun käyttöön.

      Delete
  3. Söpöt pienet pelargonit ja verenpisarat. Todella kaunis tuo laakeriheisi. Ikivihreänä se on varmasti ihana parvekkeen piristys ennen kuin pääsee puutarhaan. Voi Musti-ressukkaa, kun joutuu välillä sulkeutumaan kaupunkikotiin. Onneksi välillä pääsee metsästysmaastoille ja saa erityisherkkujakin. Mukavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivon, että laakeriheisi ei kuivu, kun en ole koko ajan kastelemassa, olen useita viikkoja poissa putkeen niin kesällä kuin talvellakin. Mutta tähän aikaan voi luottaa siihen, ettei aurinko paljon lasitettuakaan parveketta voi kuumentaa, kun päivä on niin lyhyt :-D
      Kiitos, mukavaa viikkoa sinnekin!

      Delete
  4. SInulla se kukkii pelakuut niin kesällä, kuin talvella. Juuri omiani tänään "hoitelin" ja aika kräkejä ovat....:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nooh, enpä juuri hoida, nostan ne syksyllä ulkoa sisään ja en juuri vaihda niille isompia ruukkuja enkä lannoita, jotta pysyvät pieniä, muuten emme kaikki mahdu sisälle :-D

      Delete
  5. Sullon sisäkukakki tuallaasia erikoosempia ja hyvin näyttäävät pärijäävän, vaikket oo niitä koko aijan hyysäämäskää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne ovat valikoituneet pitkäaikaisiksi huonekasveiksi, jotka pärjäävät. Joidenkin kanssa ei vain natsaa, esimerkkeinä soilikki ja amatsoninlilja, jotka aina kuolevat. Pitää sitten keskittyä noihin, jotka tykkäävät välillä kuivua, kuten pelargonit.

      Delete
  6. Voi miten ihanat pelargonit siellä on kukassa! Itse jännitän aikooko oma P. sidoidesini heittää henkensä, niin kärsivältä se näyttää. Ei tietoakaan kukista.

    ReplyDelete
  7. Mustilla on tiedossa isot pidot :)
    otin viikonloppuna kielon juurakoita sisälle ruukkuun, saapa nähdä saisinko ne kukkimaan kun valoa on näin vähän. Mutta aina kannattaa yrittää. Toivottavasti saat pidettyä laakeriheiden hengissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kielo on niin kaunis, toivottavasti saat sen kukkaan! Vähän jännitän sitä, kuivuuko tuo laakeriheisi, se ehkä olisi kaivannut isompaa ruukkua tai syvempää alusvatia, jolle jättää vettä... kun on noin kuukauden ilman kastelua.

      Delete
  8. Kauniita pikkusia pelakuita. Taitaa olla luonnonlajeja nuo söpöläiset!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nuo pienikukkaiset ovat valloittaneet minut täysin ja mielessä on ainakin yksi, jonka edottomasti haluaisin, mutta noita luonnonlajeja vain löytyy äärimmäisen harvoin myynnissä. Tuo vaaleanpunakukkainen on kahden luonnonlajin risteymä.

      Delete
  9. Mitäpä muuta sinulta voisi odottaakaan, kuin että huonekasvien kirjo on yhtä laajaa ja täynnä herkullisia erikoisuuksia, kuten puutarhassakin.
    Mieleen jää parhaiten sellaiset kasvit, joihin liittyy jokin tarina. Kuten tuo sairaanhoitajaystäväsi herttalyhty. Ko. kasvi taisi nyt iskostua lähtemättömästi minunkin muistiini.
    Kiinnitin huomiota rosmariinin ruukkuun. Se lienee sinun tekemä, kuten kaupunkiasunnon meriaiheinen. Hienoja kumpikin!
    Toivottavasti Musti-mustakissa saa pian lampaansydämensä ja elämä näyttää jälleen iloisemmalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Perinteisiä huonekasveja minulla on hirveän vähän, ainoastaan lapsuudenkodista tullut posliinikukka. Nuo muut luetaan varmaan talvetettaviin, ei huonekasveihin, mutta kun ne ovat vihreinä talven yli (paitsi ritarinkukat, nerine ja joku muu sipulikukka ovat juuri nyt lepotilassa lehdettöminä). Kivojahan nuo pelargonit ovat huonekasveina, kun kukkivat läpi talven ja viihtyvät täällä vetoisan vanhan talon viileydessä.
      Voi jee, nyt sinuakin sitten hihityttää kukkivan herttalyhdyn äärellä! Sen lehdet ovat todella kauniit, kasvi oli suorastaan pakko hankkia, kun näin sitä myynnissä.
      Kiitos, rosmariiniruukku on juu itse tehty, tein sen yhdellä kurssilla. Voisikin tehdä lisää tuollaisia, sen tekeminen oli ihanan meditatiivista.
      Musti saa onneksi myös myyränsydämiä niin paljon kuin jaksaa metsästää ja syödä! Myyriä on edelleen valtavan paljon. Viime talvi oli varmaan suotuisa niille.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!