ja ryijynäyttely
Kun kuulin, että Helsingin Taidehallissa on avattu hieno ryijynäyttely, oli kuukauden kalenteripojan valinta selvä.
Ryijyään esittelee pörröinen kalenteripoika Ransu, tuoden marraskuuhun lämpöä ja pehmeyttä.
Komean ryijyn lisäksi kalenteripojalta löytyvät villavat untuvapöksyt, joiden huolto on hänelle kunnia-asia.
Tässä välillä vietimme hetken kaupungissa, jossa onnistuin nappaamaan epätarkan otoksen kalenteripojan hepulista. Tai oikeastaan hän seurasi kalenteripantterin hepulia, kunnes säntäsi itse perään.
Toki parhaat olosuhteet on kotona myyräpalstalla, missä kaikki on paremmin ja kuvistakin tulee terävämpiä.
Lähikuvassa masuryijy.
Kalenteripoika toivottaa kaikille ystävilleen pehmoista marraskuuta!
Kiitos Ransu, sinun marraskuussa on takuulla pehmoinen 😻
ReplyDelete♥ Tervetuloa painamaan pää mun ryijyyn! RANSU
Delete💕
Delete♥
DeleteKyllä tännekin kelpaisi tuollainen ryijy 😻 - Pepsi ja emäntä
ReplyDeleteSe on vielä hienompi kuin siellä Helsingin näyttelyssä!
DeleteHieno on ryijy ja untuvahousut kalenteripojalla, kyllä näkee, että niistä on pidetty hyvää huolta! <3<3 Lämpöisin Terkuin Musti-fani
ReplyDeleteKalenteripoika sukii tarkasti untuvaista turkkiaan, mamma vain joskus vähän auttaa kaulurin kanssa.
Delete<3 Ihana kalenteripoika ja upea ryijy!
ReplyDeleteKyllä kelpaa esitellä!
DeleteOn kyllä upea ryijy, oikein kutsuu silittämään. Ja nuo untuvahousut, ah. Onneksi Ransu huolehtii itse huollosta hyvin, edellisellä koirallamme oli paksu ja pitkä karvapeite, joka keräsi kaikki risut metsäretkillä ja turkin hoito oli aikamoisen hankalaa, sillä se huovuttui melkoisiksi rastapalleroiksi ;).
ReplyDeleteKissa on koiraan verrattuna melkoisen itsepuhdistuva, tosin molemmat tuovat rapaa sisään eikä koira yleensä ruokapöydälle :-D Mutta kissa on yleensä aika tarkka siisteydestään. Etenkin Ransun on vähän väliä kesken ulkoilun alettava sukia karvojaan, etenkin noita untuvahousujaan!
DeleteNiin ihanan pehemoone ja pörrööne ryijy :)
ReplyDeleteOn se. Arvaa vain, painanko päivittäin posken vasten Ransua, kun se köllöttelee sängyssä.
DeleteValloittava pehmoisuus <3
ReplyDeleteSe on niin ihana kissa, pehmoinen ja seurallinen.
DeleteOlispas huisia silitellä noita untuvaisia masukarvoja.
ReplyDeleteNe ovat aivan untuvaisen pehmeitä!
DeleteIhana pehmoturkki Ransu! Kuka voisi vastustaa posken painamista hänen masulleen.♥
ReplyDeleteNo ei voi! Ransun mielestä hänen masuunsa voitaisiin kiinnittää useammin huomiota antamalla possua ;-)
DeleteIhania pehmokuvia. Vai että tällainen kalenteripoju 😘
ReplyDeleteVarsin houkutteleva, eikö?
DeleteRrrrryijynäyttelyyy <3 <3 <3
ReplyDeleteJos perinnetaitajat kutoisivat vaikka tuon ekan kuvan mukaan Ransu-aiheisen ryijyn seinänkokoisena, olisi Unnan joululahjatoive selvä, mutta mikähän neulemateriaali olisi kyllin pehmeä replikoimaan aitoa norjalaisen manulin turkkia?
(Unnalta ei kommenttia, koska taju meni ihastuksesta, kun näki kalenteripojan sirrisilmät. Vissiin kuitenkin lähettää terveisiä.)
Hm, täytynee alkaa tutkia materiaalien pehmoisuutta ja pörheyttä. Ehkä baby-alpakka yhdistettynä hienoimpiin haahkanuntuviin?
DeleteKävin välittämässä Unnan terveiset Ransun masu-untuville. Hän kun oli sängyssä juuri tämän postauksen masukuvien asennossa valmiina vastaanottamaan terveisiä.
Olipa ihana ryijynäyttely! Peittoaa kyllä taidehallin aivan varmasti : )) Pitäiskö tästä keksiä joku museohaaste, vuoden pehmein ja pörröisin näyttely ; ))
ReplyDeleteNo juu, ehdottomasti, jokerikohta haasteeseen! :-D
DeleteOlipa melkoisen pehmoinen ja suloinen "ryijynäyttely". Karollakin on pehmoinen ja paksu turkki, mutta ei se noin untuvaiselta näytä, kuin manulin masuvillat. Pehmoista marraskuuta Ransulle ja hänen seuralaisilleen!
ReplyDeleteRapsutukset Karolle!
DeleteRansun masu-untuvat ovat tosiaan ihan ohutta ja äärimmäisen pehmeää karvaa. Niiden läpi kuultaa vaaleanpunainen masuiho, joka sekin on ihanan pehmoinen ja lämmin ♥
Kiitos, teillekin oikein sopivaa marraskuuta!
Ransun ryijy ja untuvapöksyt lämmittävät näin kuvien välitykselläkin. Voi ihan tuntea, miltä masurapsut tuntuvat kädessä ❤️
ReplyDeleteRansun masu on niin pehmoinen, että sitä ei lähes tunne. Käsi vain uppoaa johonkin höttöön :-)
DeleteKuvissakin näkee, miten pehmeä on Ransun turkki♥
ReplyDeleteParasta ehkä on se, kun pehmoisen karvan alta tuntee lämpimän ihon ♥
DeleteVoi Ransu! Hienompaa, pehmeämpää ja lämpimämpää ryijyä ei varmana ole kuunaan nähty. Kunniaa teemme myös villauntuvapöksyille, jotka alkavat olla hyvinkin tarpeen koht´silleen.
ReplyDeletePusuja Ransulle aivan koppakaupalla. Ja Mustille myös!
Ransun talvivarusteita käy ihan kateeksi sitten, kun sää kylmenee. Ollaan me ihmiset vain surkean huonosti varustettuja talvikauteen!
DeletePojat kiittävät, molemmat ovatkin tässä vieressä vastaanottamassa pusuterveiset.
Purrpurr. <3 Mä jouduin sanomaan ystävälleni Tauno-pantterille hyvästit, ei ollut hän enää kunnossa, vaikka toivottiin. Munuaiset petti ja oli ollut jo muutenkin paljon lääkärireissuja. No, siellä on sateenkaarisillan toisella puolella hänellä nyt parempi. Ja koska Taunolle oli hankittu jo kaikki tavarat, niin niitä käyttääpi nyt pikku Ansa-pentu... Mustavalkoinen ja velmu kehräyskone. Surua ja iloa. Mutta samanlainen hiirilelu, jonka Taunolle tein, on myös Ansan mielestä oikein mainio. Ansa saikin ihan oman. Pitää mennä taas leikittämään joku päivä. :)
ReplyDeleteOtan osaa Tauno-pantterin poismenon johdosta. Pienen karvakaverin poismeno jättää valtavan tyhjyyden. Ei sairasta lemmikkiä ole järkeä väenvängällä pitää hengissä vain siksi, että ei pysty luopumaan.
DeleteOn se jännä, että vaikka on hirveä suru poisnukkuneesta lemmikistä, ilostuttaa pieni kissanpentu kummasti. Se vaatii huomiota ja huolenpitoa ja on mitä parasta lääkettä suruun.