Monday 9 November 2020

Marraskuun kalenteripoika

 ja ryijynäyttely

Kun kuulin, että Helsingin Taidehallissa on avattu hieno ryijynäyttely, oli kuukauden kalenteripojan valinta selvä. 

Ryijyään esittelee pörröinen kalenteripoika Ransu, tuoden marraskuuhun lämpöä ja pehmeyttä.

Komean ryijyn lisäksi kalenteripojalta löytyvät villavat untuvapöksyt, joiden huolto on hänelle kunnia-asia.


Tässä välillä vietimme hetken kaupungissa, jossa onnistuin nappaamaan epätarkan otoksen kalenteripojan hepulista. Tai oikeastaan hän seurasi kalenteripantterin hepulia, kunnes säntäsi itse perään.

Toki parhaat olosuhteet on kotona myyräpalstalla, missä kaikki on paremmin ja kuvistakin tulee terävämpiä.

Lähikuvassa masuryijy.


Kalenteripoika toivottaa kaikille ystävilleen pehmoista marraskuuta!

36 comments :

  1. Kiitos Ransu, sinun marraskuussa on takuulla pehmoinen 😻

    ReplyDelete
  2. Kyllä tännekin kelpaisi tuollainen ryijy 😻 - Pepsi ja emäntä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on vielä hienompi kuin siellä Helsingin näyttelyssä!

      Delete
  3. Hieno on ryijy ja untuvahousut kalenteripojalla, kyllä näkee, että niistä on pidetty hyvää huolta! <3<3 Lämpöisin Terkuin Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kalenteripoika sukii tarkasti untuvaista turkkiaan, mamma vain joskus vähän auttaa kaulurin kanssa.

      Delete
  4. <3 Ihana kalenteripoika ja upea ryijy!

    ReplyDelete
  5. On kyllä upea ryijy, oikein kutsuu silittämään. Ja nuo untuvahousut, ah. Onneksi Ransu huolehtii itse huollosta hyvin, edellisellä koirallamme oli paksu ja pitkä karvapeite, joka keräsi kaikki risut metsäretkillä ja turkin hoito oli aikamoisen hankalaa, sillä se huovuttui melkoisiksi rastapalleroiksi ;).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kissa on koiraan verrattuna melkoisen itsepuhdistuva, tosin molemmat tuovat rapaa sisään eikä koira yleensä ruokapöydälle :-D Mutta kissa on yleensä aika tarkka siisteydestään. Etenkin Ransun on vähän väliä kesken ulkoilun alettava sukia karvojaan, etenkin noita untuvahousujaan!

      Delete
  6. Niin ihanan pehemoone ja pörrööne ryijy :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se. Arvaa vain, painanko päivittäin posken vasten Ransua, kun se köllöttelee sängyssä.

      Delete
  7. Replies
    1. Se on niin ihana kissa, pehmoinen ja seurallinen.

      Delete
  8. Olispas huisia silitellä noita untuvaisia masukarvoja.

    ReplyDelete
  9. Ihana pehmoturkki Ransu! Kuka voisi vastustaa posken painamista hänen masulleen.♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. No ei voi! Ransun mielestä hänen masuunsa voitaisiin kiinnittää useammin huomiota antamalla possua ;-)

      Delete
  10. Ihania pehmokuvia. Vai että tällainen kalenteripoju 😘

    ReplyDelete
  11. Rrrrryijynäyttelyyy <3 <3 <3

    Jos perinnetaitajat kutoisivat vaikka tuon ekan kuvan mukaan Ransu-aiheisen ryijyn seinänkokoisena, olisi Unnan joululahjatoive selvä, mutta mikähän neulemateriaali olisi kyllin pehmeä replikoimaan aitoa norjalaisen manulin turkkia?

    (Unnalta ei kommenttia, koska taju meni ihastuksesta, kun näki kalenteripojan sirrisilmät. Vissiin kuitenkin lähettää terveisiä.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hm, täytynee alkaa tutkia materiaalien pehmoisuutta ja pörheyttä. Ehkä baby-alpakka yhdistettynä hienoimpiin haahkanuntuviin?
      Kävin välittämässä Unnan terveiset Ransun masu-untuville. Hän kun oli sängyssä juuri tämän postauksen masukuvien asennossa valmiina vastaanottamaan terveisiä.

      Delete
  12. Olipa ihana ryijynäyttely! Peittoaa kyllä taidehallin aivan varmasti : )) Pitäiskö tästä keksiä joku museohaaste, vuoden pehmein ja pörröisin näyttely ; ))

    ReplyDelete
    Replies
    1. No juu, ehdottomasti, jokerikohta haasteeseen! :-D

      Delete
  13. Olipa melkoisen pehmoinen ja suloinen "ryijynäyttely". Karollakin on pehmoinen ja paksu turkki, mutta ei se noin untuvaiselta näytä, kuin manulin masuvillat. Pehmoista marraskuuta Ransulle ja hänen seuralaisilleen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Rapsutukset Karolle!
      Ransun masu-untuvat ovat tosiaan ihan ohutta ja äärimmäisen pehmeää karvaa. Niiden läpi kuultaa vaaleanpunainen masuiho, joka sekin on ihanan pehmoinen ja lämmin ♥
      Kiitos, teillekin oikein sopivaa marraskuuta!

      Delete
  14. Ransun ryijy ja untuvapöksyt lämmittävät näin kuvien välitykselläkin. Voi ihan tuntea, miltä masurapsut tuntuvat kädessä ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransun masu on niin pehmoinen, että sitä ei lähes tunne. Käsi vain uppoaa johonkin höttöön :-)

      Delete
  15. Kuvissakin näkee, miten pehmeä on Ransun turkki♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Parasta ehkä on se, kun pehmoisen karvan alta tuntee lämpimän ihon ♥

      Delete
  16. Voi Ransu! Hienompaa, pehmeämpää ja lämpimämpää ryijyä ei varmana ole kuunaan nähty. Kunniaa teemme myös villauntuvapöksyille, jotka alkavat olla hyvinkin tarpeen koht´silleen.

    Pusuja Ransulle aivan koppakaupalla. Ja Mustille myös!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransun talvivarusteita käy ihan kateeksi sitten, kun sää kylmenee. Ollaan me ihmiset vain surkean huonosti varustettuja talvikauteen!
      Pojat kiittävät, molemmat ovatkin tässä vieressä vastaanottamassa pusuterveiset.

      Delete
  17. Purrpurr. <3 Mä jouduin sanomaan ystävälleni Tauno-pantterille hyvästit, ei ollut hän enää kunnossa, vaikka toivottiin. Munuaiset petti ja oli ollut jo muutenkin paljon lääkärireissuja. No, siellä on sateenkaarisillan toisella puolella hänellä nyt parempi. Ja koska Taunolle oli hankittu jo kaikki tavarat, niin niitä käyttääpi nyt pikku Ansa-pentu... Mustavalkoinen ja velmu kehräyskone. Surua ja iloa. Mutta samanlainen hiirilelu, jonka Taunolle tein, on myös Ansan mielestä oikein mainio. Ansa saikin ihan oman. Pitää mennä taas leikittämään joku päivä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Otan osaa Tauno-pantterin poismenon johdosta. Pienen karvakaverin poismeno jättää valtavan tyhjyyden. Ei sairasta lemmikkiä ole järkeä väenvängällä pitää hengissä vain siksi, että ei pysty luopumaan.
      On se jännä, että vaikka on hirveä suru poisnukkuneesta lemmikistä, ilostuttaa pieni kissanpentu kummasti. Se vaatii huomiota ja huolenpitoa ja on mitä parasta lääkettä suruun.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!