Muotopuutarhan syyssiivous

Menipä kuusi kuukautta äkkiä! En ehtinyt leikata puksipuuaitaa kertaakaan kasvukaudella. Onneksi se kasvaa hitaasti.

 

Voisin vielä trimmata päältä muutaman sentin pois, sillä pimeys tuli taas kesken ennen kuin olin ehtinyt saada hommaa loppuun. 

Tähän aikaan vuodesta päivän lyhyyteen menee hermo. Ei ehdi kun aloittaa, pitää saman tien lopettaa. Viimeksi saunaan puita lisätessäni totesin, ettei sielläkään näe mitään: käsikopelolla piti etsiä polttopuuta ja lopulta, kun menin pesemään itseäni ja pyykkiä, en voinut nähdä, valuuko pesuainetta vatiin vai ei. Voi ärrinmurrin. Tulisipa kevät hyvin äkkiä!

Seuraava, joka lässyttää, miten ihanaa on käpertyä saunannurkkaan ja polttaa kynttilöitä ja hyssytellä, saa minulta nyrkistä nenään. Ei siinä prkl soikoon ole mitään ihanaa, että ei näe mitään. Luonnotonta tämmöinen.

Yksi muotopuutarhan homma on kestänyt monta viikkoa sen hankaluuden vuosi. Se oli ulkoreunuksen uusiminen vanhojen lahojen lautojen tilalle. Lautareunus ei tietenkään ollut yhtenäinen koko matkalta, joten juolavehnä pyrki lautojen saumoista, vaikka ne ei olisivatkaan olleet lahoamassa. 

Nyt kuitenkin hankin rullan ihan oikeaa reunanauhaa. Sen kaivaminen maahan verkko- ja puksipuuaidan väliseen muutaman sentin rakoon oli tuskallisen hankalaa, mutta tulipahan tehtyä. Pahoin pelkään, että en onnistunut saamaan sitä riittävän syvälle, mutta toivon, että onnistuin. 

Muutaman pienen puksinpistokkaan siirsin turvallisempaan paikkaan kaivuun tieltä ja laitoin tilalle uusia pistokkaita leikkuujätteestä. Puksipuuhan juurtuu tavattoman helposti, mutta kasvaa äärimmäisen hitaasti. 

Ilokseni pistokkaita maahan pistäessäni huomasin, että niitä on nyt koko muotopuutarhan kaikkien reunojen pituudelta, kunhan vain kaikki uudetkin juurtuisivat. Niiden yleisin kuolinsyy taitaa kuitenkin olla kuivuminen, kun en muista kastella. Sen puolesta tämä märkä aika aitojen leikkuuseen ja pistokkaiden maahan pistämiseen onkin parhaita.

Reunanauhan nyherryksen jälkeen palkitsin itseni ja ryhdyin oikein mieleiseen puuhaan. Keksin tässä aiemmin syksyllä, että naputtelen pikkukiviä uuden timjamipolun pintaan, jotta se on vähän tukevampi jalan alla.

Siinä se nyt on. Kivien alla ei ole mitään muuta kuin multaa, joten rikkaruohojen kaivuuta on edessä, mutta ajatuksena on, että timjamit kasvavat polun peitoksi. Niitä kasvaa tuossa kolmea erilaista.

Tässä näkyy paria eri timjamia, joista tuon kellanvihreänkin toivon olevan matalakasvuista. Timjamien lisäksi siirsin polkuun jalosauramoa, jolla voidaan saada aikaan mattomaista maata peittävää pintaa, jos se vain talvehtii. Ajatukseni tehdä siitä matto parsapenkin katteeksi ei ikinä onnistunut, sillä siellä tuulisessa paikassa jalosauramo (tunnetaan myös nimellä roomankamomilla) hädin tuskin talvehti ja joka kevät löysin vain yhden siementaimen elossa. Tässä kohdassa se näkyy jo hieman lähteneen leviämään eikä paikka ole niin tuulinen, joten odotukset ovat korkealla.

Muotopuutarhat erottaa aina parhaiten yläsuunnasta, joten tässä kuva keittiön ikkunasta käsin. Kuten näkyy, puksipuuaitaa tarvitaan vielä monen monta metriä. Kasvakaa!

Kasveissa on enää vähän lehtiä, kiitos tämän päivän myräkän. En ole vielä käynyt korjaamassa pitkin pihaa lentäneitä kalusteita, karhunvattukartioita ja hajonneita aidan osia, sillä kun tuuli tyyntyi, alkoi kaatosade. Huomenna ehkä. Eipä noita kunnolla edes ehdi huomata kahden pimeän välissä.

Onneksi onkin tällaisia kasveja kuin tuoksukurjenpolvi! Kylläpä tämä näky piristää aivan huipusti.

Kaukasiankirahvinkukatkin ovat kuvauksellisia, joskaan eivät niin värikkäitä.

Metsätyräkki 'Chameleon' on myös aika hauskan värinen jopa lähes lehdettömänä. 

Mäntyjen alla metsäpuutarhassa huomasin pari oikein iloista yllätystä.

On toki tiedossa, että vaaleajouluruusu alkaa kukkia loppusyksyllä, mutta silti nuo nuput tulevat yllätyksenä. Ja niitä on vuosi vuodelta enemmän! Näiden päälle meni suojakartiot ja toivon, että se riittää.

Rohanin läpi kulkiessani huomasin 'Royal Purple' -peruukkipensaissa vielä hienot lehdet. Näitä en ole juurikaan suojannut peuroilta, korkeutta olisi varmaan jo enemmän, jos suojaisin. Ostin juuri uuden rullan verkkoa, ehkäpä siitä riittäisi näille. Näitä kasvaa Rohanissa kolme ja kaikki ovat talvehtineet hyvin, oli sitten pakkasta tai märkää.

Sitten kasvimaan uuteen ruusutarhaan, joka on ollut surkean huonolla hoidolla. Edellinen kitkentä taisi olla toukokuussa ja se on aivan liian vähän vastikään raivatulle alueelle. 

Homma piti lopettaa kesken – ärh, päivän pimentyessä – ja jatkaa seuraavana päivänä. Unohdin yön ajaksi maariankelloa suojaavan verkon pois paikoiltaan, mutta satumaisen tuurin myötä sitä ei ollut käyty syömässä, vaikka uudet kakkakasat ilmestyivät kyllä sinäkin yönä merkiksi käynnistä. Tavattoman söpö tämä vaaleanpunainen sinnittelijä.

Olen laittanut joitakin joulu-uutuuksia nettikauppaani Elsan lempituoliin. Yksi ihanista on tämä peura-aiheinen nauha. Miten saakin niin ärsyttävistä eläimistä aikaan jotain näin kaunista! Nauha löytyy täältä: KLIK.

Nauhan kanssa samaan kuvaukseen päätyi alkusyksyllä ostamani ihana liuskalehtinen muratti, jota en ole vielä istuttanut puutarhaan.

Mukavaa viikonloppua, toivottavasti teillä ei ollut myrskytuhoja!

Jalosauramo – Chamaemelum nobile

Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea

Maariankello – Campanula medium

Metsätyräkki – Euphorbia dulcis

Muratti – Hedera helix

Peruukkipensas – Cotinus coggygria
Puksipuu – Buxus

Timjami – Thymus

Tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger