Minna pyysi lisää kuvia Pikku-Raakkilasta. Sen raivauksesta kun taannoin mainitsin. Se ei ole muuta kuin pieni alue lahon saunan kulmalla, jonne istutin ensimmäisiä taimia, joita sain jakopaloina Raakkilasta vuonna 2007.
Tuolloin piti saada edes joku kohta taimille, joka ei kasva heinää, vattua, nokkosta ja vaahteranvesoja, niinpä kaivoin alueen parin ison kiven kupeeseen, vuorasin sen suodatinkankaalla ja pistin reunoiksi lisää kiviä. Nyt siinä kasvaa Viburnum × bodnantense 'Dawn', joka on kuvan ottamisen jälkeen saanut hienon viininpunaisen syysvärin. Toivottavasti se selviää talvesta tuossa. Huolenaiheeni on mahdollinen talvinen märkyys.
Elokuussa otetussa kuvassa näkyy alempana vino laho sauna, jonka kulmalla Pikku-Raakkila on. Tässä on puolestaan vasta raivausvaiheessa olevaa aluetta ruusutarhan ja preerian välimaastossa ylempänä tontilla. Istutin siihen koristekastikka 'Overdamin' jalopalat, jotka syntyivät, kun raivasin toista vanhaa rikkaruohottunutta istutusaluetta.
Tässä puolestaan näkymä kesäkuussa vastakkaiseen suuntaan, sauna jää oikealle. Se on märässä paikassa. Ylempänä vanhan navetan edustalla ja takana onkin jo kuivaa. Navetan seinustalla on alppipenkki.
Kesäkuussa otetussa kuvassa näkyy hyvin Pikku-Raakkilan tuolloinen tilanne: se oli kuin nuijalla lyöty, täynnä lehtosinilatvaa (ja palavaarakkautta). Muut kasvit olivat hätää kärsimässä tai jo luovuttaneet, ja suuren osan olin jo siirtänyt muualle. Seasta löytyi myös heinää ja nokkosta.
Pikku-Raakkilan takana kasvaa raparperi ja hieman liian laajaksi kasvustoksi levinnyt raunioyrtti, sen raivaus onkin seuraavana vuorossa.
Tästäpä päästään aasinsillalla navetan edustalle alppipenkkiin, kun se tuli mainittua. Tästä piti raportoida jo kuukausi sitten, mutta en käsitä, mihin aika häviää!
Pulskaneilikat alkavat kukkia vasta syksyllä, jolloin niistä tulee mahtava kukkapilvi alppipenkkiin. Viime syksynä heittelin kuivuneita varsia vastapäiseen preeriaan, mutta en vielä ole huomannut siinä pulskaneilikan siementaimia. Täytyy uusia toimenpide.
Samoin olen toiminut etelänmaitohorsman kanssa, sillä sekin sopisi preerian heinä-kukkaketo-teemaan loistavasti. Tämä onkin yksivuotinen, ja näkyy tekevän aina muutamia siementaimia seuraavalle vuodelle, joten luulisi niitä onnistuvan tekemään preeriapuutarhassakin. Olen katsonut Pieni talo preerialla -sarjaa Areenasta ja etenkin sen alku- ja loppukuvien niittykasvillisuutta.
Huomasin, että en ole kirjoittanut alppipenkistä koko kesänä, voi hemuli. Korjataan nyt tilanne. Alppipenkin tähtihetkiä ovat kevätkesä ja syksy, keskikesällä se viettää hiljaiseloa. Kesäkuussa kukki rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' ja taustalla kääpiöneilikka.
Tuolloin kukki myös kangasajuruoho 'Coccineus',
rusolaukkaneilikka 'Alba'...
... ja maljalaukkaneilikka 'Ballerina Red'.
Suloinen hallerinkylmänkukka veteli kesäkuulla viimeisiään. Tämä ja mätäslaukkaneilikka kukkivat jo toukokuussa, ja aiemmin keväällä muutama esikoisempi sahrami, tulppaani ja muu sipulikukka. Niiden viihtyvyyttä toivon räystäskourun asentamisen lisäävän huomattavasti. Erikoisemmille pikarililjoille olen huomannut tämän olevan liian paahteisen kuuma paikka, ne kärvistelevät. Täytyy keksiä niille joku parempi paikka jatkossa, sillä pikarililjat kaipaavat lähes poikkeuksetta varjostusta kuumimpaan aikaan ja sitä ei tässä ole ollenkaan.
Jos kesäkuun jälkeen alppipenkki viettääkin hiljaiseloa, alkaa elokuun lopulla taas tapahtua. Laukkaneilikat aloittavat uusintakierroksen, tässä näkyykin hyvin maljalaukkaneilikan alkukesän kuivuneet kukat ja uudet syyskukat samaan aikaan. Etualalla on lisäksi kiinnostava löytö...
Tämähän on rusolaukkaneilikka, mutta mitäs se tässä tekee? Kyseessä täytyy olla siementaimi, tai vielä kutkuttavampaa: matkamuisto Orkneyltä. Istutin pienen, kallionkolosta kaivamani juurenpalan näille hoodeille pari vuotta sitten, mielestäni sitä ei sittemmin näkynyt, mutta voihan tämä olla sekin.
Sen takana kasvaa teemaan sopivasti Orkney Cherry -kurjenpolvi eli 'Bremerry', yksi orkneyläisen Alan Bremnerin risteymistä. Tämä on talvehtinut mukavasti jonkin vanhan villamyssyn alla, en uskalla enää ottaa riskiä, kun olen jo pari Orkney Cherryä aiemmin menettänyt talveen. Tämäkin kukkii ihanasti syksyllä, kuva on syyskuulta.
Siinäpä hieman takautuvia puutarhakuulumisia. Oikeastaan ihan hyvä, että kesällä tapahtuu niin kiivaasti, ettei kaikesta ehdi raportoimaankaan. Onpa sitten, mistä kirjoittaa nyt, kun ei paljon muuta kerrottavaa olisi kuin kertoa, minkä aidantolpan tai riistaverkon kohdan peurat ovat viimeksi vääntäneet päästäkseen pihalle.
Siitä räystäästä toki voisin raportoida, kuvien ottaminenkin vain on jotenkin unohtunut viime viikkoina. Keskellä iltapäivää koittava pimeys jotenkin lannistaa ihmisen niin täysin. Kevääseen on (enää) neljä kuukautta...
Etelänmaitohorsma – Chamaenerion dodonaei
Hallerinkylmänkukka – Pulsatilla halleri
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Pulskaneilikka – Dianthus superbus
Raunioyrtti – Symphytum
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
.JPEG)
.jpg)
Nuo kerrotut neilikat ovat niin kauniita! Niitä tekisi mieli itsekin kasvattaa, mutta nykyisiin penkkeihin (tänä vuonna perustettuihin) ei mahdu. Jossain vaiheessa pitää tehdä neilikoille oma penkki!
ReplyDeleteNämä neilikat eivät itse asiassa ole kerrottuja. Pulskaneilikkakin on ihan yksinkertainen, mutta sen terälehdet vain ovat tuollaisia hapsukkaita. Se on älyttömän kaunis, eikä minulla ollut hajuakaan, että se on Lapin luonnonkasvi, kun tilasin siemenet Englannista :-D
DeleteNeilikoilla on kivan pitkä kukinta-aika, etenkin, jos istuttaa monia erilaisia.
Mikä herkku tuo Orkney Cherry, ihan söpöläinen : )) Liikuttavaa, että se pääsee taas villamyssyn alle. Toivottavasti selviää!
ReplyDeleteJa hei, laukkaneilikoita olen aina ihaillut yhdessä Kauklahden liikenneympyrässä ja miettinyt, mitähän ne on. Nyt tuli ihastukselle nimi ja kevään kasviostoslistalle ensimmäinen tuote : ))
Vanhat huonoksi menneet villaneuleet ovat todella hyviä talvenarkojen suojauksessa :-)
DeleteHaa, tiedän, mistä liikenneympyrästä puhut! Se on upea. Olisinkohan nähnyt siinä ruohosipuliakin.
Hurmaavia nuo molemmat laukkaneilikat, taas lisäyksiä ostoslistaan.
ReplyDeleteTässä oli itse asiassa neljä laukkaneilikkaa! Ne on kyllä todella ihania, söpöjä. Tuo Ballerina Red etenkin niin huippuvärinen, kun nuo pinkit eivät ole niin värimakuni mukaisia. Toisaalta tuo uusi hempeä ylläri on aika hauska hempukkainen.
DeleteHuimaa, miten kukkaisia kuvia postauksessasi tällä kertaa olikin! Alppipenkki erilaisine neilikoineen on kerrassaan ihana. Minun pitänee viritellä verkko oman rantalaukkaneilikkani suojaksi, jotta rusakot ymmärtäisivät jättää sen rauhaan. Olisi kiva nähdä sen joskus kukkivan yhtä runsaasti kuin noiden sinun neilikkojesi. Mietin muuten vielä postauksen lopussakin, mistä ihmeestä tuo Pikku-Raakkila tulee. Sieltähän se selitys löytyikin heti postauksen alusta kun tarkemmin alkoi tutkia :D
ReplyDeleteNo heh, on aika hassua nimetä vain reilun neliömetrin kukkapenkki, mutta se sai nimen kasvien saamispaikan mukaan. Raakkila on yksityispuutarha, ja sillä on blogikin. "Raakki" on kovan luokan maatiaiskasviharrastaja.
DeleteOn tosiaan huimaa katsoa kesän kukkaisia kuvia. Että tuollaistakin on, ja etenkin noin valoisaa!
Nyt jo tuli ikävä kesää!
ReplyDeleteKesä on ihana! Mutta mulla on ikävä kevättä. Ollut jo neljä kuukautta.
DeleteEnää neljä kuukautta, kestetään, kestetään. Ihanat kuvat kesästä, voin kuvitella niihin pienen tuulenvireen, kostean ruohon tuoksun ja ehkä Ransun turkin jalkaa viistämässä kun malttaa seisahtaa aloilleen puutarhatöistä <3
ReplyDeleteKestetään! Kylläpä oli tuo mielikuvasi totuudenmukainen Ransun hännän sipaisua myöten.
DeleteKiva kun toteutin tämän toivepostauksen💚 Pikku-Raakkila näyttää nyt erityisen kivalle kun kivet ovat esillä. Tähän aikaan vuodesta kivet ja muut rakenteet näkyy niin hyvin. Yksi ja liekö ainut tämän ajan hyvä puoli.
ReplyDeleteKevät on jo lähellä, ainakin mikäli lauhat jatkuvat👍
Se ei oikeastaan kirjaimellisesti nyt ole enää Pikku-Raakkila, tai siellä on Raakkilan kasveista enää helminukkajäkkärää ja varjoliljaa. Tuolla alueella ei olekaan nimeä, sillä läheistä preeriaa se ei voi kosteampana vielä olla. Kun sauna joskus tuosta häipyy, olen miettinyt mini-pähkinätarhaa sen kohdalle, silloin tuo tulee olemaan pähkinätarhan kulmaa. Kivet ovat kyllä nyt hyvin esillä, toisin kuin kesällä! Seuraavaksi alkavatkin taas sormet syyhytä kivien pyörittelyyn, niin se menee. Jospa yksi laatoitusprojektikin etenisi ;-)
DeleteIhanat färit alappipenkis! Tuan tyylisen kurijenpoloven haluaasisin kans. Ollukki kerran, muttei kestäny talavia. Nyyh, näin korkialla pitää kestää pikkuusen kauemmin ku teirän etelän elävien.
ReplyDeleteNuo matalat ja pienet kurjenpolvet ovat tosi söpöjä, mutta valitettavasti kaikki tuntuvat talvenaroilta.
DeleteNeljä kuukautta oli melko optimistinen arvio täällä etelässäkin... mutta elän toivossa.
Lohdullinen ajatus, enää nelä kuukautta... Ainakin valo on silloin lisääntymään päin ja toivo kasvusta alkaa kiihtyä.
ReplyDeleteRaakkila on varmaan leponsa ansainnut, keväällä sitten taas uusia ihmeitä.
Pakko ajatella sitä neljää kuukautta, voihan kuudenkin kuukauden päästä olla talvista... mutta sitä ajatusta ei kestä. Helmikuun lopulla alkaa toivo pilkottaa valon myötä, se on totta.
DeleteTässä olikin paljon asiaa ja erityisen kiva oli katsoa eri kuvakulmista pihapiiriäsi. Sinulla on noita erilaisia alueita ja kasvupaikkoja paljon ja tästä aukesi taas itselleni havainnollisesti uutta tietoa.
ReplyDeleteTämä pimenevä vuodenaika imee voimia ja paljon. Odotus keväästä on jotain ihanaa ja ehkä sen voimin jaksaa pinnistellä :).
Mukavaa, että tuli jotakin kiinnostavaa! Pihallani riittää vielä noita raivattavia alueita, kun en lukuisten kivien, ojien yms. takia ole voinut ruohoakaan leikata suurimmasta osasta pihaa. Mutta vuosi vuodelta kuroutuvat heinikkoalueet pienemmiksi sitä mukaa kuin saan ideoita ja aikaa tehdä.
DeleteKyllä tämä on sellaista aikaa vuodesta, jolloin nukun pisimmät yöunet. Joinakin päivinäkin kulkee kuin pöhnässä, jos valoa vain ei ole riittävästi. En kerta kaikkiaan tajua, miten ihmiset pysyivät hengissä tämän ajan yli ennen sähkövaloja. Jatkuva hämäryys väsyttää ja käy myös hermoille.
PS. Kiitos ihanasta haasteesta!
Hienot kuvat ja siellä kyllä kasvaa vaikka mitä ihanaa! Kuinkahan monta kasvia siellä kasvaa:)) Leppoisaa Pyhäinpäivä viikonloppua❤️
ReplyDeleteEi mitään hajua, montako kasvia kasvaa :-D Tänäkin syksynä on tullut istutettua kymmenisen ihan uutta kasvia, mutta kesän aikana on niitä myös kupsahdellut ja epäilemättä talvikin vie veronsa.
DeleteKiitos, mukavaa viikonloppua sinullekin!
Sinulla on runsas valikoima herkullisia neilikoita. Pulskaneilikka ansaitsisi tulla hankituksi pelkästään jo nimenkin vuoksi.
ReplyDeleteLaitoin sinulle haasteen (luultavasti saat sen useammastakin paikasta), jonka löydät täältä: https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/2020/11/kuusi-kuvaa-kesasta-haaste.html#comment-form
Olen lyhentänyt tuon kevään odotusajan kahteen kuukauteen, koska joulun jälkeen voi jo aloittaa ensimmäiset kylvöt ja valmistautumisen kevääseen. Siihen saakka kaikki tuntuu olevan edellisen kasvukauden siivoamista.
Mukavaa sunnuntaita!
Pulskaneilikka on tosi hauska nimi, hapsuneilikka kyllä sopisi paremmin, mutta ehkä tässä on pulskaa joku muu osa, vaikkapa juuri.
DeleteKahden kuukauden päästä on ainakin sikäli toivoa, että päivä ei enää lyhene ja se on jo jotain se. Tähän aikaan lauha ja kostea sää on ihan kivaa, mutta kumminkin se tuntuu toivottomalta, että vielä parin kuukauden ajan päivä tästä lyhenee ja ollaan kurottu takaisin tähän samaan pimeyden asteeseen kuin nyt vasta yli kolmen kuukauden kuluttua. Plääh, epätoivoista! Tammikuussa vasta tosi talvi yleensä meillä rannikon seuduilla alkaa, mutta tuo on sentään totta, että kylvökausi alkaa silloin myös.
Kiitos ihanasta haasteesta ja mukavaa sunnuntaita sinullekin!