Lokakuun sankari ja muut söpöliinit

Nyt on tärkeää asiaa! Nyt sunnuntaina vietetään eläinten päivää, josta alkaa eläinten viikko. Se on myös kaikkien Fransien nimipäivä, niin myös meidän Franzin eli Ransun.

Eikä siinä kaikki. Ransu on myös sattunut syntymään lokakuun neljäntenä, eli samalla vietetään hänen 12-vuotispäiviään. Sankari viettää merkkipäiväänsä rentoutumisen ja syömisen merkeissä. Onnittelupusuja otetaan vastaan nenänpäähän, tassuun, masuun – mihin kukin ne haluaa välitettävän.

Onnittelemme kaikkia eläimiä ja toivotamme kaikille oikein eläimellistä päivää!

Tästä tuli hyvä aasinsilta esitellä muita kodin söpöliinejä. Kaikki pelargonit ja moni muukin ulkokukka on jo sisällä kansoittamassa ikkunoita, näkymät ovat oikein vehreänkauniit. Tässä on kukassa valkoinen, mutta vaaleanpunaiseksi heittäytynyt mårbackapelakuu 'Prins Nikolai' sitruunaverbenan ja Galtonian välissä.

Olohuoneen nurkkaikkunalla on monensävyinen punainen tunnelma. Usea pelakuu on kukassa, ja pitkän varren päässä avautuu kukka, jota olen odotellut kukkaan jo pari vuotta ainakin.

Ihanaakin ihanampi Nerine eli neidikki, tarkemmin ruusuneidikki. Ostin sipulin vuosia sitten, en enää edes muista, montako vuotta tuo on mennyt ruukkukasvina tehden kesäisin lehtiä, mutta ei kukkia. Olen huono muistamaan lannoitusta, joten vika on varmasti minussa. Mutta kyllä tätä kannatti odottaa. Ihastuttava, siro kukkanen, ilmava ja tuhatkertaisesti kauniimpi toisinto jouluamarylliksestä.

Suurta iloa aiheuttaa myös Pelargonium barklyi, pikkuinen siemenestä jo monta vuotta sitten kasvatettu pelakuu, joka vain ei suostu kasvamaan kovin suureksi. Se teki taas kerran katoamistempun mullan sisään ja tälläkin kertaa luulin, että nyt se kuoli, mutta ei – pian ilmestyi pieneen varrennysään pari minipientä vihreää silmupallukkaa, joista puhkesivat nämä lehdet. 

Voi olla, että tämä on tämän lajin luontainen kasvutyyli, mutta koska tämä on pikkuinen aarteeni, soisin, että se lakkaisi pelästyttämästä minua vähän väliä.

Viikko sitten käväisin kaupungissa ja sain todeta, että parvekekasvit ovat yhä elossa. Herttalyhty on tämän kesän hankinta, ja sen kohdalla täytyy vielä selvittää, kuinka pitkään se voi viettää lasitetulla parvekkeella.

Viime talvi oli niin lauha, että kärsimyskukka vietti sen kokonaan parvekkeella. Tämähän sietää pientä pakkastakin, kunhan se on tilapäistä. 

Pari hedelmääkin se on tehnyt, mutta viime kerralla, kun näin kävi, ne eivät kaiketi kypsyneet tai eivät olleet kunnolla pölyttyneet: ne näivettyivät ja kellastuivat ja kun lopulta avasin ne, ei sisällä ollut oikein mitään. Tämä onkin toki eri laji kuin syötävä passio eli Passiflora edulis. Mutta tämänkin kukissa on herkullinen passionhedelmän tuoksu.

Me Mustin ja Ransun kanssa toivotamme kaikille mukavaa eläinten päivää ja -viikkoa!

Herttalyhty – Ceropegia woodii

Kärsimyskukka – Passiflora caerulea

Ruusuneidikki – Nerine bowdenii

Sitruunaverbena – Aloysia triphylla