Pari valkoista

Ihanaa, se kukkii viimeinkin! Syyskimikki 'Atropurpurea' nimittäin. Toinen kukkavana on syöty, mutta tämä toinen kasvaa niin liki aitaa, että peurat eivät ilmeisesti ole sitä hoksanneet. Muutaman vuoden jurotuksen jälkeen kasvi näyttää myös hieman rehevöityneen, aiemmin siinä on ollut vain pari lehteä, ja nekin ovat nousseet aina niin myöhään, että olen jo ehtinyt arvella kasvin kuolleen. Onpa ihana ylläri.

Siinä lähellä on huomionarvoinen kasvi, joka ei ole saanut ollenkaan riittävästi palstatilaa. Helminukkajäkkärään eivät peurat nimittäin ole vielä ikinä koskeneet, se saa kukkia rauhassa, ja onhan tämä muutenkin ansiokas perinnekasvi. Vieressä voi nähdä, että ne ovat riipineet varjohiipankin lehdet varsista. Olen joskus ollut siinä luulossa, että varjohiippoja ei syödä.

Kolmas ihana valkokukkainen on tämä talvikynteli, jonka kasvatin siemenestä muutama vuosi sitten sillä varauksella, että tämä ei tule talvehtimaan. Talvehtiminen on ollut sataprosenttisen varmaa tähän asti tässä yrtti-kohopenkissä, jossa on laiha maa, vesi ei seiso, mutta lumisuojaa ei koholla olevassa penkissä kerry senkään vertaa. Samoin loistavasti tässä ovat silti viihtyneet salvia, ranskanrakuuna ja erilaiset timjamit, joita näkyykin kuvassa taustalla.
Talvikyntelin kukkimisaika on mukavasti eritahtinen timjamien kanssa.

Raportti on lyhyt, kukkia on vähän. Kuistin leijonankidat sentään ovat säästyneet, ja kuistin edessä muutama kultapallo. Maisemaan on ilmestynyt vähän uutta väriä, sirotuomipihlajan punaiset lehdet lensivätkin jo tuulissa pois.

Sain ihanalta naapurilta kasan pitkiä tammen oksia aitani tiivistämiseen, ne päätyivät tuohon länsireunan riista-aidan tueksi.

Täällä vuoroin sataa, vuoroin paistaa. Yöllä kuulin ukkosen jyrähtävän. Vettä on kertynyt sen verran, että sain vesipumpun käynnistettyä muutaman viikon tauon jälkeen; juhlaa, kun vettä tulee hanasta!

Aurinkoista viikkoa!

Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Syyskimikki – Actaea simplex
Talvikynteli – Satureja montana
Varjohiippa – Epimedium